27 kesä 2018

Heräämiskriisit: “Minut täytti suuri rauha, rakkaus ja elämänmyönteisyys”

Kirjoittanut 
Heräämiskriisit: “Minut täytti suuri rauha, rakkaus ja elämänmyönteisyys” Ricardo Resende / Unsplash

Laura* on ollut “osastolla” kolme kertaa. Kokemuksiin on liittynyt seesteisyyden tunne, eräänlainen selvänäkijyys sekä erilaiset oivallukset esimerkiksi edellisiin elämiin liittyen. Hän itse on kiitollinen kokemuksistaan, mutta ympäröivä maailma antaa niille erilaisen merkityksen, ne edustavat “hulluutta”. Artikkeli on osa Heräämiskriisit-juttusarjaa.

“Kun päädyin osastolle ensimmäistä kertaa, olin juuri synnyttänyt esikoiseni. Takana oli paljon valvomista ja huoli tyttären terveydestä. Tuolta kerralta mieleenpainuvin tapaus liittyy hetkeen, jolloin minulla oli suuri halu päästä sairaalasta pois. Sanoin ullkona sanoin äidilleni, että otetaan eräs tietty auto, koska siinä on virta-avaimet paikallaan. En mitenkään voinut tietää, missä autossa oli avaimet virtalukossa, mutta äitini tarkisti asian ja olin oikeassa. Osaston ovikellon soidessa tiesin aina, oliko minulle tulossa vieraita. Muistan myös, että kotiuduttuani telkkarista tuli uutiset. En enää muista mistä niissä puhuttiin mutta koin, että uutistenlukija puhui juuri minulle. Television ympärillä ikään kuin värisi energia ja ääni hieman muuttui.

Toisella kerralla taustalla oli myös stressi ja valvomista. Osastolla ollessani tiesin taas, onko minulle tulossa vieraita jos ovikello soi. Sillä kertaa koin myös jonkinlaisen ”valaistumisen”. Käsitin, että kaikki on lähtöisin rakkaudesta ja olin pitkästä aikaa levollinen ja rauhallinen, mutta kuitenkin täynnä intoa ja iloa. Osastolta pois päästessäni koin, että asiat vain loksahtelevat kohdalleen ja saan eteeni kaiken tarvitsemani kuin taivaan lahjana. Sitä en enää muista, että missä vaiheessa tämän unohdin, koska myöhemmässä elämässäni olen kokenut tämän saman tunteen uudelleen.

Eniten asioita tapahtui kolmannen kerran osastolla ”vierailessani”. Jälleen taustalla oli stressi. Valmistuin näyttötutkinnolla ja arviointitilanteessa tuntui kuin joku olisi antanut sanani suuhun jotta oikein loistin arvioinnissa. Olin todellisuudessa henkisesti niin loppu, että ennen kokeeseen menoa tuntui kuin pääni olisi tyhjentynyt kaikesta mitä olen opiskellut.

Iltana, jona lähdin kolmatta kertaa osastolle, katsoimme silloisen kumppanini kanssa elokuvaa, josta minulle tuli vahva tunne, että tämähän on tehty minun aikaisemmasta elämästä. Ambulanssissa tietoisuuteni heitteli tasosta toiseen. Välillä olin näillä leveyksillä ja välillä verhon takana.

Koin oivalluksia ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Ymmärsin erään ihmisen hyvinvoinnin johtuvan hänen joogaharrastuksestaan, vaikka en tiedä joogaako hän, sillä kyseessä oli työpaikkaani liittyvä henkilö. Mieleni täyttyi joogaan liittyvästä hyvinvoinnin edistämisestä. Osasin kertoa eri liikkeiden nimet ja millä tavalla mikäkin kehoon vaikuttaa. Aivan kuin minulle olisi lyhyessä hetkessä annettu kaikki mahdollinen tieto siitä, millä tavoin jooga parantaa ihmisen terveyttä.

Pystyin myös keskustelemaan jonkin korkeamman kanssa. Välillä tuntui kuin olisin keskustellut elossa olevan isäni sielun kanssa... Olisin voinut katsoa myös omaan tulevaisuuteeni, mutta jotenkin säikähdin tätä mahdollisuutta. Sain myös valtavasti tietoa energiahoidosta ja parantamisesta. Oivalsin, että voin käsilläni parantaa ihmisten lisäksi myös kasveja ja vaikka taloamme. Minulla oli myös vahva tunne, että olin silloisen kumppanini kanssa ollut aikaisemmissa elämissäkin yhdessä tai ainakin tekemisissä.

Jos mietin yhtäläisyyksiä näiden kokemusten välillä, niin suurin on ajatusmaailman ja olotilan seesteisyys. On hyvin turvallinen, rakastettu, valoisa ja toiveikas olo. Samalla oivaltaa asioita ja ymmärtää eri henkilöiden käyttäytymiseen johtuvia syitä. Jotenkin oivaltaa kaiken liittyvän kaikkeen ja kaiken olevan yhteydessä keskenään. Tuntee elämäntarkoituksen, nauttii sekä on kiitollinen elämästä.

Luin taannoin jonkin kanavoidun kirjan, jossa puhuttiin verhosta joka on meidän ja henkimaailman välillä. Mielestäni se kuvaa todella hyvin sitä mitä itse olen kokenut. Kirjassa kerrottiin, että jos tietäisimme minkälainen maailma verhon takana on, niin sieltä ei välttämättä haluaisi tulla pois. Mietin, että osa ”sekaisin” olevista ihmisistähän voi olla ikään kuin verhon takana, eikä heillä ole halua tai keinoja päästä sieltä pois.

Olen viime aikoina pohtinut myös, minkälaisessa tilassa olen ollut. Olenko ollut transsissa vai onko joku voinut ottaa ruumiini haltuun? Vai onko niin, että tietoisuuden taso on muulla aaltopituudella eikä päivätietoisuudessa? Näin kirjoitettuna jälkimmäinen tuntuu oikealta vaihtoehdolta.

Olen alkanut kehittää itseäni henkisellä polulla uudelleen ja pohtinut paljon sitä, että liittyykö kokemukseni siihen, että olen hullu, vain siihen, että olen etunenässä kulkemassa tätä polkua. Tällä uudella tiellä olen kokenut useita samanlaisia kokemuksia kuin aikaisemminkin, mutta asiat eivät ole tulleet rytinällä vaan pikkuhiljaa, jotta olen voinut niitä käsitellä ja hämmästelläkin.

Nyt on hetken aikaan hiljaisempi aika ollut ja olen välillä epäillyt, tulenko saamaan kanaviani kunnolla auki ja onko tarkoitus että kehitän itseäni tällä polulla. Mutta sitten tulee taas vahvistus jossain muodossa, että olen aivan oikealla polulla.

*Henkilökohtaisten tarinoiden kertojien nimet on muutettu ja tekstiä on editoitu toimituksessa. Kuudesaisti.net kiittää lämpimästi henkilöitä, jotka lähestyivät meitä Henkinen herääminen voi olla raju kokemus - johtaa jopa psykoosiin -artikkelin julkaisun jälkeen, jakoivat tarinansa ja antoivat luvan julkaista ne.

Lue juttusarjan muut artikkelit:
Miten toimia heräämiskriisiä läpikäydessä? Joutsen Finland tarjoaa vertaistukea ja apua

Viimeksi muutettu 23 loka 2018

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU