Satu Ilta

Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Itse puristettu tuoremehu on terveysruokien aatelistoa. Marjoista ja hedelmistä on uutettu juomia vuosisatojen ajan – kyse ei ole uudesta asiasta. Edelleen yhä useampi havittelee keittiöönsä laitetta, jolla saattaisi surauttaa lasin jos toisenkin raikasta ja virkistävää terveysjuomaa. Moni meistä on tympääntynyt kaupasta ostetun halvan appelsiinimehun tunkkaiseen ja keinotekoiseen makuun. Samanaikaisesti saamme tietoa terveellisistä, itse tehdyistä tuoremehuista. Mehustus kokee uutta tulemista – kokeilisitko sinäkin?

Lapsi huutaa ja makaa lattialla, äidin pinnaa kiristää, stressitaso molemmilla on pilvissä. Samasta asiasta väännetään sadatta kertaa. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Elina Kauppilan kehittämä HETKI-metodi opastaa ristiriitatilanteiden käsittelyssä. Nimi muodostuu viiden käskysanan alkukirjaimista; huomaa, erota, tunne, kuuntele, ilmaise. Metodista on aitoa hyötyä lasten kasvatuksessa.

Viisas elämä tarjoaa taas oivalluksia merkitykselliseen elämään. Kirjan ryöppyävä ja silti kevyt kuvitus inspiroi. Ajatuksen biologia on kirja tietoisuuden, aineen ja ihmeiden avaimista. Kyseessä ei ole itseapukirja. Teos on kirja voimaantumiseen. Opus esittelee tietoa ihmisestä, sinusta mukaan lukien. Tämä tieto mahdollistaa oman elämän ohjaamisen.

Selviytymisen tila on stressin käynnistämä ja ylläpitämä, sympaattisen hermoston aktivaatiotila. Luomisen tila on sen vastakohta – vapaata flow’ta, jossa ajan, paikan ja tilan taju katoaa. Luomisen tilassa irtaudumme materiasta, ja värähtelemme rakkauden tiheillä aalloilla. Unohdamme itsemme, irtaudumme materiasta ja olemassaolomme muuttuu enemmän henkiseksi.

Elina Kauppila tunnetaan tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana. Hän on mindfulness MSBR-ohjaaja ja valtuutettu Toimiva Perhe- ja Toimiva vuorovaikutus-ohjaaja. Kauppila on kehittänyt Huomaa hetki -menetelmän, joka ohjaa vanhempaa toimimaan rakentavasti stressaavissa tilanteissa pienten lasten kanssa. Sellaisia ovat esimerkiksi siirtymätilanteet, pukeutuminen, hampaiden pesu, ruokailu, kotityöt, nukkumaanmeno tai kieltäminen. Pettymysten sietämisen opettaminen voi olla vaikeaa vanhemmalle, samoin sisarusten välisten ristiriitojen käsittely. Kirja tuo käytännönläheistä apua tällaisiin tilanteisiin.

Ihmisyyteen kuuluu sisäisen orvon kokemus. Sisäisen orvon taustalla on elämän perimmäinen turvattomuus, hylkäämisen ja torjutuksi tulemisen kokemukset sekä rakkauden ulkopuolelle jäämisen kokemus. Ne aktivoituvat vastoinkäymisissä, mutta voivat vaikuttaa tiedostamattamme elämään ja käytökseemme myös muulloin.

Joe Dispenzan uutuusteoksen kansi on luovuutta inspiroiva. Silti teoksen sanomasta on vaikea innostua ensi istumalta. Miksi pitäisi luoda itsensä uudelleen? Onko tyytymättömyys oletusarvo? Dispenza väittää, ettei kenenkään pitäisi odottaa vastoinkäymisiä alkaakseen muuttaa itseään.

Onnenohjelmat eli tiedostamattomat toimintamallit ovat tapoja, joilla tavoittelemme turvallisuutta, hyväksyntää ja rakkautta. Kaikkiin onnenohjelmiin liittyy, että sen ohjaama toiminta on joskus hedelmällistä ja rakentavaa, joskus tuhoisaa ja petollista. Tutustu viiteen tavallisimpaan onnenohjelmaa ja tiedosta, mihin niistä saatat turvautua itse.

Kaisa ja Simo Kuurneen uutuuskirja on positiivinen yllätys. Kovakantista ammattikirjallisuutta kielellä, jota maallikkokin ymmärtää. Kirjaan valittu sanasto on virkistävää. Orvon ja onnenohjelmien käsitteet tekevät tutun asian käsittelystä raikasta ja tuovat siihen uusia näkökulmia.

Meillä on taipumus takertua luomiimme toiminta- ja ajatusmalleihin. Niihin takertuminen on opittua, ja se tuo turvaa. Irti päästäminen pelottaa siitä huolimatta, että takertuminen estää uusiutumisen. Jotta voisimme uusiutua, meidän on pystyttävä kohtaamaan niitä kipeitä kokemuksia, joita ajatus- ja toimintamallit peittävät. Vasta sitten sisäinen itsemme voi syntyä ja tulla ilmaistuksi.

Sivu 1 / 25
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU