Arkistoidut blogit

Uskonnot on

Kirjoittanut | 08.04.2015
- Olen kiitollinen siitä, että seurassasi olen tajunnut etten tarvitse mitään uskontoa henkisyyteni puitteiksi. Uskonnot ovat rajoittavia ja useimmiten sokeita sille ajatukselle että kaikissa on kysymys samoista universaaleista totuuksista.

Piinaviikosta

Kirjoittanut | 04.04.2015
Elämme nyt piinaviikon aikaa. Jeesus eli oman piinaviikkonsa, jonka tapahtumat huipentuivat hänen ristille naulitsemiseensa ja ylösnousemukseensa.
Pienet pojat tulevat koulun jälkeen Parantolalle hengähtämään. Siivoan ja laitan kuppaustarvikkeita paikalleen. Tuvasta kuuluu vain hykertelyä ja hihittelyä. Kun olen valmis ja puhdistanut työpöydän vielä pirtulla, löydän tuvasta kaksi pellavapäätä kääriytyneenä peurantaljaan. He ovat siellä kuin ketunpoikaset pesässä. Poissa ovat koulureput, laskutoimitukset, kotitehtävät ja kiristävät vaatteet. Mikä käsinkosketeltava vapaus.
Olen monesti ihmetellyt sitä, miten monella tavalla mielemme vaikuttaa fyysiseen kehoomme. Ei ole esimerkiksi konsti eikä mikään saada itseään huonolle tuulelle tai pelkäämään ajatuksen voimalla.
Millaiselta näyttää Perheyritysten liiton toimitusjohtajan astrologinen kartta?

Ulkoilemisesta

Kirjoittanut | 21.03.2015
Valo ja vesi vievät informaatiota eteenpäin. Vedessä se on nimenomaan happi, johon informaatio ikään kuin tarttuu.
Luonani käy ihmisiä, jotka eivät kykene olemaan hieronnan tai muun kehollisen manipuloinnin kohteena. Heidän kehonsa reagoi välittömästi pahoinvoinnilla. Kipu on kumppanina sellainen, jota joudumme kunnioittamaan. Se asettaa rajoja, sanelee asentoja ja ohjaa meidät johdonmukaisena kasvattajana kohti kivuttomampaa olotilaa.
Mistä olen oppinut ajatuksen, että vain sisällöllä on väliä? Sitä ei mielestäni korostettu millään lailla lapsuuden kodissani. Tai en muista, että se olisi tullut ilmi keskusteluissamme perheen kesken. Tietysti tuollaiset mallit imetään ensisijaisesti sanattomasta viestinnästä ja alitajuisesti. Olen joka tapauksessa omaksunut ajatuksen siitä, että ulkoiseen pintaan huomion kiinnittäminen on jopa pinnallista, jotenkin turhamaista. En meikkaa päivittäin. Enkä aina jaksa kiinnittää hiuksiinikaan huomiota. Muistan myös ajan, jolloin en jaksanut panostaa vaatteisiini ollenkaan. Mieleeni on jäänyt muun muassa se, että kuljin yhden talven kumisaappaissa, jotka olivat kylmät, mutta liukkaat.

Kuulemisesta

Kirjoittanut | 14.03.2015
Usein ihmisten välisessä keskustelussa tuntuu olevan tärkeämpää se, että itse kukin saa sanottua sanottavansa, eikä sillä ole niin väliä, mitä toinen sanoo. Jokainen haluaisi tulla kuulluksi omissa sanomisissaan, mutta ei sitten malttaisikaan kuunnella, mitä toisella on hänelle sanottavaa. Sen vuoksi ihmiset puhuvat usein toinen toistensa ohi oikeasti kohtaamatta ja tulematta aidosti kuulluiksi vuoron perään. Jos minä vaan juttelen toiselle omia juttujani, enkä ole valmis vuorostani keskittymään kuulemaan toista hänen asiassaan, voi olla että itseltänikin katoaa kuuntelija ennen pitkää. Avainsana tässäkin asiassa on vastavuoroisuus silloin kun puhutaan ystävien, perheenjäsenten tai työtovereiden välisestä kommunikaatiosta. Terapiasuhde on sitten erikseen. Se, joka puhuu koko ajan, pakottaa toiset kuuntelemaan itseään, eikä itse asiassa välttämättä anna itsestään, vaan ottaa toisilta heidän energiansa. Vastavuoroisessa kommunikaatiossa molemmat antavat ja saavat ollen toinen toistansa varten tasapuolisesti. Sen, joka suostuu vaan kuuntelemaan toista, on toisaalta hyvä piiloutua kuuntelijan roolin taakse, eikä hänen välttämättä tarvitse antaa mitään itsestään muuta kuin sen, että kuuntelee. Hän voi tehdä sen, jollei nyt aivan sydämellään, niin ainakin korvillaan. Tai voihan olla, että se, mikä tulee toisesta korvasta sisään, menee saman tien toisesta ulos. Tämänlaista voi kuunteleminen olla juuri sellaisen henkilön kanssa, joka ei itse kuuntele toista, vaan ottaa koko tilan vaan itselleen. Miten huomauttaa tällaiselle henkilölle sen, ettei hän kuuntele? Voi hyvin olla, ettei sellainen viesti menisi hänelle edes perille, koska hän ei kuuntele. Miten oppisimme kommunikoimaan niin, että kuulisimme aidosti toista ihmistä samalla tullen itse myös kuulluiksi?                                                                                        Aurelius
Vuosia sitten osallistuin erääseen musiikkiaiheiseen Laulava ihminen-seminaariin. Seminaari kesti maanantaista perjantai-iltaan. Seminaarin ohjelmassa oli musiikkiaiheisia esitelmiä ja eritasoisia Werbeck-laulu ryhmiä ja ryhmätyöskentelyä. Olin käynyt useiden vuosien ajan laulukursseilla aina kun siihen oli mahdollisuus. Kurssien yhteydessä oli yleensä ainakin pienimuotoinen konsertti. Olin kokenut tämän laulun parantavia vaikutuksia muutaman kerran. Kerran Lied-konsertissa esitettiin Schubertin Winterreise-sarja. Kesken konsertin huomasin, että käsiäni ja jalkojani kuumotti ja ihmettelin mistä se johtui. Konsertin jälkeen muutama tuttu sanoi kokeneensa samaa. Arvelimme, että verenkierto oli vilkastunut laulun vaikutuksesta. Jalkojeni verenkierto parani pysyvästi siinä määrin, etten enää tarvinnut yösukkia kylmiä jalkojani lämmittämään. Tämän intensiivisen lauluviikon päätteeksi perjantaina olin melko väsynyt ja päätäni alkoi särkeä. Särky paheni koko ajan, eikä särkylääke auta minulla ylirasitukseen. Olin autolla ja kyydissäni oli kolme tuttua. Meidän piti lähteä ajamaan lauantaina aamulla kotiin yli sadan kilometrin päähän. Pelkäsin etten selviä kotimatkasta, kun olo huononi koko ajan. Tavallinen seuraus on niin tuskallinen päänsärky, että minun on jäätävä sänkyyn. Perjantai-illan ohjelmassa viimeisenä oli Schubertin Winterreise esittäjänä Wolfgang Strűbing-niminen laulunopettaja ja laulaja. Olin kuullut hänestä ja halusin ja halusin ehdottomasti kuunnella sekä Winterreise-sarjan että laulajaa. Odotin ja toivoin pelastavaa ihmettä. Esitys oli harmi kyllä viimeisenä, kello kaksikymmentäkaksi alkavaksi merkittynä, mutta viivästyi viivästymistään. Odotin sitkeästi pahenevan päänsärkyni kiusaamana koettaen olla hermostumatta. Ainoa toivoni oli, että Winterreise-laulusarjan kuuleminen Strűbingin laulamana parantaisi kipeän pääni. Lopulta kello oli jo lähes kaksitoista ennen kuin konsertti pääsi alkamaan. Viivytys oli aiheutunut pääesitelmien pitäjän sairastumisesta. Istuin jyskyttävä särky päässä ja keskityin kuuntelemaan. Muutama laulu, ja alle viidessä minuutissa särky oli tiessään, olo keveni ja koheni niin, että pelkäsin käyväni ylikierroksilla ja etten sen takia saisi nukuttua. Nukuin oikein hyvin loppuyön majapaikkaan päästyäni. Aamulla voin mainiosti ja ajoin helpottuneena kotiin. Werbeck-laulu on ruotsalaisen laulajattaren Valborg Werbeck-Svärdströmin yhteistyössä Rudolf Steinerin kanssa kehittämä Die Schule der Simmenthűllung (lauluäänen vapauttamisen koulu). Sitä voi opiskella Laulukoulussa Ilmajoella. Laulu keventää elämää Irmeli
Jokin aika sitten käsiini sattui lääkärin kirjoittama kirja, jossa selitetään fysiologiselta kantilta se, kuinka ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehoomme ja keho vaikuttaa mieleemme. Olen aina innoissani kun löydän materiaalia, joka selittää empiiriset havaintoni tieteen keinoin ja lisää myös järjen tasolla ymmärrystäni siitä miksi esim. ThetaHealing toimii.

Energioiden kierrosta

Kirjoittanut | 07.03.2015
Kaikki on loppujen lopuksi energiaa, sanotaan. Siitä, miten energia kiertää tai on paikallaan, riippuu se, onko elämää vai ei. Paikallaan pysyminen merkitsee yleensä kuolemaa ja eteenpäin meneminen elämää. Katsellessa elämää maapallolla, ei voi olla välttymättä huomaamasta, kuinka maapallo on elävä planeetta. Siellä tapahtuu niin monenlaista energian kiertoa. Pelkästään tavaroita kuljetetaan jo ympäriinsä niin paljon, että se vaikuttaa suorastaan energian haaskaukselta. Kuitenkin tavaroiden liikkuminen paikasta toiseen, jopa maasta toiseen, liikuttaa näiden molempien maiden energioita. Se auttaa myös uudenlaisen tietoisuuden siirtymistä jopa maanosasta toiseen. Tulevaisuudessa maapallon värähtelyn noustessa sen energioiden muuttuessa kevyempään suuntaan, ei enää ehkä tarvita niin paljon energiaa kiertämään maapallon eri osien välillä, varsinkaan matalasti värähtelevien ainesosien välillä. Tunteet ja ajatukset voivat kyllä liikkua entistäkin vilkkaammin, mutta tavaroiden kuljettaminen ympäri maapalloa tulee vähenemään. Se sijaan omassa kodissa tavaroiden kierrättäminen tulee entistä suositummaksi. On hyvä päästä eroon tavaroista ja niihin sitoutuneista raskaista energioista. Laittamalla kiertoon sen, mitä et välttämättä enää tarvitse, teet tilaa uusille energioille, jotka voivat tulla elämääsi jossain muussa kuin tavaran muodossa. Liian paljon materiaalista tavaraa, johon olet sidoksissa, voi estää sinua ottamasta vastaan uusien tuulien myötä tulevia keveitä energioita elämääsi. Ne ikään kuin törmäävät fyysisen esteeseen. Raivaa siksi kotisi pois ylimääräisestä tavarasta, jotta energia pääsisi vapaammin kiertämään elämäsi yllä. Aurelius
Löydä se osa itseä, joka piileskelee ja vielä kaipaa sinun hyväksyvää katsettasi. Rakasta se osa sellaiseksi, joka ottaa vastaan hyvän, vaikka ajatuksesi huutelisivat ettet sitä ansaitse. Hyvyyttä ei ansaita. Sille avataan ovi ja se päästetään elämään.
Olavi Virran syntymästä on kulunut 100 vuotta ja minua kiinnosti katsoa tähtitaivaan tilannetta hänen syntymänsä aikaan.

Rakkauden kehittymisestä

Kirjoittanut | 28.02.2015
Jokaisen elävän olennon tarkoitus täällä maan päällä on kehittyä. Jokainen elävä olento, myös kasvit ja eläimet, kehittyvät. Ainut tie kasvaa ja kehittyä, on rakkauden tie. Rakkauden tien ihmisenä Jeesus kulki loppuun saakka ollen meille esimerkkinä suurimmasta rakkaudesta. Suurinta rakkautta on se, että antaa henkensä toisen edestä. Niin tekevät myös kasvit ja eläimet. Luonnon ravintoketjussa kasvi antaa eläimen ja ihmisen syödä itseään. Niin myös eläin antaa ihmisen syödä itseään ja tulla siten ravituksi. Senpä vuoksi sekä kasvien että eläinten kehityskulkuun kuuluu se, että he ovat ”antautuneet” ihmisen ravinnoksi, eikä sen vuoksi ketään ihmistä tule tuomita niiden syömisestä. Voi olla, että tulee päivä, jolloin kasvien ja eläinten tietoisuus on kohonnut sellaiselle tasolle, etteivät ihmiset voi enää syödä niitä, vaan niillä on jokin muu tehtävä. Silloin myös heistä saatava ravinto täytyy korvata jollain muulla eliksiirillä. Se päivä ei ole lähitulevaisuudessa. Mutta jo nyt ihmisen on mahdollista saada ravintoa muulla tavoin kuin kasveista ja eläimistä – rakkaudesta. Aurelius
Käydessäni Anni-tädin luona, kävimme ensin asioilla ja kaupassa, sitten haimme leipomosta kahvileipää ja joimme kotona yhdessä kahvit. Nyt jo edesmennyt, silloin yli kahdeksankymppinen tätini tapasi niinä hetkinä kertoilla minulle nuoruusmuistojaan. Me olimme samanhenkisiä ihmisiä ja sen vuoksi läheisiä. Hän oli isäni sisar ja häneltä sain kuulla monta asiaa isoisästäni, josta en ollut tajunnut kysellä isältä. Anni-täti sanoi kertovansa asioita, joita ei ollut kertonut kenellekään aikaisemmin.       Kaikkein sykähdyttävin oli kertomus lapsuudenystävästä Kaisasta. He leikkivät yhdessä aina kun voivat. Molemmilla oli vilkas mielikuvitus ja he keksivät aina uusia leikkejä. Sinä kesänä he olivat noin kymmenvuotiaita. Heillä oli kesälomaa, mutta kotona piti auttaa äitiä monenlaisissa askareissa. Eräänä aamupäivänä, kun oli selvinnyt töistään, Anni lähti Kaisaa hakemaan. Kaisan kotiin oli noin kilometrin matka. Anni oli noin puolessa välissä mäen kohdalla, kun hän näki Kaisan tulevan vastaan ja heiluttavan käsiään mäen päällä. Hän juoksi vastaan, mutta Kaisa kääntyikin ja lähti takaisin mitään sanomatta. Anni arveli, että Kaisa oli keksinyt uuden leikin ja seurasi tätä Kaisan pihaan. Kun hän tuli pihalle, Kaisaa ei näkynyt missään. Anni etsi turhaan pihasta, ja meni sitten sisälle Kaisaa hakemaan. Kaisan äiti tuli itkettyneen näköisenä vastaan. Kun Anni kysyi missä Kaisa oli, täti purskahti itkuun. Anni seisoi ihmeissään odottaen tädin lakkaavan. Vihdoin täti sai sanottua, että Kaisa on kuollut. Hän oli hukkunut sinä aamuna. ”Eikä ole! Anni oli väittänyt, ”minä tulin tänne Kaisan perässä. Kaisa tuli minua vastaan puolimatkan mäessä ja kääntyi siitä kotiin päin ja teidän pihaan, ja minä tulin hänen perässään!” Lopulta Annin oli uskottava, että hänen ystävänsä oli hukkunut. Hänen isänsä selitti myöhemmin hänelle, että Kaisa oli tullut hyvästelemään hänet, hehän olivat parhaita ystäviä. Joskus vainajat voivat näyttäytyä maisessa hahmossaan läheisilleen. Kun olin Anni-tädin arkun äärellä joitakin vuosia myöhemmin, jokin värisytti minua sydänjuuria myöten. Mieheni, joka näkee fyysisen ohella henkisiä, sanoi Anni-tädin halanneen minua hyvästiksi. Hän oli ollut muutaman metrin päässä seuraamassa tapahtumia Ola-sedän kanssa, joka oli lähtenyt ennen häntä. Irmeli  

Sieluyhteydestä

Kirjoittanut | 21.02.2015
Puhuttaessa sieluyhteydestä, puhutaan itse asiassa jumalyhteydestä. Se on se yhteys, jonka avulla sinulla on yhteys syvimpään olemuspuoleen itsessäsi, yhteys omaan Jumalaasi sisälläsi. Sen avulla voit luoda ja rakastaa. Sen avulla voit tuntea oman voimasi, mutta myös heikkoutesi ihmisenä. Sen voiman avulla maalaat tauluja ja kirjoitat kirjoja. Sen voiman avulla rakastat itseäsi ja lähimmäisiäsi. Sen voiman avulla saavutat päämääräsi ja unelmasi, jotka olet itse itsellesi asettanut. Se voima kantaa sinua yli vaikeitten aikojen ja on mukana myös elämäsi ilonhetkissä antaen niille uutta syvyyttä ja korkeutta. Sen voiman vallassa ollessasi tiedät olevasi omalla paikallasi, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Sen voiman avulla tiedät kulkevasi omaa tietäsi astuen yhä uusiin maisemiin turvallisin mielin. Tämä voima on se, jota hengität ja jonka varassa elät tai kuolet.                                                                                        Aurelius
Olen eksyksissä. En tiedä, mitä seuraavaksi kuuluisi tehdä tai mikä ovi avata. Vetäydyn hieman syrjemmälle omaan syvään hiljaisuuteeni. On syytä terävöittää tarkkaavaisuus äärimmilleen. Kun katselee rauhassa, pienikin merkki auttaa pääsemään eteenpäin. Se auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen. Ilman sitä matka ei ala koskaan. Päättämättömyys ei vie mihinkään, vaan vie voimat jo ennen kuin olemme päässeet minnekään.
Oman rajallisuutensa, ihmisyytensä huomaaminen yllättää aina. Jotenkin sitä tuntuu ajattelevan tai ehkä toivovan, että ”kyllä minä osaan ja jaksan ja pystyn ihan mihin vain!”. Kun eteen tuleekin hetki, jolloin huomaa oman pienuutensa, tuntuu se hätkähdyttävältä. Miten minussa voi olla ääretön suuruus ja kaikkivoipaisuus ja kuitenkin ääretön pienuus ja heikkous, yhtä aikaa?

Kristalleista

Kirjoittanut | 14.02.2015
Kristalleista puhuminen on vähän samaa kuin puhuisi vedestä. Ne molemmat voidaan samalla tavalla ladata ja ne molemmat voivat kantaa värähtelyjä yhtä hyvin. Kristallit tekevät sitä vain paljon kiteytyneemmässä muodossa ja sellaisessa muodossa, joka voi säilyä muuttumattomana hyvinkin pitkään. Siinä mielessä tiedon ja muun informaation säilöminen niihin on helpompaa kuin veteen. Itsessään kristallit ovat hyvin korkeasti värähteleviä sisältäen informaatiota ajalta, jolloin ei vielä edes ollut juoksevaa vettä. Koska maa luotiin ennen vettä ja maan luomisessa olivat mukana korkeammat sivilisaatiot, heidän panoksensa ja vaikutuksensa ovat tallennettuina maaperässä oleviin kristalleihin. Jonka vuoksi maaperässä olevat kristallit värähtelevät ja auttavat maapalloa siirtymisessä korkeampaan taajuuteen luovuttaen sitä ikiaikaista informaatiota, joka niihin on ladattu ammoisina aikoina. Myös erilaiset kristalliesineet kodissa tekevät sitä samaa niissä asuville ihmisille vaikuttaen heidän eteeriseen kenttäänsä. Antamalla kristalleille tehtäviä ne voivat toimia ihmisten palvelijoina heidän matkallaan korkeampaan värähtelyyn ja ylösnousemukseen. Sen vuoksi suhtaudu kristalleihin kuin ystäviisi, jotka ovat tulleet auttamaan ja palvelemaan sinua.                                                                                        Aurelius

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net