Taru A.

Taru A.

Taru Aho on paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja ja luontoperäisen henkisyyden tuntija. Fenix-lintu, hyvä haltia, majakan kantaja ja spontaani lentäjä. Kuuluu harvinaisempaan lajistoon, jota tavataan tänä päivänä korvessa ja haja-asutusalueella miehensä kanssa kaksistaan. Polkuja jo kokenut, ja aina vaan utelias.

Kuudennessa Aistissa Taru kirjoittaa enimmäkseen Äiti Maa -kategorian artikkeleita.

The Great Spirit on Amerikan alkuperäiskansojen uskomusten Korkein olento ja kaikkialla vaikuttava voima. Suuri Henki ei heitä ihmisiä helvettiin tai aiheuta ikuista kärsimystä. Kun elämä on tasapainossa Suuren Hengen, maan sekä yhteisön välillä, rangaistuksille ei yksinkertaisesti ole tarvetta.

”Täällähän on väkeä kuin pipoa!”, saatetaan huudahtaa jos jossain on paljon porukkaa. Nykypäivänä väellä viitataan yleensä ihmisiin tai heidän määräänsä, mutta muinaisina aikoina väki tarkoitti jotain ihan muuta. Jos joku tai jokin oli ”väekäs”, hänellä tai sillä oli erityislaatuisia voimia, joita oli mahdollista hyödyntää. Esimerkiksi naisen sukupuolielimellä uskottiin olevan erittäin vahvaa väkeä.

Juttusarjassa tutustutaan yleisluontoisesti valkoisen luonnonnoituuden keinoihin tuoda maagisia elementtejä kotiin ja sisustukseen. Edellisessä osassa tuotiin luonnon voimia sisälle asuintiloihin. Nyt kudotaan kokonaisuuden verkkoa ja luodaan kotiin otolliset olosuhteet harmonian ja seesteisyyden laskeutumiselle.

Juttusarjassa tutustutaan yleisluontoisesti valkoisen luonnonnoituuden keinoihin tuoda maagisia elementtejä kotiin ja sisustukseen. Ensimmäisessä osassa laitettiin kodin sisäänkäynti maagiseen kuntoon. Negatiivisilta energioilta suojatulta ulko-ovelta siirrytään nyt sisälle ja tuodaan asuintiloihin luonnonmagiaa.

Mabonista starttaa virallisesti syksyn vuodenaika ja sadonkorjuu on päättymäisillään. Pellot alkavat olla tyhjäksi kynittyjä ja niiden antimet on varastoitu talvea varten. Perunoita nostetaan kellareihin ja puutarhassa saatetaan jo mittailla hallan vaaraa. Metsä on antanut marjansa ja siirtynyt sienikauteen. On monivärisen ja kiitollisen juhlan aika.

Mänty on kautta aikain palvellut meitä ihmisiä mitä moninaisimmin tavoin. Mäntyä on käytetty laivanrakennuksessa ja muuna rakennuspuuna, siitä on veistetty pirttejä valaisevia päreitä, lastuista ja juurista on punottu koreja. Männyllä on kuitenkin ollut myös myyttisiä merkityksiä ja onpa sen oksilla soitettu kirkonkellojakin.

Jos tykkää saunomisesta, se rentouttaa automaattisesti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sauna tuntuu aina hyvälle, oli siitä tietoinen tai ei. Tietoisella saunomisella saunahetki voi kuitenkin puhdistaa vieläkin syvemmin ja perinpohjaisemmin. Matkalla saatat löytää myös tien perimmäiseen itseseesi.

Juttusarjassa tutustutaan yleisluontoisesti valkoisen noituuden keinoihin tuoda maagisia elementtejä kotiin ja sisustukseen. Ensimmäisessä osassa luonnonnoitamme paljastaa vinkkejä kodin sisäänkäynnin ja ikkunoiden suojaamiseksi negatiivisilta energioilta ja muilta ei-toivotuilta vierailta.

Saamelaisen noaidin (= noita, lapinnoita, tietäjä, shamaani) rumpu oli sekä mystinen että maaginen väline, jolla ei suinkaan rummuteltu vain lämpimikseen joikaamisen ohessa. Noitarummun taidokkaat ja salaperäiset kuviot sekä edustivat saamelaista maailmankuvaa, että antoivat kysymyksiin vastauksia ja ongelmiin ratkaisuja.

Lughnasa on kelttiläisestä perinteestä juontuvista sadonkorjuujuhlista ensimmäinen. Suomessakin ensimmäiset marjat alkavat olla kypsiä ja myös puutarhat notkuvat jo herkkujaan. Yksinkertaisimmillaan luontoihminen voi viettää Lughnasaa vaikkapa mustikkamättäällä heinänkorsi suupielessä, kiittää luontoa upeasta kesästä ja mietiskellä jo tulevan syksyn väritystä omassa elämässä. Samaan aikaan ajoittuu myös suomalaiseen muinaisuskoon kuuluva Olavin päivä.

Sivu 1 / 7
Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU