18 kesä 2018

Pihakoivu voi olla sekä terapeutti että parantaja

Kirjoittanut 
Pihakoivu voi olla sekä terapeutti että parantaja Kaboompics .com - Pexels

Lehtensä avanneet koivut vehreällä järvenrannalla. Laituri, soutuvene ja lämmin kesäilta kevyellä hyttystuulen henkäyksellä. Sininen taivas ja valkoiset puunrungot käsi kädessä. Mielikuva on sydäntä koskettavan supisuomalainen, suorastaan isänmaallinen. Se ei tuntuisi ollenkaan niin lämpöisen perinteiseltä ilman koivuja, jotka ilahduttavat meitä kauneutensa lisäksi ravintona, rohtona, vihtana ja monin muin tavoin, jopa terapeuttisesti.

Koivu on ollut tärkeä puu sekä itämerensuomalaisille että slaaveille. On uskottu, että jumalat ovat antaneet koivun ihmisen suojaksi. Koivu edustaakin hyvyyttä, puhtautta ja valkeutta, kuten myös naisellisuutta ja viattomuutta. Lehdessä oleva koivu tuo tullessaan kesän tunnelman, joten monet kesäjuhlapaikat koristellaan perinteisesti koivunoksilla. Jokainen meistä tietää juhannuskoivun, joka voisi olla melkeinpä koivupuiden alalaji.

Onpa koivua ajateltu ikivanhana maailmanpuunakin, joka sitoo maailmat toisiinsa. Se on yhdistänyt elämän ja kuoleman syvyydet, ylimaailmallisen ja maailmallisen. Koivun juuret ovat vainajalassa, latvus jumalten tyyssijoilla ja tuohinen runko on meidän maailmassamme. Juurakossa pulppuaa terveyttä ja voimaa antava lähde, jonka onni virtaa mahlana rungon läpi.

Valkoisena hohtava tuohi suojelee koivua niin pakkasilta kuin kesäpäivien kuumuudeltakin; se on koivun kesä- sekä talvitakki. Entisaikaan ihminen käytti tuohta nerokkaasti melkein mihin tahansa tarkoitukseen. Siitä punottiin kontteja ja virsuja, puukontuppia, marjakoreja, tuokkosia, astioita ja tietenkin sitä käytettiin sytykkeenä. Talojen katteissa ja lattioilla tuohi suojeli sateelta ja kosteudelta. Puhdas tuohi on jopa joskus edeltänyt paperia. Sitä tarinat eivät kerro, mitä tuohiin on kirjoitettu – luultavasti kuitenkin jotain muuta kuin kauppalappuja.

Virpomista ja vihtomista

Koivunoksia on käytetty myös karjan vitsoina. Joissain paikoissa on uskottu, että lehmät lypsävät hyvälaatuista maitoa kuin koivu mahlaa, jos niitä virvotaan keväisillä koivun oksilla. Vihtominen, useinmiten koivupohjaisella vastalla, taas on perinteinen hoitomuoto niin murheiden ja alavireisyyden karkottamiseen kuin yksi kansanparannuskeinokin. Eri puulajeihin liittyvien hoitavien aineiden ja löylyn yhdistäminen tekee vihdonnasta terapeuttisen ja voimaannuttavan kokemuksen. Kokeile sitoa koivuvastan joukkoon vaikkapa mustaherukan oksia, jotka antavat aromaattisen tuoksun ja puhdistavat ihoa.

Vihtominen liittyy suomalaisessa historiassa erityisesti lemmenkylvetykseen. Se oli maaginen puhdistusriitti, jolla palautettiin pahansuopien tai kateellisten ihmisten pilaama naimaonni sen puutetta potevalle nuorelle naiselle. Riittiin kuului väkeväsanaisia loitsuja ja kylvetys vastalla, jota kutsuttiin lempivastaksi tai taikavastaksi. Vihta tehtiin kolmen, seitsemän, yhdeksän tai jopa 27 puun ja kasvin lehdistä. Lemmenkylvetystä varten sauna lämmitettiin leppähaloilla tai salaman särkemillä puilla.

Koivun ravintokäyttö

Koivun lehdet ovat hyvin C-vitamiinipitoisia ja niissä on myös A-vitamiinin esiastetta sekä B2- ja B3-vitamiineja. Koivunlehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin ja erilaisiin juomiin. Hiirenkorvia ja pieniä lehtiä voi ripotella voileivän päälle, raasteisiin ja persiljan tapaan ruokien pinnalle. Kuivattuna lehtiä voi käyttää lehtivihreäjauheissa ja maustesuolasekoituksissa. Hieskoivun lehdistä tehty tee on hieman miedomman makuista kuin rauduskoivun lehdistä tehty. Hiirenkorvaviinaa voi tehdä aukeamaisillaan olevista lehdistä ja maustamattomasta viinasta. Paras aika kerätä koivunlehtiä on ennen juhannusta. (Huom. Diabeetikoille koivun lehtien käyttö saattaa aiheuttaa verensokerin nopeaa alenemista.)

Koivunmahla virkistää ja edistää munuaisten toimintaa. Sitä voi käyttää myös janojuomana, mehuissa, teevetenä, leivontaan ja puurojen nesteenä. Entisaikaan koivunmahlasta on tehty myös olutta ja limonadia.

Koivun rohto- ja muu käyttö

Koivunlehtiteellä on virtsaneritystä lisäävä ja munuaisten toimintaa vahvistava vaikutus. Se voi vaikuttaa parantavasti munuaisaltaan, munuaisten tai virtsarakon tulehduksiin. Koivulla on myös antiseptinen virusten ja mikrobien kasvua estävä vaikutus. Sen kuori sisältää betuliinia, jota on sanottu koivukamferiksi. Koivuntuhkaa on muinoin käytetty syöpälääkkeenä ja koivuntuohesta valmistettu terva on ollut rohto ihovaivojen hoitoon.

Kosmetiikassa koivua on perinteisesti arvostettu erityisesti hiustenhoidossa. Koivunlehdet vahvistavat päänahkaa, estävät hiustenlähtöä ja tekevät hiukset pehmeiksi ja kiiltäviksi.

Tiesitkö tämän?
Koivut (Betula, joka juontuu ilmeisesti hepreasta, tarkoittaen neitsyttä) on kasvisuku, johon kuuluu noin 120 lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen puita ja pensaita. Koivupuita ovat esimerkiksi: Hieskoivu (nimitetään myös suokoksi), keltakoivu, kivikoivu, loimaankoivu, monarkkikoivu, paperikoivu, punakoivu, rauduskoivu, sokerikoivu, taalainkoivu, tunturikoivu, vaivaiskoivu ja visakoivu, joista osa on raudus- tai hieskoivun alalajeja. Esimerkiksi riippakoivu on rauduskoivun erikoismuoto, jonka tunnuksena on erityisen pitkälle riippuvat oksien kärjet.

Lähteet:
sites.google.com/site/puulajipuisto/
yrttitarha.fi/kanta/koivu/
taivaannaula.org/2012/08/06/puiden-juurilla/
tiede.fi/artikkeli/kysy/kuka_keksi_vihtomisen

Viimeksi muutettu 14 kesä 2018
Taru A.

Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Sydäntä lähellä on henkisyys ja henkinen hyvinvointi, luontoyhteys ja mystiikka. Henkilönä olen itsenäinen ja avarakatseinen oman polun kulkija. (ja keski-ikäinen nainen)

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU