16 tammi 2015

Casa de Dom Inácio -parannuskeskuksessa Brasiliassa tehdään henkileikkauksia

Kirjoittanut 
Casa de Dom Inácio -parannuskeskuksessa Brasiliassa tehdään henkileikkauksia kuvakaappaus https://joaodedeus.com.br/plus/modulos/fotos/miniaturas.php?id=11

”Matkasin itseeni, matkasin syvälle omaan sisimpääni, paikkaan joka ollut tähän saakka osin salattu itseltänikin. Kokemus on niin pyhä, ettei sitä voi jakaa", kertoo Anne-Marja Isoaho matkustettuaan jo kuudennen kerran Brasiliaan, Casa de Dom Inacioon, joka on paikallinen meditaatio- ja energiaparannuskeskus.

Matkaa edeltävänä viikkona Anne-Marja reväytti vasemman pohkeen sekä polven nivelsiteet. Pisteeksi i:n päälle, flunssa yllätti. Anne-Marja oli jo luovuttamassa, mutta onneksi hyvä ystävä soitti ja patisti matkaan, mutinoista piittaamatta.

Casa de Dom Inaciossa toimii Joao Teixeira de Faria, parantajameedio. Miestä kutsutaan myös nimellä John of God, eikä suotta, sillä 62 vuotta kestäneen työnsä aikana hän on arvioiden mukaan parantanut 6-7 miljoonaa ihmistä. Itse mies sanoo Jumalan ja hänen hyvien henkiensä parantavan.

Joao Teixeira de Faria muuttuu John of Godiksi silloin, kun henki eli entiteetti kehollistaa hänet. Joaon oma tietoisuus "nukahtaa" ja hänen kehonsa on entiteetin käytössä. Yleensä entiteetti on jokin edesmennyt lääkäri. John of God henkileikkaus on ällistyttävää nähtävää. Hän saattaa työntää saksilta näyttävän esineen henkileikattavan sieraimiin ja kaivelee sillä syvälle pään aluelle tai leikkaa keittiöveitsellä viillon johonkin kohtaan kehoa. Kaikki tapahtuu ilman nukutusta tai suurempaa verenvuodatusta. 

Anne-Marjan leikkaus

Potilaita keskuksessa otetaan vastaan keskiviikosta perjantaihin, sekä aamu-, että iltapäivällä. Suurin osa ihmisistä tulee paikan päälle uteliaisuudesta, mutta monet etsivät apua vaivoihinsa. Niin myös Anne-Marja, joka on kärsinyt rytmihäiriöistä. "Lääkkeet eivät ole tehonneet ja nyt olen leikkausjonossa Meilahden sairaalaan. Hoitohenkilökunnan ennusteen mukaan on tavallista, että kaltaisessani tapauksessa oireet yleensä vaan pahenevat ja rytmihäiriöt kroonistuvat jatkuviksi ja pysyviksi. Toistaiseksi minulle on käynyt aivan päinvastoin, tilanteeni on kohentunut koko ajan. Harras toiveeni on, että välttyisin koko leikkaukselta," sanoo Anne-Marja.

Ennen leikkaukseen menoa Casa de Dom Inaciossa jokainen tulija kirjoittaa maksimissaan kolme asiaa, joihin toivoo apua. Potilaat laitetaan kahteen riviin, uudet potilaat menevät ykkösriviin, useamman kerran olleet kakkosriviin. Anne-Marja sai "leikkausajan" heti seuraavalle päivälle.

Leikkausta varten potilaat laitetaan ryhminä huoneeseen. Silmät laitetaan kiinni ja käsi asetetaan siihen kohtaan kehoa, johon toivoo apua. Henkileikkaukset kestävät noin 15 - 45 minuuttia, jonka aikana iso joukko entiteettejä työskentelee potilaisen ympärillä. Fyysisesti leikkaus ei välttämättä tunnu miltään, kun taas joskus tuntee entiteettien operoinnin kohdan. Jotkut taas kokevat leikkauksen hyvin voimakkaasti tunnetasolla. Entiteetit voivat myös tehdä leikattavan henkikehoon muutoksia, jotka mahdollistavat sen, että leikattu pystyy tekemään muutoksia esimerkiksi ihmissuhteisiin tai ratkomaan mentaalitason ongelmia.Kun työ on tehty, seuraa ilmoitus: "Jumalan nimessä olette leikattuja".

Monet henkileikkauksen kohteena olleet kokevat, että he ovat olleet jonkinlaisessa narkoosissa. Niinpä leikkauksen jälkeen majapaikkaan on mentävä taksilla, jottei pökerry, Anne-Marja kertoo. "Aura on henkileikkauksen jälkeen niin auki, jollloin sitä on hyvä suojella muilta energioilta", hän lisää. Niin sanottu narkoosi helpottaa myös lepäämistä leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen jälkeen potilaiden on levättävä hiljaisuudessa vuorokausi. Sen jälkeen on hyvä välttää kaikenlaista seurustelua vielä kahdeksan päivän ajan. Mitä mainiointa aikaa siis olla omissa energioissaan ja levätä. Lepoaikansa voi käyttää esimerkiksi kristallipedissä tai käymällä pyhällä vesiputouksella.

Entiteeteiltä yllätys

Anne-Marja oli matkalla kuukauden päivät, jotka koostuivat ensimmäisen viikon leikkauksesta, lepäilystä ja meditaatioista. Viimeisellä viikolla sattui kuitenkin yllätys, johon Anne-Marja ei ollut varautunut: "Olin meditoimassa, kun aloin puuskuttaa ja voida pahoin. Ymmärsin aiemman perusteella, että henget työskentelivät kimpussani. Saamiemme ohjeiden mukaisesti nostin käteni merkiksi, että tapahtuu jotain hallitsematonta."

Vapaaehtoinen talutti Anne-Marjan "infirmary"-huoneeseen, jota voisi verrata päivystykseen. Hän pääsi pitkäkseen sängylle, ja alkoi tuntea kovaa kipua, aivan kuin joku olisi viiltänyt puukolla maksaan ja munasarjoihin. Kipu oli sekä fyysistä että psyykkistä. Samalla Anne-Marja sai intuitiivisesti tiedon hoidosta: "Naiseuteen kohdistuvat loukkaukset tässä ja aikaisemmassa inkarnaatiossa". Minut oli jälleen leikattu ja lähdin lepäämään. Samalla henget jatkoivat työtään. Muutamana päivänä tämän jälkeen Anne-Marja tunsi kuumotusta takapuolessa, mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Lähtöä edeltävänä iltana ulosteen mukana tuli puna-valkoinen patti. Siihen loppuivat kuumotukset.

Sydämeen tehdyt henkileikkaukset ovat aina helpottaneet Anne-Marjan rytmihäiriöitä. "Sydämeeni tehdyt leikkaukset tuntuivat lähinnä hyvin syviltä tunnetason kokemuksilta. Sydämestäni purettiin sitä tunnetason kuormaa, joka oli osaltaan sydämeni rytmihäiriöiden takana", hän kuvailee. Henkileikkaukset eivät "toimi" kuten kirurgiset operaatiot, vaan prosessi voi olla pitkä. Rytmihäiriöitä seurataan edelleen, mutta tunnetason tilanteiden ratkaisu on aina helpottanut tilannetta Anne-Marjan mukaan.

Anne-Marja kertoo, että hän kokee, että hänen tulisi olla kiitollinen rytmihäiröistä. Syy siihen on käsitys rytmihäiriöiden luonteesta. "Sydämen rytmihäiriöt liittyvät paljolti sydämeni taajuuden muutokseen ja puhdistukseen." On myös mahdollista, että hän ei tarvitse kirugista leikkausta. Tilannetta on seurattu sydänlääkärin ehdotuksesta lokakuusta asti, ja kun puoli vuotta on kuluttu, tilannetta pohditaan uudellen.

Paluu Casaan mielessä

Kaikki Casan matkat ovat antaneet Anne-Marjalle paljon, sekä fyysisesti, psyykkisesti että hengellisesti: "Jokainen fyysinen ongelma kehossamme on jossain vaiheessa ollut myös emotionaalinen ja usein myös hengellinen. Joskus ajatusten muuttaminen on se, mistä paraneminen lähtee. Entiteetit parantaessaan pureutuvat aina siihen perimmäiseen syyhyn, joka on sairauden lähde, oli se syy sitten tästä tai aikaisemmasta inkarnaatiosta".

Vaikka Anne-Marjan reppu oli kotiin palatessa täynnä kokemuksia, suunnittelee hän uutta parin viikon matkaa jo kevättalvelle 2015. "Tällä kertaa tekisen sen niin, että veisin muutaman muunkin ihmisen mukanani. Sillä sainhan entiteetiltä tällä matkalla myös valtuudet toimia Casa-oppaana", Anne-Marja toteaa lopuksi.

Teksti yhteistyössä toimitus ja Anne-Marja Isoaho


Alla Anne-Marjan oma matkakertomus

Matkani Brasiliaan Casa de Dom Inacion parannuskeskukseen 1-29.9.2014

Casa de Dom Inacio, Pyhän Ignatiuksen talo, on Brasiliassa Abadianian kylässä oleva meditaatio- ja energiaparannuskeskus. Se on perustettu vuonna 1978 ja nimetty jesuiittaveljeskunnan perustajan Ignatius de Loyolan mukaan. Parannuskeskus sijaitsee vuorikristallia sisältävällä maaperällä, joten paikka on hyvin voimakas energeettisesti. Siellä toimii nyt jo 62 vuotta parantajameediona työskennellyt Joao Teixeira de Faria, jota myös John of God ja Joao de Deus –nimillä kutsutaan. Hän on tähän mennessä parantanut kuusi-seitsemän miljoonaa ihmistä. Hän tosin itse sanoo, ettei hän paranna ketään, vaan Jumala ja Hänen hyvät henkensä parantavat. Kristillisessä kielenkäytössä Joao de Deus omaa parantamisen armolahjan.

Sain sisäisen kutsun tälle matkalle, kun meditoin toukokuussa 2014 Itavallassa John of Godin Healing-tapahtumassa. Selväksi tuli, että lähtö olisi syyskuun alussa ja perillä olisi oltava neljä viikkoa. Matkalle lähtemiselle esteeksi oli tulla vasemman polven nivelsiteiden venähdys ja pohkeen revähdys. Siitä kutakuinkin selvinneenä iski flunssa päälle ja olin jo luovuttamassa, mutta loppujen lopuksi pakkasin laukkuni lähtöä edellisenä iltana ja raahauduin lentokentälle aamuyöstä. Lentokentällä tapasin matkakumppanini Arton, joka oli hieman ihmeissään äkkikäännöksestäni. Olinhan edellisenä päivänä ilmoittanut hänelle, etten pysty lähtemään. Arto oli matkustamassa pariksi viikoksi Casaan ensimmäistä kertaa ja oli tarkoitus, että toimin samalla hänen oppaanaan.

Lensimme ensin neljä tuntia Lissaboniin, jossa kätevästi vaihdoimme konetta. Saimme siten lentää päiväsaikaan Atlantin yli ja olimme perillä Brasilian pääkaupungissa paikallista aikaa kolmen jälkeen, jolloin Suomessa kello oli jo illalla kello yhdeksän. Taksi odotti meitä lentokentällä ja vei meidät Abadianian pikkukylään puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Perillä meitä odotti herkullinen illallinen, jonka jälkeen oli ihana mennä suihkuun ja nukkua ensimmäinen yö odottaen innolla aamun valkenemista. Tunsin tulleeni kotiin. Tämä oli minulle jo kuudes reissu Casaan ja neljäs kerta samaan majapaikkaan. Hyvin pian minulle selvisi, että matkastani oli tulossa hyvin merkittävä ja siksi tuntui siltä kuin ns. vastavoimat olisivat yrittäneet tehdä kaikkensa, etten olisi päässyt lähtemään.

Niinpä me heräsimme tiistaiaamulla pirteinä lintujen lauluun jo hyvin varhain. Aamiaisen jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen pieneen supermarkettiin ja teimme siellä ostoksemme. Menimme Casa de Dom Inacion parannuskeskuksen alueelle ja tutustuimme paikkoihin. Ostimme monta six packia pyhää vettä, jotka kuljetimme taksilla Pousada Dom Ingridiin eli majataloomme. Illalla klo 17 Casassa järjestettiin info-tilaisuus eli eräänlainen tervetuliaistilaisuus kaikille uusille tulijoille, johon luonnollisesti osallistuimme.

Infon veti Casan vapaaehtoinen, perulaissyntyinen Diego. Hän toivotti meidät tervetulleeksi Casaan, rakkauden taloon, jonka perustana on Jumalan armo ja rakkaus. Hänen sanansa hoitivat sydäntäni, jonka temppuilun takia olin osin matkaan lähtenytkin. Diego sanoi: ”Tämä on sinun matkasi, jonka aikana saat apua. Kuuntele sydäntäsi ja navigoi sen mukaan. Kuule pienet signaalit. Antaudu prosessille, luota siihen, mitä sinun käsketään tehdä”. Tämä oli puhetta, joka resonoi sieluni kanssa. Nämä sanat yritin pitää mielessäni koko Casassa olemisen ajan ja toimimaan niiden mukaan parhaalla ymmärrykselläni.

Illallisen jälkeen majatalomme johtaja, Ricardo, joka toimii myös Casan koordinaattorina ja ulkomaisten oppaiden esimiehenä, meni tavalliseen tapaansa majatalomme vastaanottotiskin taakse ja kirjoitti meille pienille paperilapuille käännöksiä portugaliksi pyynnöistämme Entiteetille. Entiteetiksi kutsutaan John of Godia silloin kun jokin henkimaailmassa oleva henki, tavallisesti jokin edesmennyt lääkäri ns. kehollistaa hänet ja ottaa käyttöönsä Joaon kehon. Silloin Joaon oma tietoisuus on nukkuvassa tilassa.

Oma pyyntölistani oli pitkä, mutta saatoin kerralla kirjoittaa vain maksimissaan kolme asiaa, joihin toivoin apua. Ensimmäinen pyyntöni koski sydäntäni. Olen kärsinyt ns. rytmihäiriöistä kohta kaksi vuotta. Lääkkeet eivät ole tehonneet ja nyt olen leikkausjonossa Meilahden sairaalaan. Hoitohenkilökunnan ennusteen mukaan on tavallista, että kaltaisessani tapauksessa oireet yleensä vain pahenevat ja rytmihäiriöt kroonistuvat jatkuviksi ja pysyviksi. Toistaiseksi minulle on käynyt aivan päinvastoin, tilanteeni on kohentunut koko ajan. Harras toiveeni on, että välttyisin koko leikkaukselta. Tai jos joudun sen kokemaan, uskon että sillä on jokin tarkoitus. Joka tapauksessa tiedän olevani Jumalan käsissä ja Casan entiteettien hoidossa, jotka tekevät yhteistyötä maallisten lääkäreiden kanssa myös minun tapauksessani.

Vihdoin koitti keskiviikkoaamu ja Casa-päivä. Casa-päiviä ovat keskiviikko, torstai ja perjantai. Kunakin päivänä on sekä aamupäivän jakso että iltapäivän jakso. Tällä kertaa Casassa oli valtavasti ihmisiä, pääasiassa brasilialaisia, paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun olen siellä vieraillut. Ihmiset olivat ajaneet pitkiä matkoja nähdäkseen tämän ihmeellisen miehen, Joao de Deusin. Hyvin suuri osa ihmisjoukosta oli ensikertalaisia. Osa oli varmasti tullut turistina uteliaisuuttaan, mutta monet ihmisistä näyttivät siltä, että he janosivat apua elämäänsä.

Heti keskiviikkoaamuna menin itse ns. kakkosjonoon, joka oli tarkoitettu niille tulijoille, jotka olivat olleet Entiteetin edessä ennenkin, jotkut jopa yli sata kertaa. Entiteetti määräsi minut torstaiaamuksi henkileikkaukseen. Nykyisin Casassa käytetään henkileikkauksesta nimitystä ”spiritual intervention”, jonka voisi suomentaa käsitteellä ”hengellinen väliintulo”. Itse käyttäisin siitä nimitystä ”Pyhän Hengen työ”.

Henkileikkaus tapahtui siten, että menimme joukkona tiettyyn huoneeseen ja meitä pyydettiin laittamaan silmämme kiinni sekä asettamaan oikean kätemme siihen kohtaan kehoa, johon toivoimme apua tai sydämemme päälle. Henkileikkaus kestää yleensä 15- 45 minuuttia, jonka aikana iso joukko parantavia henkiä eli entiteettejä työskentelee kunkin henkileikattavan ympärillä. Kun työ on valmis, tulee Entiteetti ilmoittamaan henkileikkauspotilaille: ”Jumalan nimessä olette leikattuja”. Henkileikkauksen jälkeen menin apteekkiin reseptin kanssa, jonka sain henkileikkaukseen mennessäni. Lunastin sieltä minulle henkilökohtaisesti ladatut, parantavia värähtelyjä sisältävät yrttilääkkeet ja otin taksin mennäkseni majapaikkaani lepäämään.

Henkileikkauksen jälkeen on levättävä silmät kiinni 24 h, eikä saa antaa kenenkään koskea itseensä tuona aikana. Kahdeksan päivää henkileikkauksen jälkeen oma energiakenttä eli aura on hyvin auki, joten on vältettävä kaikenlaista ylimääräistä seurustelua muiden kanssa sekä kulkemista ympäri kylää eri energioissa. Oli siis hyvä olla omissa energioissa ja levätä mahdollisimman paljon ja antaa henkimaailmalle mahdollisuus jatkaa työskentelyä omassa huoneessa.

Useat majatalot toimivat ikään kuin vuodeosastoina. Monet majatalot ovat syntyneet siten, että ihminen on saanut avun Entiteetiltä ja sitten koko suku on muuttanut perässä ja perustanut majatalon. Näin oli saanut alkunsa myös majatalo, jossa olen viime reissut asustellut.

Melkein joka Casa-päivä Entiteetti teki kokoontumisaulan korokkeella myös näkyvän henkileikkauksen. Joko hän työnsi lähinnä saksilta tai korkkiruuvilta näyttävän kapineen henkileikattavan sieraimiin ja sieltä syvälle jonnekin pään alueelle tai sitten hän otti keittiöveitsen ja leikkasi sillä viillon johonkin henkileikattavan kehon kohtaan. Silmäleikkauksen hän suoritti raaputtamalla sillä samaisella keittiöveitsellä silmän verkkokalvon lähettyvillä. Tämä kaikki tapahtui ilman minkäänlaista lääketieteellistä nukutusta ja suurempaa verenvuodatusta.

Perjantaina Iltäpäivällä osallistuin Current-meditaatioon, joka kesti neljä tuntia. Se oli reipas aloitus näin alkajaisiksi. Current-meditaation aikana autoimme meitä kaikkia hoitavia entiteettejä, kun nostimme värähtelyjä keskittymällä rakkauteen. Autoimme siten myös meedio Joaota hänen työssään. Keskityimme avaamaan sydämemme sille hoitavalle rakkaudelle, joka virtasi meihin henkimaailmasta ja annoimme sen virrata meistä eteenpäin niin muille parantaville hengille kuin myös niille ihmisille, jotka kulkivat jonossa ohitsemme Entiteetin eteen ja saivat samalla puhdistavan energiasuihkun. Silmien kiinnipitäminen on tärkeää Current-meditaatiossa, koska näin annamme henkimaailmalle luvan työskennellä kanssamme ja se myös estää vastaanottamasta niitä raskaita energioita, joita jokainen Entiteetin eteen jonossa kulkeva kantaa mukanaan. Osallistuimme mielessämme Currentin vetäjän sydämestä tuleviin rukouksiin, joissa hän pyysi Jeesusta tulemaan sydämeemme, antamaan meille syntimme anteeksi ja auttamaan meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

Lauantai, sunnuntai, maanantai ja tiistai olivat ns. vapaapäiviä. Vietin ne käymällä joka päivä kristallipedissä (crystal bed) eli kristallivuodehoidossa. Kristallipeti toimii aina erinomaisena jälkihoitona henkileikkauksen jälkeen. Samoin se toimii tärkeänä energiakehon ja chakrojen puhdistajana ja valmistavana hoitona ennen henkileikkausta. Entiteetti usein määrää jonkun ensin kristallipetiin ennen kuin hän voi tehdä henkileikkausta. Kristallipeti toimii silloin siten, että Entiteetti tekee kyseisen henkilön kanssa hyvin syvää työtä.

Joka sunnuntaiaamu Casassa pidetään ns. Sunday Service. Tilaisuus vastaa meidän sunnuntaiaamun jumalanpalvelusta, mutta muistuttaa enemmän ns. vapaiden suuntien tilaisuutta. Tilaisuudessa rukoillaan ja lauletaan paljon sekä varsinaista hengellistä musiikkia kuin yhtä hyvin Beatlesin kappaleita. Moni laulu oli tuttu minulle jo rippikouluajoilta. Jokin ryhmä jostain päin maailmaa saattaa ponkaista kuoroesityksen, kuten tällä kertaa ranskalaiset uskaltautuivat esittelemään laulun lahjojaan. Lisäksi joukosta löytyy usein varsinaisia taiteilijoita, jotka antavat panoksensa tilaisuuteen. Olen kuullut joskus jonkun pitävän myös oman ”todistuspuheenvuoronsa” ja kertovan omasta paranemisestaan. Casassa rukoillaan muutenkin hyvin paljon. Joka tilanteessa yhtä lailla sen alussa, keskellä kuin lopussa luetaan sekä ”Isä Meidän” että ”Terve Maria” -rukoukset. Lisäksi joka ilta Casassa järjestetään katolisen perinteen mukainen ruusukkorukous. Tämä rukous on erittäin voimakas värähtelyjen kohottaja.

Maanantaiaamuna menin pyhälle vesiputoukselle. Kun menin putouksen alle, tuntui siltä kuin sekä fyysinen keho että henkikeho olisivat saaneet syväpuhdistuksen. Olo oli samalla sekä virkistynyt että aivan uupunut. Majapaikkaan tullessani menin heti nukkumaan. Päälaelle kovalla voimalla tullut entiteettien värähtelyjä kantava pyhä vesi tuntui tainnuttaneen minut tyystin, samalla kun jotain alkoi nousta pintaan.

Seuraavat kolme Casa-viikkoa toistivat samaa kaavaa. Toisen Casa-viikon jälkeen lähti matkakumppani koti-Suomeen ja jäin yksin itseni kanssa. Samalla tuntui, että omat kierrokseni kovenivat. Menin entistä syvemmälle omiin prosesseihini. Sanotaan, että joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle. Tämä sanonta toteutui sananmukaisesti omalla kohdallani. Arjessa ihminen usein ohittaa ajatukset ja tunteet, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Niiden olemassaoloa ei edes huomaa. Sitten kun hiljaisuus alkaa puhua, usein se huutaa niin lujaa, että on pakko kuulla ja tehdä sen viestin mukaiset muutokset elämässä. Sitähän useimmat sinne tulijoista toivovat, että jokin muuttuisi heidän elämässään ja sieltä he saavat sen energian, joka muuttaa heitä niin, että he voivat tehdä oman osuutensa paranemisessaan.

Casassa oleminen voi olla erinomainen tapa opetella olemaan hiljaisuudessa. Se on erinomainen mahdollisuus opetella rakastamaan itseään ja pitämään huolta omista rajoistaan. Mitä enemmän sinulla on mukanasi hyvää seuraa, sitä vaikeampaa se on. Kuitenkin joka käänteessä meitä siellä muistutetaan, kuinka tärkeää on olla yksin omissa oloissa, jottei tule vedetyksi energiaa vieviin keskusteluihin. Casassa, jos missä kokee sen, kuinka puhuminen vie energiaa ja toisten uteliaat kysymykset suorastaan satuttavat henkikehoa varastaen energiaa.

Jos joku kysyy minulta, mitä sinulle siellä tapahtui, voin lähinnä vastata, että matkasin itseeni. Matkasin syvälle omaan sisimpääni, joka on ollut tähän saakka osin salattu itseltänikin. Sen vuoksi en voi siitä osasta matkaani paljoa kertoa. Se on niin pyhä kokemus, ettei siitä voi jakaa. Casa on paikka, joka on itse koettava. Minulle Casassa oleminen jo silloin ensimmäisellä kerralla vuonna 2007 oli kokemus, josta voin sanoa, että oli elämä ennen Casa-kokemusta ja sen jälkeen. Niin paljon muuttui käsitykseni elämästä ja sen ilmiöistä. Kokemus ravisteli kaikki ennakkokäsitykset siitä, mikä tässä elämässä on mahdollista ja mikä ei.

Viimeisellä Casa-viikollani koin, että entiteetit tekivät minulle yllätyksen. Tai voi hyvin olla, että he olivat valmistelleet minua siihen lähes neljän viikon ajan. Menin keskiviikkoaamuna 24.9. ns. Entiteetin currenttiin, joka tarkoittaa sitä meditaatiotilaa, jonka perällä Entiteetti istuu nojatuolissaan ja kohtaa jonoissa kulkevat ihmiset. Kun olin meditoinut noin puolentoista tunnin ajan, aloin puuskuttaa ja voida pahoin. Ymmärsin jo aiemmin kokemani perusteella, että henget olivat alkamassa tekemään töitä kanssani ja siksi saamamme ohjeiden mukaan minun oli nostettava käteni ylös merkiksi siitä, että nyt tapahtuu jotain, jota en enää itse hallitse.

Luokseni riensi vapaaehtoinen, joka talutti minut ollessani jo puoliksi pyörryksissä Entiteetin eteen. Entiteetti määräsi minut ”infirmary”-huoneeseen lepäämään ja kirjoitti reseptin. Kyseistä huonetta voisi verrata jonkinlaiseksi sairaalan päivystyspoliklinikaksi. Siellä oli useita sänkyjä, joihin yhteen niistä minut laitettiin lepäämään. Päästyäni sängylle aloin tuntea kuin joku olisi vetänyt puukolla viillon maksan ja oikean puolen munasarjan alueella. Itkin ja melkein huusin kivusta. Kipu oli sekä fyysinen että psyykkinen. Samalla minulle annettiin tieto, mitä hoito koski. Päähäni tuli ajatus: ”Naiseuteeni kohdistuvat loukkaukset tässä ja aikaisemmissa inkarnaatioissa”. Huone alkoi täyttyä pikkuhiljaa potilaista ja minä olin ainoa eurooppalainen. Makasin siinä sängyllä kyseisen jakson loppuun. Minulle tuotiin tarjottimella siunattua soppaa, jota minun pyydettiin syömään. Ennen kuin pääsin sieltä, vapaaehtoinen tuli sanomaan, että meidät kaikki siinä huoneessa oli leikattu. Niinpä otin taas taksin ja ajoin majapaikkaani. Siellä lepäsin 24 tuntia ja henget jatkoivat työtään.

Torstaina iltapäivällä menin takaisin samaan Entiteetin currenttiin. Siellä aloin tuntea kummallista kuumotusta takapuoleni alla. Ihmettelin hieman moista, mutten halunnut kiinnittää siihen sen enempää huomiota. Sama kuumotus jatkui seuraavana päivänä. Lähtöä edellisenä iltana huomasin, että ulosteeni mukana oli tullut arviolta noin puolikkaan kananmunan kokoinen puna-valkoinen patti ja sen vieressä vihertävä sormenpään kokoinen pallukka. Siihen loppuivat kuumotukset. En tiedä, mitä minusta tuli ulos, voin vain arvailla. Sen vain tiedän, että minua Entiteetin currentin aikana valmisteltiin johonkin ja infirmary-huoneessa minulle tehtiin näkymätön henkileikkaus, joka muuttui osin näkyväksi perjantai-iltana.

Voin sanoa, että olen näinä kaikkina vuosina siellä käydessäni saanut niin paljon fyysistä, psyykkistä ja hengellistä apua, myös sosiaalisiin suhteisiin, etten tiedä, mikä olisin ilman sieltä saamaani apua. Casassa puhutaan paljon siitä, kuinka on vaikea erottaa, mikä ongelma on fyysinen tai emotionaalinen tai mentaalinen tai hengellinen. Jokainen fyysinen ongelma kehossamme on jossain vaiheessa ollut myös emotionaalinen ja usein myös hengellinen. Joskus ajatusten muuttaminen on se, mistä paraneminen lähtee. Entiteetit parantaessaan pureutuvat aina siihen perimmäiseen syyhyn, joka on sairauden lähde, oli se syy sitten tästä tai aikaisemmasta inkarnaatiosta.

Jokaisen Casassa saama apu on ensisijaisesti hengellinen ja mitä muuta sitten tapahtuu, on sen seurausta. Kaikki saavat sieltä apua, mutta eivät aina välttämättä juuri siihen asiaan tai vaivaan ja sillä tavoin kuin itse toivovat. Kaikki toiminta siellä tähtää siihen, että sielumme kasvaisi ja sydämemme aukeaisi yhä rakastavammaksi niin Jumalaa, itseämme kuin lähimmäistämmekin kohtaan.

Matkani kotiin Casasta alkoi lauantaina 27.9.2014. Lähtiessäni tunsin taas saaneeni niin paljon ja olevani jonkinlaisessa siunatussa tilassa. Oli myös ihana tulla kotiin sulattelemaan kaikkea kokemaani. Reppu oli niin täynnä kokemuksia, ettei siihen olisi mahtunut enää yhtään enempää. Silti jo nyt suunnittelen uutta parin viikon matkaa jo kevättalvelle 2015. Tällä kertaa tekisin sen niin, että veisin muutaman muunkin ihmisen sinne mukanani. Sillä sainhan Entiteetiltä tällä matkalla myös valtuuden toimia Casa-oppaana.

Casa-terveisin
Anne-Marja Isoaho

Viimeksi muutettu 16 huhti 2018

1 kommentti

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU