14 helmi 2018

Sitkeä ja pahoilta voimilta suojeleva kataja

Kirjoittanut 
Sitkeä ja pahoilta voimilta suojeleva kataja https://pixabay.com/fi/kataja-ikivihre%C3%A4-cupressaceae-512877/

Katajasta tuli Suomen kansan ja sitkeyden vertauskuva, kun Juhani Aho julkaisi kaksiosaisen lastukokoelman ”Katajainen kansani” sortovuosina 1899 – 1900. Tällä puulajilla on kuitenkin paljon muitakin syvällisiä merkityksiä, erityisesti kansanperinteessä. Katajan puunhaltijoita on pidetty paitsi voimallisena, myös kaikkein kauneimpana väkenä. Katajaa on käytetty sekä kansantaikuudessa että rohto- ja ravintokäytössä. Vielä tänäkin päivänä arvostetaan esimerkiksi maustamisessa katajanmarjojen pikanttia makua.

Kataja elää hitaan ja vahvan kasvunsa vuoksi pidempään kuin muut puut, jopa 1000–vuotiaaksi saakka, esimerkiksi Suomen Lapissa. Elinvoimainen kataja pärjää siellä missä muut puut eivät pysty elämään, joten sitkeyden vertauskuva ei ole ihan turhaan ansaittu. Se on myös materiaalina kestävä. Jo vanha kansa tiesi, että katajainen aidanseiväs kestää miehen iän ja katajasta valmistetut lusikat, kulhot, tuopit ja purkit tuoksuivat ja kestivät tarjoilussa melkein ikuisesti.

”Katajaa pidettiin väkeä sisältävänä puulajina, jolla ainoana oli myös oma haltijansa. Sen väki saatiin haltuun ottamalla yhdeksänhaaraisen katajan juuresta riepuun multaa, jota voitiin käyttää varaamaan lehmät niitä laitumelle laskettaessa. Kun lehmät päästettiin metsään, ripustettiin tämä nyytti kellokaslehmän kellon kantimeen, ja kolmena päivänä vietiin kellokkaan maitoa katajan juureen. Näin ´ostettiin´ katajan haltija tuonpuoleiseksi paimeneksi ja lehmät säästyivät karhun hyökkäyksiltä ja muilta vahingoilta.” - Suomalaisen kansanuskon sanakirja

Katajaan liittyvissä uskomuksissa se on aina hyvä puu ja myös edustaa hyviä voimia vahvemmin kuin mikään muu puulaji. Kataja suojeli ihmisiä sekä luonnossa että pihapiirissä. Matkamiehet hakivat sen alta turvaa ja katajanoksan kiinnittäminen oveen suojeli taloa pahalta silmältä. Katajansavu antoi taloon hyvän hajun, karkotti sairaudet ja piti pahat voimat loitolla. Pahat energiat pelkäsivät erityisesti väkevältä tuoksuvaa katajan- ja tervaisen savun yhdistelmää. Katajan haltija pidettiin suopeana aitaamalla puu ja viemällä sille ruokauhreja.

Katajan ravinto- ja rohtokäyttö

Katajan marjoilla on maustettu viinaa, liha- ja kalaruokia. Katajansavullakin on saatu antimiin mukavaa makua. Marjoista on valmistettu myös katajakaljaa. Katajaisen tuopin sanottiin antavan oluelle oikean oluen maun.

Katajanmarjojen sisältämällä öljyllä on hien- ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Marjoja voidaan käyttää lieviin munuais-, rakko- ja virtsatietulehduksiin sekä myös ruokahaluttomuuteen ja verta puhdistavana rohtona.

(huom. Marjojen yliannostus voi ärsyttää virtsateitä ja aiheuttaa veri- ja valkuaisvirtsaisuutta. Muutoinkaan katajanmarjoja ei suositella käytettäväksi kahta viikkoa pidempään. Katajan eteeristä öljyä ei pidä nauttia sisäisesti.)

Marjoista, havuista ja puulastuista tislattua katajaöljyä voidaan käyttää esimerkiksi voiteissa ja kylpyöljyissä reumaattisten kipujen ja lihasvaivojen hoitoon. Katajan pihkaa ja katajatervaa on antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi käytetty haavojen puhdistamiseen ja hoitoon sekä erilaisiin ihovaivoihin.

Lönnrot suositteli katajanmarjoista ja hakatuista havuista valmistettua keitevettä juotavaksi vesi-, sulkutaudeissa ja keripukissa. Katajanmarjasiirappia on käytetty hoitokeinona vilustumisyskässä ja sen jälkeen torjumaan jälkitauteja.

Muu käyttö

Katajavedellä on pesty ja raikastettu voi- ja maitoastioita, ja huoneita on pesty katajavettä ja -luutia apuna käyttäen. Katajavedellä on myös pesty kädet tautisten ihmisten kättelyn jälkeen. Katajansavulla on ollut tärkeä merkitys asuintilojen, sairashuoneiden ja postin desinfioinnissa tartuntatautien aikana.

Katajan puuaines soveltuu erinomaisesti käyttö- ja koriste-esineisiin. Entisajan ihmiset veistivät katajasta myös erilaisia kalanpyydyksiä. Tarjoiluastioiden ja ruokailuvälineiden lisäksi siitä tehtiin myös yleisesti maitotaloudessa käytettyjä puuastioita, kuten voipyttyjä. Katajasta tehdyt juoma-astiat ovat olleet erityisen hyviä ja turvallisia, koska niiden tuoksun uskottiin pitävän loitolla noidat, peikot ja pahat henget.

Lähteet:
sites.google.com/site/puulajipuisto/
yrttitarha.fi
taivaannaula.org/2012/08/06/puiden-juurilla/
Pulkkinen, Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

Viimeksi muutettu 23 maalis 2018
Taru A.

Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Sydäntä lähellä on henkisyys ja henkinen hyvinvointi, luontoyhteys ja mystiikka. Henkilönä olen itsenäinen ja avarakatseinen oman polun kulkija. (ja keski-ikäinen nainen)

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU