05 heinä 2018

Saamelainen mytologia: Saivojärvet ja Saivo-tunturit

Kirjoittanut 
Saamelainen mytologia: Saivojärvet ja Saivo-tunturit https://pixabay.com/fi/ruska-tunturi-maisema-lappi-syksy-2926634/

Saivo on monimuotoinen ilmiö, joka on liittynyt useilla eri tavoilla saamelaisten henkiseen maailmaan. Kaksipohjaiset saivojärvet sekä pyhät Saivo-tunturit olivat tärkeä osa muinaisten saamelaisten elämää ja heidän maailmankuvaansa. Saamelaiset ovat kautta aikain eläneet luonnon keskellä, luonnossa ja luonnosta, joten luonnonpaikat ovat aina olleet heille erityisen arvokkaita. Mutta mitä ihmettä tarkoittaa salaperäinen ”saivo” ja miten se näyttäytyi saamelaisessa maailmankuvassa?

Suomalaisen kansanuskon sanakirjan mukaan Saivo (saamen kielellä sáiva) on ollut saamelaisen uskontohistorian vaikeimpia pähkinöitä. Saivo on liittynyt sekä tiettyihin tuntureihin, että erityisiin saivojärviin. Näitä järviä pidettiin kaksipohjaisina (ns. räppänäjärvet), jolloin alempi pohja on ollut osa tuonpuoleista maailmaa. Sáiva-sanalla on tarkoitettu pyhää järveä ja tunturia sekä niissä asuvia henkiä, kuolleiden asuinpaikkaa ja ylipäätään pyhää. Monet konkreettiset tavat ja uskomukset saattoivat eri puolilla Lappia olla erilaisia. Myös toisistaan hieman poikkeavia saamelaisryhmiä on kymmenkunta.

Saivojärvissä ja -tuntureissa asui sekä ihmis- että eläinhahmoisia olentoja. Ihmishahmoiset sáiva-henget valitsivat, valmensivat ja valtuuttivat saamelaisen noaidin (suom. noita). Eläinhahmoiset henget taas olivat noaidin palveluksessa, hänen apuhenkinään. Tavallisillakin saamelaisilla saattoi olla sáiva-suojelushenkiä, mutta joidenkin tarinoiden mukaan varsinaiseen kommunikointiin pystyivät vain noaidit. Joissain lähteissä taas kerrotaan saamelaisten eläneen yhdessä saivoväen kanssa hyvinkin ”ihmismäisesti”.

Saivo on kytköksissä vainajala-ajatteluun. Uskottiin, että uhrattu eläin syntyi uudelleen, sáiva-eläimeksi. Myös kuolleen noidan uskottiin liittyvän sáiva-henkien joukkoon. Tavallistenkin ihmisten sanottiin ainakin haaveilevan kuoleman jälkeisestä saivoon pääsystä.

Saivojärvet

Saivojärvet ovat yleensä hyvin syviä, kirkasvetisiä ja laskujoettomia. Uskomusten mukaan saivojärven pohjan alla oli ylösalaisin oleva toinen maailma, joka oli vainajien, sáiva-henkien asuinpaikka. Ylösalaiseen maailmaan kuljettiin järven pohjassa olevan reiän kautta. Lähellä saivojärveä oli yleensä uhripaikka eli seita.

Tavallinen ihminen saattoi vierailla saivojärvellä ja kalastaakin siellä, mutta tämän tuli tapahtua täydellisen hiljaisuuden vallitessa, tai muuten ei ollut mitään mahdollisuuksia saada saalista. Saivojärvien kaloja pidettiin erityisen lihavina ja rasvaisina mutta vaikeasti kalastettavina, koska ne pystyivät lymyilemään järven alemmassa osastossa kalastajan ulottumattomissa. Kertomusten mukaan saivojärvissä asui myös mahtava jättikala, Kalojensampi eli Kalojenvanhin, joka saattoi kostaa kalamiehelle mikäli tämä ei osannut käyttäytyä riittävän arvokkaasti.

Tyypillisiä saivojärviä Lapissa ovat esimerkiksi Pakasaivo, Sulaojan lähdejärvi ja Äkässaivo. Pakasaivo-järven kalliojyrkänteellä on mahdollisia uhriluolia ja myös parin kilometrin päässä olevalle seitapahdalle on aikoinaan annettu uhrilahjoja. Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjun mukaan Pakasaivoa kunnioitettiin ja pidettiin eräänlaisena maanpäällisenä paratiisina. Pakasaivoa nimitetään nykyään myös Lapin Helvetiksi.

Saivo-tunturit

Sellaisella tunturiseudulla, jossa järviä ei ollut paljon tai ne olivat pienempiä, oli saivoväen asuinpaikka tunturi. Myös itse tunturia saatettiin nimittää saivoksi.

”Saivoväki saattoi ilmestyä eläville monissa erilaisissa muodoissa, muun muassa kääpiöinä. Kääpiöt ovat ilmeisimmin skandinaavista lainaa ja perinne esiintynee läntisillä saamelaisalueilla. Saattoivatpa saivohenget unessa tulla harjoittamaan sukupuoliyhteyttäkin maanpäällisten kanssa. Saamelaiset tunsivat vuorisaivoväen oloja, koska olivat itse käyneet pyhissä vuorissa sekä maan alla ja muun muassa juoneet heidän kanssaan.” - Outi Tikkasen Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto 2006

Lähteet:
Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Gaudeamus, 2016)
luontoon.fi/akassaivo/salaperaisetsaivojarvet
lappilainen.fi/2016/06/28/salaperaiset-saivojarvet/
rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5236
tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/93724/gradu01260.pdf

Viimeksi muutettu 25 kesä 2018
Taru A.

Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Sydäntä lähellä on henkisyys ja henkinen hyvinvointi, luontoyhteys ja mystiikka. Henkilönä olen itsenäinen ja avarakatseinen oman polun kulkija. (ja keski-ikäinen nainen)

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU