01 elo 2018

Mystistä Lughnasa-vuotuisjuhlaa vietetään 1.8.

Kirjoittanut 
Mystistä Lughnasa-vuotuisjuhlaa vietetään 1.8. https://pxhere.com/fi/photo/1406359

Lughnasa on kelttiläisestä perinteestä juontuvista sadonkorjuujuhlista ensimmäinen. Suomessakin ensimmäiset marjat alkavat olla kypsiä ja myös puutarhat notkuvat jo herkkujaan. Yksinkertaisimmillaan luontoihminen voi viettää Lughnasaa vaikkapa mustikkamättäällä heinänkorsi suupielessä, kiittää luontoa upeasta kesästä ja mietiskellä jo tulevan syksyn väritystä omassa elämässä. Samaan aikaan ajoittuu myös suomalaiseen muinaisuskoon kuuluva Olavin päivä.

Monissa luonnonuskonnoissa vietetään vielä tänäkin päivänä kahdeksaa vuotuisjuhlaa (tai ”sapattia”). Vuodenpyörä tai vuodenkierto seuraa näitä taitekohtia, seisauksia, tasauksia ja vuodenaikojen vaihtumista. Kesän juhlista viimeinen, elokuun ensimmäisenä päivänä vietettävä Lughnasa (myös Lughnasadh, Wiccojen keskuudessa ´Lammas´) on tehty värikkäistä antimista sekä niiden keruusta ja säilönnästä.

Tämä elojuhla on parhaimmillaan vietettynä ulkona metsissä, puutarhassa, pelloilla tai rannoilla. Vielä kesäisenä kukkivilta niityiltä voi poimia yrttejä irtosuitsukkeita, teetä tai muuta rohtokäyttöä varten. Marjoja voi pujotella heiniin tai olkiin, tai lankoihin seppeleiksi ja koristeiksi. Oljesta voi askarrella olkinuken, joka poltetaan seremoniallisesti Imbolc-sapattina; eli seuraavana vuonna 2. helmikuuta.

Tunnelmallista päivää voi viettää myös ihan kotosalla, vaikkapa marjoja mehustaen ja säilöen. Kokkoja ja nuotioita voi sytyttää iltahämärässä. Yötaivaalla voi erottaa ensimmäisiä tähdenlentoja (muista myös esittää toivomus). Sydämessä läikähtää samettinen tunnelma, kun luonto alkaa jo näyttää höyhenenkevyitä merkkejä vuodenajan kääntymisestä kohti seuraavaa.

Juhlapöydän tarjottavissa on kiitollista hyöydyntää värikästä, raikasta ja mehevää satoa, joko omaa tai muualta lainattua. Viinirypäleet miellyttävät niin näkö- kuin makuaistia. Kaikki marjat ilostuttavat väreillään ja vitamiineillaan. Pääruoaksi sopii esimerkiksi liha-juurespata. Palan painikkeeksi voi leipoa kuohkean ja murrettavan leivän viljoista, jyvistä ja siemenistä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi porkkanaleipää, jota voi viedä myös luonnolle uhriksi. Muita juhlan teemaan sopivia leivonnaisia ovat erilaiset marjapiiraat. Yhteisellä aterialla voi pyytää onnea ja siunausta kaikille.

Lughnasan historia

”Irlantilaisten kertomusten mukaan Lughnasadh on alkujaan valon jumala Lughin juhla, jonka hän järjesti edesmenneen ottoäitinsä muistoksi. Äiti Tailtiu oli uuvuttanut itsensä hengiltä raivatessaan Irlannin villistä maasta hedelmällistä peltoa. Juhlan aikaan solmittiin avioliittoja, kisailtiin ja suoritettiin uskonnollisia menoja.” - thuleia.com

Lughnasalle on ollut ominaista seremoniallinen tanssiminen, jossa marjoja ja hedelmiä on käytetty myös asusteina. Tämä ei ole ollut pelkästään pakanallista, sillä keskiajalla myös kristillinen kirkko juhli Lughnasaa täysin rinnoin. Iloisissa ja värikkäissä juhlallisuuksissa siunattiin pellot ja varmisteltiin seuraavan vuoden hedelmällisyyttä tulevan talven jälkeen.

Suomalainen kansanperinne

Lughnasan kanssa samoihin aikoihin on vietetty vanhaa suomenuskoista juhlaa, Olavin eli Ollin eli Uolevin päivää (29. heinäkuuta). Pyhä Olavi, jota pidettiin karja- ja sato-onnen antajana, viittaa vuonna 995 syntyneeseen ja 1030 kuolleeseen Norjan kuningas Olavi Haraldinpoikaan. Olavin pyhyydestä kertoi esimerkiksi se, että hänen taistelussa saamastaan kuolinhaavasta vuotaneen veren kerrottiin parantaneen toisten soturien haavat.

Olavin päivänä oli ensimmäinen kesän ja syksyn rajapyykki ja silloin alkoi myös metsästyskausi. Ollinpäivänä teurastettiin ja syötiin kerralla villavuona eli keritsemätön keväällä syntynyt karitsa, ja särpimenä tarjottiin olutta ja viinaa. Jälkeenpäin karitsan luut haudattiin maahan, joka viittaa myös ikivanhoihin jälleensyntymiskäsityksiin.

Lähteet:
thoughtco.com/celebrating-lammas-or-lughnasadh-in-august
transceltic.com/pan-celtic/lughnasa-celtic-harvest-festival
thuleia.com/lughnasadh.html
varjojenkirja.com/sapatit/17-lughnasa.html
Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

Viimeksi muutettu 31 heinä 2018
Taru A.

Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Sydäntä lähellä on henkisyys ja henkinen hyvinvointi, luontoyhteys ja mystiikka. Henkilönä olen itsenäinen ja avarakatseinen oman polun kulkija. (ja keski-ikäinen nainen)

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU