21 joulu 2017

Jouluperinteillämme on pitkät juuret

Kirjoittanut 

Suomalainen joulu on saanut vaikutteita niin pakanallisista hedelmällisyystaioista kuin kekristäkin. Myös ulkomaalaisia vaikutteita siihen on omaksuttu. Juhla on meille tärkeä, sillä se tuo pilkahduksen valoa ja iloa pitkän talven keskelle. Monet perinteet ovat säilyneet, vaikka ne ovatkin ajan saatossa muuttuneet nykyelämään paremmin istuviksi. (Artikkeli on julkaistu sivustolla aiemmin vuonna 2014).

1900-luvun alussa joulu oli ennen kaikkea runsauden juhla. Vastakohtana sille oli arki, jolloin muona oli hyvin yksinkertaista: velliä, perunaa, leipää, silakkaa ja piimää. Joulukirkosta haettiin henkistä ravintoa.

Joulua alettiin valmistella hyvissä ajoin. Tehtiinhän kaikki alusta loppuun itse - kaupasta hankittiin vain turska, mausteet, rusinat, sokeri ja kahvi. Valmisteluiden pääosassa oli ruoka: olihan se joulussa keskeisessä roolissa. Ruokaperinteiden jäljet näkyvät nykyisissäkin jouluherkuissa. Monet niistä ovat perinneruokaa, toisin kuin se, mitä arkisin syömme.

Leipää, kinkkua ja turskaa

Joulukuun ensimmäisenä päivänä alettiin tehdä leipää. Taikinatiinun tuominen tupaan leivontaa varten oli joulun odotuksen ensimmäinen merkki. Taikinaa tehtiin hurjat määrät: emäntä annosteli jauhot, kotiapulainen vaivasi taikinaa. Leipä säilytettiin aitassa jouluun saakka.

Seuraavaksi vuorossa oli sian teuraustus. Kun sika oli teurastettu, se aseteltiin lihatiinuun ja lihan päälle kaadettiin suolavettä. Mitään ei tietenkään heitetty hukkaan, ja makkarat varsinkin kuuluivat tuon ajan jouluherkkuihin. Ne tehtiin sisäelimistä, ohraryyneistä ja paistetusta sipulista – tietysti luonnonsuoleen. Uunissa paistettujen makkaroiden tuoksu oli huumaava joulun merkki!

Lipeäkala kuuluu myös perinteisten jouluruokien joukkoon. Kuivattu turska laitettiin likoamaan Annan päivänä, eli joulukuun yhdeksäs päivä. Sen syöminen on kuitenkin katolista perää, sillä katolisen kirkon mukaan jouluaattona ei saanut syödä lihaa.

Päreillä koti komeaksi

Valmisteluihin kuului myös kodin koristelu joulua varten. Joululauluissa ja vanhoissa joulua kuvaavissa piirroksissa näkyy, että kodin lattia peitettiin oljilla. Katot olivat ennen vanhaan tummia, sillä ne oli tervattu. Jouluna katto-orret koristeltiin valkoisilla päreillä.

Jouluun kuuluivat tietysti myös kynttilät. Ne valmistettiin teurastuksen yhteydessä kerätystä talista. Joulun valmisteluihin kuului myös pyykkäminen ja siivoaminen. Suuressa talossa kaikkia huoneita ei pidetty lämpiminä, joten ennen joulua ne siivottiin ja laitettiin valmiiksi vieraita varten. Niihin majoittuvat maailmalle lähteneet naimattomat sukulaiset, jotka tulivat kotiin joulua viettämään.

Varsinainen joulusiivous oli hurja urakka, joka aloitettiin vasta aatonaattona. Lattia hinkattiin puhtaaksi veden, hiekan ja kuusenhavujen avulla, huonekalut puhdistettiin puolestaan miedolla tuhkalipeällä. Siivouksen jälkeen lattialle levitettiin kirjavat räsymatot ja pöydille itsekudotut pellavaliinat.

Koska siivous oli naisten homma, talon miehet riensivät omiin askareisiinsa. Viimeiset päreet kiskottiin illan aikana ja yöllä lähdettiin pitkässä letkassa koko kylän miesten kanssa hakemaan karjalle heinää. Takaisin tullessa joulukuusi nakattiin heinien päälle ja portaiden eteen vielä muutamat havut.

Aatto alkoi ohrapuurolla

Aamun koittaessa joulukuusi tuotiin tupaan ja emäntä ryhtyi puuron keittoon. Maitoon keitetty ohrapuuro syötiin rusina- ja luumukeiton kera. Isäntäväki aloitti jo aamupäivän aikana saunomisen, jonka jälkeen kukin vuorollaan kiipesi lauteille. Aattona pukeuduttiin parhaisiin pyhävaatteisiin, sillä oli suuren juhlan aika.

Varsinainen juhlinta alkoi jouluvirren laulamisella, jonka jälkeen päästiin käsiksi pöydän antimiin. Pöydässä oli turskan, kinkun ja leivän lisäksi peruna-, maksa- ja lanttulaatikkoa, joulua varten perheen omalla reseptilla valmistettua joulujuustoa sekä tietysti itse valmistettua jouluolutta.

Makeita herkkujakin oli, mutta niukasti. Pullapitkot oli leivottu muutama päivä aattoa ennen, leikattu siivuiksi ja kuivattu korpuiksi. Piparkakkuja leivottiin myös.

Lahjat olivat käytännöllisiä ja lämpimiä

Entisaikaan ei lahjoja herunut ylen määrin. Lapsille ylellisyyttä olivat makeat punaiset Krimin omenat ja lyijykynä. Oma hiivaleipä sekä kehäjuusto löytyi myös monesti paketeista. Vanhemmalle väelle paketista paljastui yleensä villavaate: lapaset, sukat tai paita. Joskus yllätettiin toinen kirjalla, karvahatulla, rukkasilla tai esiliinalla.

Ennen nukkumaanmenoa muistettiin vielä karjaa, se sai ylimääräisen appeensa. Ja tontulle vietiin kulhollinen puuroa. Tonttu nimittäin huolehti siitä, että kaikki sujui – ja jos joulupuuro tontulle jäi viemättä - tämä saattui kiukustua pahan kerran.

Illalla nautittiin vielä korppuja ja teetä ja luettiin mm. Nuoren Suomen joulualbumia. Unille painuttiin kuitenkin aikaisin, sillä joulukirkkoon oli lähdettävä seuraavana aamuna varhain. Kirkkoon puettiin päälle lahjana saadut tamineet, sillä oli tärkeää "uudistaa" vaate kirkkoreissulla.

Joulukirkon jälkeen kotiin palattiin kirkkokahveille kutsutun väen kanssa. Pöydässä olivat myös torpparit, jotka oli kutsuttu jouluaterialle. Aterian jälkeen hiljennyttiin joulunviettoon. Tapanin päivänä lähdettiin tavallisesti vierailuille koko perheen voimin.

Viimeksi muutettu 21 joulu 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU