Avoimilla luonnonpaikoilla, kuten eräillä suotyypeillä, korostuu tilan kokemus ja sen tuoma tietynlainen vapaus. Vapauden tunne on pakon vastakohta, tila jossa kaikki on mahdollista ja levollista. Tulee tilaisuus katsella laajalla näkökulmalla ympärilleen, uteliaasti ja vapautuneesti. Ja mikä olisikaan vapautta parempi keino stressin ja suorittamisen dumppaamiseen?

Neva- ja lettotyypin suot ovat luonnostaan avoimia ympäristöjä, koska niiden märkyys ehkäisee puuston kasvua. Samasta syystä suolla kulkeminen on haasteellista ja vaatii taitoa. Historian professori Väinö Voionmaa on aikoinaan sanonut, että suomen kielen sanat ´suoja´ ja ´turva´ ovat alkujaan suoelämään liittyviä termejä; muistumia ajoista, jolloin suoasumukset olivat ”ihmisen varmimpia ja turvallisimpia kotipaikkoja”. Asumus oli suojassa, jos suo sen ympärillä oli erittäin märkä ja upottava. Aukeassa maisemassa myös näkyvyys on hyvä ja uhkat havaittavissa.

Jos intuitio vetää luontokävelylle kaikista upottavimmille suoalueille, saattaa olla hyvä suunnistaa paikkoihin, joilla on pitkospuita. Herkkää ja koskettavaa tunnelmaa maisemaan tuovat suopursut, joiden kukinta-aika on kesä-heinäkuussa. Pysähdy, hidastele, katsele ja haistele samettista suota. Sillä on sinulle aivan omanlainen sanoma.

Suon lempeässä avaruudessa voi olla myös oiva paikka purkaa paha olo pois sisimmästä. ”Suolla pitääkin olla kuin persuksiin ammuttu karhu. Se on terapiaa.” - Juha Mieto

Lähteenä ja inspiraationa käytetty Leppäsen & Pajusen kirjaa Terveysmetsä, tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus Kustannus, 2017.