Arkistoidut blogit
Ehditkö nauttia kesästä? Kaihertaako syksyn tulo mieltä? Vuosia sitten minua alkoi syksyn tulo jäytää jo heinäkuun loppupuolella. Silloin tuntui, että kesä oli melkein mennyt ja sen valo ja lämpö, ja syyspimeät vaanivat nurkan takana. Pelastukseksi silloin tuli satokausi, kesän sadon kerääminen ja säilöminen.
Ihana kysymys - eikö olekin? Nyt voi muistella lapsuutta, olla lapsen kaltainen, eikä tarvitse olla lainkaan järkevä! Minulla oli lapsuudessa tapana hyvin voimakkaasti eläytyä ja samaistua mielikuvitusmaailmoissani supersankareihin, oli kyseessä sitten Supermies tai Batman tai Ritari Ässä tai kuka sitten olikin.
Kävin keväällä katsomassa elokuvan Neljä Elementtiä. Se oli dokumenttityyppinen tarina neljästä eri ihmisestä. Heistä kukin edustaa omaa elementtiään; maata, vettä, ilmaa ja tulta. Samalla tapaa kuin 12 horoskooppimerkkiämme jakaantuu noihin neljään eri elementtiin.
Elämässäni on kolme suurta asiaa, joilla olen huomioinut olevan todella suuri vaikutus minun omaan persoonallisuuteeni. Useimpia niistä olen jo käsitellyt aiemmissa blogeissani.
Vuosituhannen vaihteessa burnoutista toipuessani oli yksi juttu ylitse muiden, tiedätkö mikä? Henkinen isoäitini Maareta kertoi minulle regressioterapiasta. En ollut kuullut mitään moisesta asiasta, koko sana ja asia olivat minulle täysin vieraat.
Onko elämä vain tässä ja nyt? Onko tämä kaikki ohi, kun minä jonain päivänä fyysisesti kuolen, kun lakkaan hengittämästä ja sydämeni lakkaa lyömästä? Onko se sitten siinä? Sitten ei ole enää mitään, ei yhtään mitään. Tämän kysymyksen äärellä varmasti olemme jokainen jossain vaiheessa elämäämme?
Täyden kuun luoma salaperäinen tunnelma kiehtoo ja lumoaa ja herättää tunteita, etenkin romanttisia tai pelottavia tunteita. Kirjoissa, runoissa, elokuvissa ja valokuvissa sitä on kuvattu lukemattomilla tavoilla. Täysikuu vaikuttaa monien ihmisten mieleen ja nukkumiseen.
Elämä on itseensä tutustumista ja omiin tapoihimme tottumista - vai onko? Miksi me kaikki olemme erilaisia? Miksi me reagoimme asioihin eri tavalla?
Lähden juhannuksena 6 viikoksi Costa Ricaan tekemään vapaaehtoistyötä paikalliseen orpokotiin sekä kouluun. Olen haljeta innosta! Minulla on tunne, että tämä matka tulee olemaan jonkinlainen vedenjakaja elämässäni. Tulen varmasti ajattelemaan ”aikaa ennen matkaa” ja ”aikaa matkan jälkeen”.

Lokki Joonatan

Kirjoittanut | 14.06.2017
Täällä loma-asunnollani Ranta-Lepolassa on kesyyntynyt harmaalokki. Edellinen omistaja jo kertoi siitä, että se tulee pihapiiriin aika ajoin ja hän oli ystävystynyt sen kanssa.
Päivä päivältä sitä kertyy lisää, ikää, vuosia, vuosikymmeniä. Miksi iän karttuminen näkyy toisissa enemmän kuin toisissa?
Tänään 23.5. on minun itsenäisyyspäiväni, järjestyksessään nyt kolmas. Nostin hetki sitten Suomen lipun salkoon sen kunniaksi. Kuohuviiniä on jääkaapissa odottamassa ja suklaakakun olen tilannut ja haen sen kohta paikallisesta leipomosta.
Tulee aika, jolloin energioiden tasapainottaminen kuuluu jokaisen päiväohjelmaan, energia-anatomiaa opetetaan lapsille koulussa ja aikuisille kursseilla. On itsestään selvää, että ihmiset tasapainottavat energioitaan pitkin päivää tarpeen mukaan. Palaamme luonnollisiin hoitoihin, joita on tehty eri puolilla maailmaa kautta aikojen.
Sanotaan, että ihminen on summa niistä viidestä ihmisestä, joiden kanssa hän viettää eniten aikaa.
”Tavoittele tähtiä. Sinua nostetaan yhä ylemmäs, yhä useammin, yhä kiihtyvällä nopeudella. Sinä tulet saamaan ohjausta, jota et aikaisemmin saanut tai ollut kykenevä ymmärtämään. Tavoittele tähtiä. Pidä unelmasi korkealla.
Ensimmäisenä mieleeni tulee vain yksi asia, olemalla itseni, tasapainoinen itseni. Jälleen olemme suuren tai suurten kysymysten äärellä. Miksi minä tai me olemme täällä, täällä maapallolla, Euroopassa, Suomessa? Mikä on minun elämäni tarkoitus?
Niitä on meillä kaikilla, monenlaisia. Unelmat tuntuvat minusta hieman vahvemmilta kuin haaveet. Haaveilijoista tulee mieleen, että he leijailevat jalat irti maasta.
Aiemmin kirjoittamassani blogissa olen sivunnut osin tätä aihetta. Siinä käsittelin sitä, mikä on minun elämässäni arvokkainta? Jos muistat, niin päädyin siihen, että minun elämässäni arvokkainta on minun elämäni. Jos ei olisi elämää, niin tuskin muillakaan asioilla olisi kovin paljoa merkitystä?
Minä useimmiten kuuntelen musiikkia samalla, kuin kirjoitan, kuten juuri nyt. Taustalla soi klassinen musiikki. Se on kauneinta musiikkia, mitä minä tiedän. Se herättää paljon tunteita, siinä ei ole lainkaan sanoja, mutta silti musiikin ja säveltäjän tunnetiloihin pääsee helposti käsiksi. Klassista musiikkia minä kuuntelen sydämmelläni.
Herkkyys tuottaa monenlaista harmia tavallisessa elämässä, mutta se suojaa mieltä ja sielua saastalta.
Sivu 5 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net