21 joulu 2018

Mystiset vuotuisjuhlat: Valoisa ja vapautunut Yule 21.12.

Kirjoittanut 
Mystiset vuotuisjuhlat: Valoisa ja vapautunut Yule 21.12. Bru-nO - Pixabay

Talvipäivänseisauksen aikaan voi viettää Yulea sen alkuperäisen merkityksen hengessä, joka on nykypäivän joulun sijaan ollut auringon syntymäjuhla. Monilla jouluperinteillä onkin pakanalliset juuret, niiden merkitykset ovat vain muuttuneet aikojen saatossa. Tai toimintatavat – ammoisina aikoina esimerkiksi kiertävillä ”joululaulajilla” saattoi olla hieman toisenlaiset pyhäasut, nimittäin aataminasut.

Pakanallista alkuperää oleva juhlapyhä Yule on ajoittunut talvipäivänseisauksen tienoille, joka on pohjoisella pallonpuoliskolla vuodesta riippuen joko 21. tai 22. joulukuuta. Tuona päivänä taivaalla tapahtuu hämmästyttävä ilmiö, josta me kaikki iloitsemme. On vuoden lyhin päivä ja pisin yö, jonka jälkeen aurinko ikään kuin syntyy ja kasvaa uudelleen, ja valoisa aika vuorokaudesta alkaa jälleen päivä päivältä pidentyä.

Yulen historiaa

Tätä auringon juhlaa on juhlittu jo tuhansien vuosien ajan, jo kauan ennen kuin kirkko otti joulun kirkolliseksi juhlaksi ja loi joulun nykyiset uskonnolliset merkitykset. Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa (eli Ensimmäisessä ekumeenisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325) päätettiin ryhtyä juhlimaan Jeesuksen syntymäjuhlaa roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivänä (Sol Invictus 25.12.) sen syrjäyttämiseksi.

Voittamattoman auringon päivän ohessa roomalaiset ovat juhlineet Saturnaliaa, joka alkoi jo 17. joulukuuta ja oli viikon mittainen festivaali. Siihen kuului mm. lahjojen antamista, etuoikeuksia vähäosaisille sekä uhrauksia Saturnus -jumalan kunniaksi, joka taas takasi tulevan sadon. Muinaisessa Egyptissä juhlittiin auringonjumala Ra:ta, jota kiitettiin sekä hänen paluustaan että maan ja kasvien lämmittämisestä. Kelttiläiset juhlivat keskitalvea ja pohjoismaiset kansat ovat niinikään viettäneet ilon ja valon juhlia talvipäivänseisauksen aikoihin. Pakanallisessa Skandinaviassa auringon uudelleensyntymistä juhlittiin peräti 12 päivän ajan.

Yuleen liitettyjä piirteitä

Kynttilät ja tulet. Varjot väistyvät, aurinko aloittaa paluunsa ja elämä jatkuu. Koska kyse on valon juhlasta, siihen kuuluu olennaisena osana elävät tulet. Kynttilät, kokot, nuotiot, takkatulet ja vaikkapa supisuomalaiset ulkotulet tai jätkänkynttilät.

Koristeltu puu. Puihin ja pensaisiin on ripustettu koristeita, mm. tinapaperista askarreltuja. Kotia on koristeltu vehreillä oksilla, joita ovat tietysti myös havut. Itselläni sattuu sydänalaan ajatus, että eläviltä puilta riistetään oksia tai jopa koko runko pelkän kertakäyttöisen koristelun vuoksi, joten henkilökohtaisesti käyttäisin muita vaihtoehtoja.

Erilaiset aurinkoa kuvastavat symbolit ovat sisustuksessa tunnelmallisia, esimerkiksi kuivatut appelsiinin viipaleet sievällä nauhalla ripustettuna. Runsautta, värejä ja makuja saa olla paljon tai vähän, jokaisen omien mieltymysten mukaan.

Yule-halko. Tänä päivänä jouluhalosta tulee mieleen jälkiruoka, mutta ennen se on tarkoittanut nimenomaan halkoa. Kylmässä pohjolassa oli tapana polttaa Yule-yönä kodin päätulisijassa jättimäinen halko, joka kuvasti omalla tavallaan auringon paluuta ja sen tuomaa suurta valoa.

Kiertävät laulajat ovat kautta aikain kulkeneet ovelta ovelle, ja laulamisen lisäksi joivat naapurin terveydeksi. Laululla ja möykkäämisellä myös karkotettiin pahoja henkiä, jotka olisivat saattaneet tuhota kevätpuolen sadon. Muinaiset roomalaiset taas osasivat juhlimisen lisäksi olla tuhmia. Saturnalia -festivaaliin kuuluivat alastomina rellestävät miesjoukkiot, jotka kiersivät turuilla ja toreilla laulamassa ja ilakoimassa. Olihan kyseessä auringon synttärit, jolloin oli lupa juhlia isosti ja huomiota herättävällä tavalla.

Lähde: thoughtco.com/all-about-yule-2562972

Mystiset vuotuisjuhlat -juttusarjassa olemme esitelleet lyhyesti monissa luonnonuskonnoissa vielä tänäkin päivänä vietettäviä vuotuisjuhlia (”sapatteja”) ja niiden syntyperiä. Vuotuisjuhlia on yhteensä kahdeksan, ja vuodenpyörä tai vuodenkierto seuraa näitä vuodenaikojen taitekohtia, seisauksia, tasauksia ja muita merkittäviä tapahtumia.

Viimeksi muutettu 03 tammi 2019
Saaga Saarnisola

Saaga Saarnisola on paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja ja luontoperäisen henkisyyden tuntija. Fenix-lintu, hyvä haltia, majakan kantaja ja spontaani lentäjä. Kuuluu harvinaisempaan lajistoon, jota tavataan tänä päivänä korvessa ja haja-asutusalueella miehensä kanssa kaksistaan. Polkuja jo kokenut, ja aina vaan utelias.

Kuudennessa Aistissa Saaga kirjoittaa enimmäkseen Äiti Maa -kategorian artikkeleita.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU