Arkistoidut blogit
Minun seuraava suuri unelmani on, että saan asua talvikaudet marraskuun alusta - helmikuun loppuun jossain sellaisessa maassa, jossa aurinko paistaa jokaisena päivänä. Tänä talvena se ei vielä ole mahdollista, mutta kenties jo vuoden päästä?

Voisitko olla armas?

Kirjoittanut | 04.12.2017
Niin, voisitko olla, armas itsellesi, antaa itsellesi edes hiukan armoa? Edes pikkiriikkisen? Ettet itseäsi kaikesta soimasi, aivan kaikesta, koetko niin tekeväsi nyt? Jos olet vapaa tästä, tästä teosta itseäsi kohtaan, kiitän ja kumarran, kunnioitan sinua, olet ihana, itsellesi. Juuri niin pitääkin. Ja jos, jos olet hieman liian ankara itsellesi, vaativa, ehdoton, voithan ajatella toisinkin, koska vain tahdot, avata sitä ajatusta, mahdollisuutta, että oletkin maailman ihanin, täydellisin, tavallisin, mahtavin tyyppi, persoona, henkiolento, mitä maa päällään kantaa, eikö niin, taivas?
Kiinalaiset ovat tuhansia vuosia parantaneet sairauksia meridiaaneilla olevia akupisteitä stimuloimalla. Oletko tullut ajatelleeksi, että myös sinun kehossasi on samanlaisia meridiaaneja? Ja mitä hyötyä niistä sitten on? Suomalainen terveydenhoito-järjestelmä ei tunne meridiaaneja, ja vain jokunen lääkäri käyttää akupunktiota työssään. Et ole aikonut mennä akupunktiolääkärille, ehkä podet neulakammoakin.

Voisitko olla vanua?

Kirjoittanut | 29.11.2017
Niin, voisitko olla vanua, sellaista pehmeää, valkoista, puhdistavaa, itsessäsi, sydämessäsi, voisitko? Niin vain voit olla, kun niin tahdot, ei sitä mikään kaada, mikään tuhoa lopulta, vanua, se vain elää, muuntuu, transformoituu, jos pakko on, ollakseen toinen, taasen. Se hyväilee, hellii, pitää huolta, rakastaa, ikäänkuin, siltähän se vanu tuntuukin, eikö niin, lapsetkin siitä tykkäävät, eikö vain, kunhan ei vain korviin sitä työnnä? Näin vain voimme ajatella, että olemme jotakin pehmeää, ääretöntä, ikuista itsessämme, aina olemme olleet, aina tulemme olemaan, kuten tuo vanupuikko kädessäni vaikkapa. Ja mikä huuto siitä syntyykään jos vanu tai vanupuikot kotoa loppuvat, elintärkeät kapistukset, eikö totta?
Sunnuntaina tein töitä toimistollamme omassa työhuoneessani, kun sivusilmällä huomasin jonkun kulkevan käytävää pitkin työhuoneeni lasiovien ohitse. Oletin sen olevan Evelinin ja morjestin kuuluvasti häntä. Ihmetys oli suuri, kun ketään muuta ei ollutkaan toimistossa minun lisäkseni?

Voisitko olla vapaa?

Kirjoittanut | 24.11.2017
Niin, voisitko olla vapaa, juuri nyt, tässä hetkessä, kaikesta, aivan kaikesta? Jätä kaikki taaksesi, ja olet, se, se sinä olet, itsessäsi. Sinä vain, se vain, olet, olet vain. Näin voit ajatella, ettei ole mitään, ei ketään, joka sinua vahingoittaisi, sinua ohjaisi, sinä vain, itsessäsi, vapaudessasi.

Voisitko olla itsesi?

Kirjoittanut | 20.11.2017
Niin, voisitko olla itsesi, tässä hetkessä, itsessäsi, voisitko? Niin, voisitko todella? Kuka olet, kuka koet olevasi, syvimmässä olemuksessasi, kuka, todella? Voitko ajatella, että olet ikuinen olento, sielu vailla ruumista, henki vailla materiaa, olet vain, yhtaikaa, kaikkialla, aivan kaikkialla, kaikissa ajoissa läsnä, näin vain? Mitä hätää sinulla on, jos tätä olet, tämä olet, ytimessäsi?
Niin, voisitko ajatella, että olet olemassa, sinä, sinä itse, iankaikkisesti, aina vain, voisitko ajatella näin hurjasti, kokea näin hurjasti, mielettömästi itsessäsi? Voisitko? Niin, voisitko tai et, siitä on kyse, mitä katsot, mille avaudut, mille et, mille päätät, asetat päätöksesi, valintasi, mihin katsot, miten, miten näet, koet asioita, kaikkea lopulta, eikö niin? Sillä luot maailmasi, kaiken siinä, lopulta, ei ole muuta, jos näin voi ajatella?
Yleinen uskomus on vieläkin, että geenit määräävät millaisia meistä tulee, vaikka muunkinlaista tietoa on olemassa.

Pojan polvi paranee

Kirjoittanut | 16.11.2017
Erilaiset urheiluvammat ovat rasittaneet toista polveani jo vuosikymmeniä. Pari vuotta sitten sulkapalloa pelatessa vasen polveni kipeytyi todella pahoin ja sen jälkeen liikkuminen on ajoittain ollut jopa hyvin kivuliasta. Kymmenkunta vuotta sitten kävin kertaalleen polveani lääkärille näyttämässä ja hän ehdotti käytettäväksi kiristyspantaa polvilumpion alapuolella aina kovemmassa rasituksessa. Sellaisia pantoja olen vuosien saatossa ostanut jo useita ja ne ovat olleet todella hyviä kaikessa polvea rasittavassa liikkumisessa.
Niin, voitko hetken ajatella, sitä pientä mahdollisuutta, että olet mieletön itsessäsi, täysin mieletön, tietoisuudessasi? Mitä tuo tarkoittaisi, jos hylkäisit kaiken vanhan, olisit vain, läsnäolossasi, rauhassasi, ytimessäsi, siinä vain, tietoisuudessasi joka on tyhjä, ja samalla täysi, kaikenkattavan täysi, samanaikaisesti ikäänkuin? Miltä tuo tuntuisi, vanhaan mieleen verrattuna, joka ohjaa meitä kaiken aikaa, ahdistaa, vääntää meitä mutkalle, tuo meille pahaa oloa, rajoittavia uskomuksia, pelkoja, kaikenlaisia tunteita kavaliakin, miltä tuntuisi olla ilman, vailla tuota sekamelskaa, harhaista rakennelmaa, kokonaisuudessaan? Kuvittele nyt tuo tunne, kokemus sydämessäsi jos voit, tunne se, koe se, nyt, juuri nyt, mitä sinulle avautuu sinä?

Kuinka voit?

Kirjoittanut | 13.11.2017
Voisitko ajatella, että tämän kysyminen itseltäsi, tämän yksinkertaisen kysymyksen, "Kuinka voit?", avaisi sinulle äärettömyyksiä, himalajojakin, kaikkeutta? Helvettejäkin kyllä, kyyneleet saattaisivat valua, suru tulla puseroon, mutta tuon jälkeen, kun nuo surut, pelot, ahdistukset olet kohdannut, niistä päästänyt irti, vapautunut, tuon jälkeen on taivaan paikka, vuoro tulla elämääsi, näin vain. Sillä näin on aikasi avautua, itsellesi, jos tahdot tehdä niin, tässä hetkessä. Huomaa, että tässä hetkessä, muussa hetkessä et voi sitä tehdä, et koskaan, vain tässä nyt-hetkessä. Nyt joko teet sen, tai et tee, kumpi on valintasi?
”Kiitä itseäsi, sillä olet tehnyt hyvää työtä. Olet tuonut itsesi uudelle tasolle ja käytössäsi on nyt uusia työkaluja. Tämä ei olisi tapahtunut, ellet olisi tehnyt itsesi kanssa pitkällistä työtä. Siemenestä alkaa nyt versota jotain uutta ja ihanaa. Taimi nostaa pikkuhiljaa päätään mullasta; olet möyhentänyt mullan hyvin ja rikastuttanut maaperää sopivasti vedellä ja ravinteilla. Kiitosta muilta joudut vielä hieman odottamaan. Nyt on aika kiittää itse itseäsi.

Voisimmeko olla niityllä?

Kirjoittanut | 08.11.2017
Niin, voisimmeko olla, mielessämme, mielikuvissamme, unissamme, avaralla niityllä, valkealla, puhdistavalla, voisimmeko? Kuvittele tuo, sydämessäsi, avaudu sille kokemuksellesi, jos niin tahdot, avaudu sille, koe se, tunne se. Tunne miltä tuntuvat liljat jalkojasi vasten, paljaita sääriäsi, miltä tuntuu lämmin auringon huokaus ihoasi vasten, ollessasi täydessä voimassasi, rauhassasi, ilossasi, rakkaudessasi, miltä se tuntuu, otatko sen vastaan, tuon noiden liljojen rakkaudenosoituksen itsellesi, kutituksenkin mahdollisesti, ilon tuovan nautinnon? Voitko ajatella näin, että kun olet, vain olet, ei ole muuta? Ei ole huolta huomisesta, ei pelkoa, ei lainkaan, ei nyt, ei huomenna, ei tänä päivänä, ei koskaan.

Olemmeko valoa?

Kirjoittanut | 06.11.2017
Niin, näinkin voisimme ajatella, olevamme valoa, ikuista valoa, näin vain, eikö niin? Sillä tästä, valosta, siintää kaikki, aivan kaikki, eikö niin? Sillä mitä olisi ilman valoa, vain pimeyttä, tyhjyyttä, eikö niin?
Niin, voisitko ajatella olevasi kuollut, kuollut jo? Näin voit ikäänkuin hahmottaa, kuvailla itsellesi elämän katoavaisuuden, tässä maallisessa maailmassa, kokemuksessamme, eikö niin? Tuo ikäänkuin avaa sinulle elämän kauneuden, arvokkuuden, mikäli niin haluat. Näin vain voit aavistaa, että tämä on sitä, tämä hetki, miksi olet täällä. Ja kun tuon avaat, avaat itsellesi, voit ikäänkuin avata tekemistäsi, olemistasi, miksi olet täällä? Oletko vain puunaamassa autoja, siivoamassa taloja, tekemässä toimistotöitä, hoitamassa lapsia, tekemässä koulutusta, mitä oletkaan täällä tekemässä?
Miten hoidat itseäsi, kun johonkin sattuu? Mitä teet, kun jokin paikka on kipeä?
Niin, voitko ajatella olevasi kevyt kuin ilma ympärilläsi, yhtä eteeristä tavaraa, materiaalia, et kehoa, fyysistä lainkaan siinä mielessä kuin ehkä mielessäsi luulet? Voitko ajatella, olevasi kevyttä kaasua, olemusta luontaista, vapaata, vapaasti liikkuvaa, virtaavaa, jonka kulkua eivät edes seinät, esteet fyysiset estä, liikut toisilla tasoilla, taivaallisilla, voitko ajatella niin? Niin, voitko ajatella, että olet ajasta ja paikasta riippumaton olento, olet samanaikaisesti kaikkialla, sekä siellä, ja täällä, niinkö? Voinko ajatella että näin olet, olet aina ollut, tulet aina olemaan itsessäsi, ytimessäsi?
Niin, voisitko ajatella olevasi taivaissa, itse taivaissa, taivaissasi, nyt eläessäsi? Että kaikki olisi taivaallista, jo nyt, tässä hetkessä, ei sinun tarvitse odottaa että madot sinut syövät, kukat ottavat kehosta ravinteet, eihän? Vai vaikuttaako tuo totta olevan sinusta, nuo uskonnolliset tarinat siitä kuinka helvetti meidät syököön, pahat pirulaiset, tai taivas meidät periköön mikäli sinne mielimme, olemme täyttäneet tietyt ihmisten, tiettyjen ryhmittymien sanelemat ehdot? Kuinka taivaalliselta, jumalalliselta tuo ehdottomuus, ehdot sinusta vaikuttavat, jäätkö luokallesi, mikäli et kahvikuppia vasemmalla kädelläsi nosta aina kun sen teet, kahvia juot?
”Ihminen on syntynyt liikkumaan. Keho on tarkoitettu liikkumaan. Rytmi on jokaisessa solussasi. Rytmi on veressäsi. Rytmi on sanoissasi. Rytmi on ajatuksissasi. Tuo julki tuo rytmisi, ilmaise itseäsi liikkeelläsi, rytmilläsi. Tuo kauneus sisältäsi näkyväksi. Liike mahdollistaa tämän. Liiku kauneutta ympärilläsi. Liiku tunteittesi kauneutta. Syleile kehoasi liikkeen sulavuudella ja anna kaiken valua lävitsesi.
Sivu 3 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net