22 marras 2018

Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi?

Kirjoittanut 
Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi? https://pixabay.com/fi/ihmiset-tytt%C3%B6-nainen-nalle-karhu-2583068/

Vaikka olisimme ikämme puolesta aikuisia ja näyttäisimme fyysisesti siltä, olemme kuitenkin sisältä usein hyvin keskenkasvuisia. Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi niin kauan, kunnes eheytämme hänet osaksi aikuista itseämme.

Tämä keskenkasvuisuus ilmenee monin tavoin: saatamme esimerkiksi loukkaantua helposti muiden sanomista ja tekemisistä, kun reagoimme niihin sisäisen lapsen rakkaudettomuuden haavojen kautta. Meistä voi esimerkiksi olla vaikea luottaa itseemme, muihin ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa. Saatamme kokea itsemme eri tilanteissa muun muassa epävarmoiksi, pelokkaiksi, riittämättömäksi, vihaisiksi ja hävetä. Meillä on monenlaisia vääriä uskomuksia itsestämme ja elämästä. Reagoimme elämän tapahtumiin aina sisäisen lapsen kautta, sillä mielemme on ohjelmoitu pääasiallisesti jo 6–7-vuotiaaksi mennessä ja nuo ohjelmoinnit vaikuttavat koko ajan kaikkeen elämässämme. Myös kohdussa viettämämme aika on vaikuttanut sisäiseen lapseemme. Reagointi vähenee ja poistuu pikkuhiljaa sitä mukaan, kun saamme sisäistä lastamme parannettua.

Mikäli emme ymmärrä alkaa hoivata lasta ajoissa, saattaa se johtaa psyykkiseen ja/tai fyysiseen sairastumiseen tai vammauttamiseen, kuten itselläni kävi. Elämä tarjoilee meille mahdolllisuuksia parantua haavoistamme eri tilanteiden ja ihmisten avulla. Jos emme kuitenkaan kuule ajoissa sisäisen lapsen itkua, voi lopulta käydä jotain peruuttamatonta. Elämä saattaa vaikka päättyä ennen aikojaan jonkun sairauden myötä.

Sairauksien lisäksi myös riippuvuudet ovat sisäisen lapsen keinoja kertoa, että hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Riippuvaisena emme ole yhteydessä häneen, emmekä voi olla silloin syvästi yhteydessä kenenkään muuhunkaan.

Jokainen hyötyy sisäisen lapsen hoitamisesta, sillä jokainen on kokenut lapsuudessaan edes pieniä traumoja. Traumalla tarkoitan tilannetta, jossa ei ole ollut rakkautta. Toki ne kenellä on ollut paljon turbulenssia elämässään lapsena, kohtaavat sitä haavojensa vuoksi helpommin myös vanhempana. Jos meille on esimerkiksi syntynyt lapsuudessa uskomus, että emme ole rakkauden arvoisia, vedämme puoleemme yhä uudestaan ihmisiä, joilta ei rakkautta heru ja jotka eivät osaa rakastaa itseään sen enempää. Tätä tapahtuu niin kauan, kunnes alamme rakastaa sisäistä lastamme.

Sen sijaan, että annamme sisäisen lapsen elää unohduksissa, voimme miettiä, miten rakastava isä tai äiti huolehtisi hänestä. Meillä on mahdollisuus toimia niin itse itseämme kohtaan huolimatta siitä, miten vanhempamme ovat toimineet meitä kohtaan. Omilta vanhemmiltaan kun tuskin saa myöhemminkään sitä, mitä olisi kaivannut enemmän nuorempana.

Kun aloin hoitaa sisäistä lastani, en kokenut pystyväni löytämään itsestäni sellaista rakastavaa äitiä, jota tämä keskenkasvuinen osa olisi kaivannut. Koin kuitenkin huomattavasti helpommaksi rakastaa mielikuvaa itsestäni lapsena kuin aikuista itseäni, jota pidin lapsen haavojen vuoksi kovin viallisena.

Pikkuhiljaa aloin huomata, milloin sisäinen lapseni otti minussa vallan. Opin, miten minun tulisi niissä tilanteissa tukea häntä vastuullisen aikuisen roolista käsin. Ymmärsin, että ei pidä päästää lasta tekemään yksin asioita, joita hän ei osaa. Aloin löytää henkisten harjoitusten ja sisäisen puheen muutoksen myötä itsestäni tarvitsemaani äitiä. Meissä jokaisessa asuu sisäisen lapsen lisäksi myös sisäinen nainen ja mies, jotka ovat saaneet paljon vaikuttimia omilta vanhemmiltamme ja kasvattajiltamme.

Päädymme helposti hakemaan lapsena vaille jäätyä rakkautta romanttisista suhteistamme ja ehkä myös omilta lapsiltamme. Kohtaamme silloin helposti haasteita, sillä eihän lapsen kuulua toimia vanhempana vanhemmalleen. Jos taas laittaa kaksi hyvin rikkinäistä ihmistä yhteen, siitäkin syntyy haasteita.

Emme voi aikuisina vierittää vastuuta keskenkasvuisuudestamme muiden harteille. Eheydymme toki myös ulkopuolelta saadun rakkauden ja hyväksynnän avulla. Emme voi kuitenkaan olettaa, että saisimme sellaista aina ja tarpeeksi sieltä, mistä yritämme sitä saada. Jos emme pärjää omin ja lähipiirin voimin, voimme pyytää lapsen hoitoon ulkopuolista apua.

Sisäinen lapsi edustaa meissä myös muun muassa iloa ja leikkisyyttä. Kun katsoo korkeassa tietoisuudessa eläviä ihmisiä, kuten vaikkapa Dalai Lamaa, huomaa, kuinka heillä on edelleen lapsenmielisyys tallella. Tekemällä sisäistä työtä voimme palauttaa lapsen rakkauden, leikkisyyden, ilon ja luottamuksen elämään.

Minä ja henkinen valmentaja Marina Lavenius järjestämme Helsingissä Sisäinen lapsi -workshopin 25.11. Workshopissa tutustumme sisäiseen lapseemme ja tarjoamme hänelle hänen kaipaamiaan voimavaroja. Minulla on tarjolla myös yksilötyöskentelynä Eheytä sisäistä lastasi -valmennus sekä energiahoitoa ja regressioterapiaa. Regressioterapiassa palataan alitajuisesti menneisiin tapahtumiin niiden selvittämiseksi tunne-, ajatus- ja fyysisellä tasolla.

Lotta Kvist

Viimeksi muutettu 20 marras 2018
Lotta Kvist

Lotta Kvist on energiahoitaja, regressioterapeutti, henkisen hyvinvoinnin valmentaja ja toimittaja. Voit lukea lisää hänestä ja hänen palveluistaan hänen kotisivuiltaan www.lottakvist.fi.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU