29 tammi 2016

Pihka, havumetsän haavalääke

Kirjoittanut 

Tuhansia vuosia vanha haavarohto pihka on viime aikoina saanut tunnustusta myös länsimaisen lääketieteen parissa. Kun puuhun tulee kolhu, se tuottaa pihkaa suojellakseen itseään tartunnoilta. Metsänkulkija voi kerätä havumetsän haavalääkettä mukaansa ja valmistaa siitä itselleen perinteikästä pihkasalvaa.

Pihkasalvaa käytetään ensisijaisesti tulehdusten ja haavojen desinfiointiin ja hoitoon. Sillä on kuitenkin myös paljon muita käyttötarkoituksia, joista kansanlääkintä tuntee mm. reumatismin, noidannuolen ja hiertymien hoidon. Pihkavoiteella on hoidettu onnistuneesti syyliä, halkeilleita huulia, nivelkipuja, kynsinauhoja ja kynsiä, palovammoja ja hyönteisten puremia. Erään naisen kantapäässä ollut syvä painehaava parani pihkasalvalla, vaikka hänelle oltiin jo suositeltu amputaatiota.

Pihkavetoa käytetään tikkujen, lasinsirujen ja jopa merisiilin piikkien vetämiseen ihon alta. Haavakohtaan laitetaan tuoretta kuusenpihkaa laastarin alle ja odotellaan muutama päivä, jonka jälkeen esine tulee kuin itsestään ulos. Äitini paransi pihkasalvalla kuivat ja lohkeilleet kantapäänsä ja eräs kohtaamani mies kertoi hoitaneensa pihkaa pureskelemalla ientulehduksensa ja pihkavoiteella pahan leikkaushaavan sormessaan. Pihkanpalanen on luonnonmukainen purukumi, joka desinfioi samalla hampaat ja ikenet. Pihkaöljystä saa myös itikkakarkoitteen kesäiseen metsään: hyttyset välttävät pihkan tuoksua, sillä ne ovat evoluutiossa oppineet pelkäämään siihen takertumista.

Pihkatuotteet aiheuttavat ihoärsytystä hartsiallergisille, joita on 1-3% suomalaisista. Myös astmasta ja hinkuyskästä kärsivien kannattaa välttää pihkan ja muiden kuusenosien pureskelua ja nielemistä. Muita haittavaikutuksia pihkalla ei olla havaittu.

pihka1Pihkaa on havupuussa kaikkialla: puuaineessa, kuoressa, oksissa ja neulasissa. Normaalisti puun uumenissa virtaavaa pihkaa kutsutaan fysiologiseksi. Se ei kuitenkaan sisällä samoja parantavia yhdisteitä kuin patologinen pihka, joka on kuin havupuuta suojaava laastari. Sitä syntyy, kun vaurioitunut puu valuttaa lääkitsevää pihkaa haavakohtaan suojatakseen itseään bakteeri- ja sieni-infektioilta sekä tuhohyönteisiltä. Tuoreeseen kolhuun valuva pihka on fysiologista. Patologisen pihkan virtaaminen alkaa 3-4 viikon kuluttua vaurion synnystä ja jatkuu kunnes haava umpeutuu. Lääkinnällinen pihka hoitaa puiden lisäksi myös ihmisiä ja eläimiä. Sen taianomainen teho perustuu antimikrobisiin hartsihappoihin ja lignaaneihin, joilla on voimakkaan antioksidanttinen vaikutus sekä merkittävä vaikutus kudosten ja solujen uudistumiseen ja aineenvaihduntaan.

Kotitarpeisiin pihkan keruu onnistuu puuta vahingoittamatta kävelemällä metsässä ja etsimällä havupuiden rungoilta kiteytyneitä pihkapuroja. Sitä voi kerätä ympäri vuoden, mutta parhaana keruuaikana pidetään kevättä. Perinteisesti pihka on kerätty kuusesta, ja sillä sanotaankin olevan männynpihkaa paremmat antimikrobiset ominaisuudet. Molemmat sisältävät kuitenkin samoja vaikuttavia aineita, ja myös männynpihka on kulkenut kansanparantajien kasvilääkelaukussa tulehduksia ehkäisevänä rohtona.

Pihkanhakureissulle kannattaa ottaa mukaan kannellinen purkki ja puukko, jolla pihka raaputetaan puun kuorelta varovasti astiaan. Ei haittaa, vaikka pihka olisi roskaista tai mustunutta, sillä se puhdistuu pihkavoidetta tehdessä. Muihin tarkoituksiin, kuten ienten hoitoa varten, kannattaa toki kerätä mahdollisimman puhdasta pihkaa. Hyviä pihkankeruuympäristöjä ovat metsätalousalueet, joilta kannattaa etsiä metsäkoneiden vahingoittamia puiden runkoja sekä kantoja, sillä niistä pihkaa saa kerättyä melko nopeasti. Toinen hyvä vaihtoehto ovat iäkkäät havupuumetsät, joista todennäköisesti löytyy pitkän elämänsä varrella vahingoittuneita puita. Pihkan keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

pihkasalva


Metsänkulkijan pihkasalva

Pihkasalvan valmistusta varten tarvitset:

- kuusen- tai männynpihkaa

- oliiviöljyä (tai muuta kasviöljyä, kuten rypsi)

- mehiläisvahaa (vegaaninen vaihtoehto on hamppuvaha)

- (hunajaa ja paistimittarin)

- elintarvikevaa'an

- kattilan ja metalliastian vesihaudetta varten

- toisen astian siivilöintivaiheeseen

- ohuen liinan tai tiheän siivilän

- desinfioituja lasipurkkeja tai muita kannellisia astioita valmista salvaa varten

Mittaa yhtä suuret paino-osat pihkaa ja oliiviöljyä. Lämmitä niitä vesihauteessa, kunnes pihka on sulanut ja roskat sekä muut epäpuhtaudet painuneet pohjalle (tai kerääntyneet tiiviiksi pihka-roskapalloksi, josta kannattaa rauhassa haudutella enimmät pihkat öljyyn ja nostaa liukenematon osa pois). Siivilöi neste liinan tai siivilän läpi, lisää palanen mehiläisvahaa (korkeintaan ¼ annoksesta) ja lämmitä seos uudelleen vesihauteessa. Kun mehiläisvaha on sulanut, ota astia pois vesihauteesta ja sekoita kunnes seos jäähtyy hieman ja alkaa paksuta. Kaada voide purkkeihin nopeasti ennen jähmettymistä, niin se asettuu kauniisti purkin pohjalle.

Jos haluat, voit lisätä seokseen pikkuisen hunajaa sen ollessa on noin 40-asteista. Hunajassa on ihoa suojaavia ja hoitavia entsyymejä, kasvihappoja ja lihasten palautumista edistäviä aineita. Myös voiteen muut ainesosat, oliiviöljy ja mehiläisvaha, hoitavat ja ravitsevat ihoa.

Teksti ja kuvat: Leena-Maija Haukkala

Lähteet:

https://www.repolar.com/media/pdf/Haava_2008-4_pihka.pdf

Virpi Raipala-Cormier: Luontoäidin kotiapteekki

Viimeksi muutettu 31 touko 2018

1 kommentti

  • Kommentoi linkkiä 26 loka 2018 lähettänyt Mikko Karjalainen

    Hei.
    Mihin perustuu väitteesi:
    Se ei kuitenkaan sisällä samoja parantavia yhdisteitä kuin patologinen pihka, joka on kuin havupuuta suojaava laastari.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU