21 marras 2018

Naisen väellä saattoi pelästyttää jopa karhun karkuun - niin oli hurja naisen voima

Kirjoittanut 
Naisen väellä saattoi pelästyttää jopa karhun karkuun - niin oli hurja naisen voima pixabay.com

”Täällähän on väkeä kuin pipoa!”, saatetaan huudahtaa jos jossain on paljon porukkaa. Nykypäivänä väellä viitataan yleensä ihmisiin tai heidän määräänsä, mutta muinaisina aikoina väki tarkoitti jotain ihan muuta. Jos joku tai jokin oli ”väekäs”, hänellä tai sillä oli erityislaatuisia voimia, joita oli mahdollista hyödyntää. Esimerkiksi naisen sukupuolielimellä uskottiin olevan erittäin vahvaa väkeä.

Lähtökohtaisesti kansanuskon maailmankuvassa on käytetty nimitystä ”väki” sellaisesta tuonpuoleisesta voimasta, jolla on voitu aikaan saada erilaisia maagisia vaikutuksia. Väellä ei itsessään ollut ns. omaa tahtoa, vaan erilaisissa yhteyksissä se saattoi saada aikaan hyvinkin erilaisia asioita. Kuten kaikki tuonpuoleinen yleensä, väki sekä kiehtoi että pelotti ihmisiä.

Väkeä voitiin käyttää moninaisiin, jopa täysin vastakkaisiin tarkoituksiin sen mukaan, kuinka paljon sen käyttäjällä oli voimaa käskeä sitä. Samalla väellä (eli ”voiman lähteellä”) oli mahdollista sekä sairastuttaa että parantaa ihmisiä, tai vaikkapa nostattaa tai epäonnistuttaa lempeä. Oikeissa käsissä ja harkitulla, tietoisella tavalla käytettynä väellä voitiin saavuttaa sen käyttäjän tavoittelemia vaikutuksia, mutta taitamatonta väki saattoi vahingoittaa vakavasti, aiheuttaa jopa tämän kuoleman.

Väen luonne riippui paljon myös siitä, millainen ihminen sen kohtasi ja mikä suhde hänellä oli väkeen. Vaikutusta oli myös sillä, paljonko ihmisellä oli omaa, henkilökohtaista väkeä. Psyykkisesti vahvalle ja väekkäälle henkilölle väki oli mahdollisuus, jota saattoi käyttää hyväksi. Heikolle ja pelokkaalle ihmiselle väki oli lähinnä kartettavaa voimaa, koska hänelle se näyttäytyi ennalta arvaamattomina ja kielteisinä vaikutuksina.

Väkeä löytyi luonnonvoimista jalkoväliin

Väkeä uskottiin olevan monenlaisissa asioissa ja esineissä, joko enemmän tai vähemmän. Runsaasti väkeä oli esimerkiksi ukkosessa, karhussa, raudassa, elohopeassa, tulessa, sotatantereilla, metsässä, vedessä, viinassa, käärmeessä, lepakossa sekä palvotuissa luonnonpaikoissa. Erityisen vahvaa väkeä liittyi aina kuolemaan, vainajiin ja näiden kanssa tekemisissä olleisiin asioihin ja naispuolisiin henkilöihin.

Naisen sukupuolielimellä on mystisenä elämän porttina katsottu olevan erittäin vahvaa maagista voimaa ja väkeä. Myös naisen väki vaikutti taitavasti ja luovasti käytettynä aina suotuisaan lopputulokseen, eikä sen käytöstä voitu esittää ehdottomia sääntöjä. Marjametsässä vastaan tulleen karhun nainen saattoi häätää pelkästään nostamalla hameenhelmaa, sillä naisen väki voitti karhun väen.

Väkeä ajateltiin sisältyvän myös erilaisiin mielikuviin ja toimintatapoihin, sillä ne voimistivat väen maagisia vaikutuksia. Tällaisia olivat esimerkiksi alastomuus, vasemmalla kädellä tekeminen, vastapäivään toimiminen sekä parittomat luvut.

Heikkohermoista kammottava kalmanväki

Uskomuksissa on ollut olemassa myös erityinen ”kalmanväki”, joka koostui jälleensyntymisten pyörästä jo erkaantuneiden, yksilöllisyytensä menettäneiden vainaja-sielujen joukosta. Jo unohdettu vainajasielu muuttui kasvottomaksi, epäyksilölliseksi ja tunnistamattomaksi. Kalmanväkeä edustivat myös menninkäiset ja hiidenväki, toisinaan myös keijukaiset.

Kalmanväki ei itsessään ollut ihmiselle vaarallista, mutta heikkohermoista ja pelokasta se saattoi kammoksuttaa. Tällöin äkillinen ja pelottava kohtaaminen kalmanväen kanssa saattoi aiheuttaa huonovointisen taudintilan. Perinnetietoiset, psyykkisesti vahvat ja herkät ihmiset ja näkijät saattoivat myös nähdä kalmanväen, kun kalmanväen voimat lähtivät liikkeelle ihmisen kuolinhetken lähestyessä.

Väki esiintyy suomen kielessä edelleenkin luomassa mielikuvia väkevästä voimasta, kuten ”väkivahva” tai ”väkiviina”. Väen varsinaista olemusta ei vain välttämättä tule ajatelleeksi tuttujen ja tavanomaisten sanojen yhteydessä.

Lähde: Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

Viimeksi muutettu 20 marras 2018
Saaga Saarnisola

Saaga Saarnisola on paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja ja luontoperäisen henkisyyden tuntija. Fenix-lintu, hyvä haltia, majakan kantaja ja spontaani lentäjä. Kuuluu harvinaisempaan lajistoon, jota tavataan tänä päivänä korvessa ja haja-asutusalueella miehensä kanssa kaksistaan. Polkuja jo kokenut, ja aina vaan utelias.

Kuudennessa Aistissa Saaga kirjoittaa enimmäkseen Äiti Maa -kategorian artikkeleita.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU