Arkistoidut blogit
Juuri kun tunnen kehon läpi kulkevan sävähdyksen, hänen silmänsä aukeavat levälleen. Hän kysyy innosta hihkuen: "Mikä se oli?".

Toistemme tuomitsemisesta

Kirjoittanut | 25.04.2015
Ennen pääsiäistä Kristuksen elämässä oli aika, jolloin hänet tuomittiin. Kansanjoukot syyttivät häntä tuomiten hänet rikolliseksi.
Jouduimme kerran tilanteeseen, jollaista emme olisi osanneet kuvitella joutuvamme kokemaan. Oli keskiviikko-ilta elokuussa, ja olimme mieheni kanssa saunassa. Yhtäkkiä pääovelta alkoi kuulua raivoisaa takomista. Säikähdimme tietysti. Ennen kuin ehdimme lähteä katsomaan mistä oli kyse, möykkä ja oven hakkaaminen siirtyi ensin puutarhan ovelle, sitten saunan vieressä olevalle takaovelle. Tunnistimme uuden naapurin äänen. Meteli loppui, mutta alkoi kohta uudestaan kaikilta kolmelta ovelta vuoronperään. Naapuri karjui jotain puista, ja että on koiran kanssa. Pelästyimme hirveästi, rintaa ahdisti ja palleaa puristi, emme voineet käsittää miksi ihmeessä hän meille hyökkäsi. Soitimme hätäkeskukseen. Rähisijä ehti lähteä, mutta kerroimme tilanteesta. Meitä kehotettiin soittamaan poliisille, jos häirikkö tulee vielä, poliisit hakevat häiritsijän putkaan. Arvelimme saaneemme humalapäissään riehuvan häirikön tai mielenterveysongelmaisen väkivaltaisen tyypin naapuriin, ja olimme aivan kauhuissamme. Miten uskallamme olla puutarhassa, kun naapurissa asuu raivopää, joka saattaa milloin hyvänsä hyökätä? Entä jos hän tulee vielä, ja soitamme poliisit ja he vievät hänet putkaan. Mitä sen jälkeen? Hän oli sitä tyyppiä, joka raivotessaan menettää kontrollin tyystin, on täysin arvaamaton ja voi käydä kimppuun. Sitä paitsi hänellä on se iso koira. Olimme molemmat niin järkyttyneitä, ahdistuneita ja peloissamme, ettemme pystyneet nukkumaan ensinkään. Emme olleet koskaan joutuneet vihamielisyyden tai hyökkäyksen kohteeksi. Seuraavana aamuna, kun menin hakemaan aamulehteä (postilaatikko on naapurin talon kohdalla tien toisella puolella), säikähdin, kun ukko säntäsi pihastaan alkaen rähistä minulle jotain puista. Kysyin, että mitä ihmettä hän tarkoitti hyökkäämällä meille sillä tavalla illalla ja pelästyttämällä meidät. Hän raivosi, että meidän on kaadettava pihastamme kaksi suurta koivua ja useita mäntyjä, jotka olivat vajaan parin metrin päässä heidän tontistaan. Olin ymmälläni. Sitäkö hän oli käynyt rähisemässä illalla meille? Jos niin oli, niin ukko oli pahemmin mielenvikainen kuin olimme osanneet arvata. Lopulta selvisi, että joku oli ilmoittanut viranomaisille, että hän oli kaatanut talonsa edessä olevalta parkkipaikalta kunnan maalla olevan ison koivun, samalla kuin kaatoi viisi koivua talonsa edestä tontin tienpuolelta. Hän syytti meitä sen ilmoituksen tekemisestä. Oli tietysti saanut monen sadan euron laskun puusta, ja oli siitä raivoissaan. Raivopää jatkoi meuhkaamistaan, että meidän pitää kaataa ne puut, tämä on suullinen kehotus, kirjallinen tulee perässä, ja jos puita ei kaadeta, niin mennään oikeuteen. Kun hän lähestyi, huusin, että soitan poliisille, jos hän tulee vielä lähemmäksi. Heti alussa muutettuaan mies oli kertonut kaadattavansa koivut talonsa edestä, valoa piti pirttiin saada. Saman tien kaadettaisiin talon edessä olevalta yleiseltä pysäköintialueelta iso koivu. Olin huomauttanut, että se puu oli kunnan maalla. Se kaadetaan samalla, mies vakuutti. Sen perusteella hän oli sitten päätellyt, että me olimme ilmoittaneet koivun kaatamisesta, ja tuli rähisemään ja uhkailemaan meitä. Kielsin meidän tehneen mitään sellaista, emme puuttuneet naapurien tekemiseen naapurisovun takia, mutta eihän sellainen raivopää mitään kuuntele. Katsoimme netistä lakia naapuruussuhteista, ja sen mukaan naapuri voi vaatia liian lähellä tonttiaan olevia puita kaadettaviksi. Suuret koivut, joista toinen oli kaksihaarainen, varjostivat sopivasti taloamme iltapäivän auringolta. Mutta ne olivat parin metrin päässä tontin rajasta. Männyt olivat suuria vahvoja puita sen parkkipaikan puolella. Kolme niistä pitäisi kaataa, yhteensä viisi suurta puuta. Sielua kirveli ja riipaisi. Olisi sääli ja iso tappio menettää puut. Se öykkäri voittaisi, mutta ei auttanut. Naapuri oli kovaääninen, rehvasteleva tyyppi, joka halusi yleisöä, jolle kehuskella tekemisiään. Vaimo pysytteli aika lailla omissa oloissaan. Kanssakäymisemme oli rajoittunut tervehtimiseen tavatessa. Toisaalta, ellei puita kaadeta, naapurilla olisi jatkuva syy käydä kimppuumme. Sellainen tyyppi voi tehdä monenlaista kiusaa, eikä taatusti jättäisi asiaa siihen. Pohdinnan tuloksena laadimme tiedotuksen räyhääjälle: Paikkakunnalla pidetään uusia tulokkaita ja heidän tekemisiään tarkasti silmällä, sen tiedämme omasta kokemuksestamme. Parkkipaikalle ovat vuosien myötä jättäneet autonsa myös tien päässä olevassa rivitalossa kävijät; postiauto käy, rivitalon paikallinen huoltomies, jne. Tonttiemme takana olevan rivitalon asukkaat ja muut naapurit seuraavat mitä pihoissa tehdään, jopa kiikareilla. Joten totta kai useiden suurten puiden kaataminen herätti huomiota. Paikalliset tiesivät varmasti, että parkkipaikan nurkassa kasvava koivu oli kunnan maalla. On turha syyttää meitä. Viesti vietiin naapurin postilaatikkoon torstai-iltana. Perjantaina soitimme tutulle metsurille, joka lupasi tulla saman tien katsomaan. Selitimme hänelle mitä oli tapahtunut, ja että puut piti kaataa niin, etteivät oksat putoaisi naapurin puolelle. Metsuri lupasi tulla parin viikon päästä, mutta soittikin jo maanantai-aamuna, että tulisi keskiviikkona. Oli soitettava lupatarkastajalle. Selostimme tilanteen ja että tarvitsemme pikaisesti luvan kaataa viisi puuta pihastamme. Lupatarkastaja sanoi, ettei niitä lupia noin vain saa, se kestää pitemmän aikaa, ja kehotti soittamaan poliisille, jos naapuri vielä häiriköi. Mieheni sanoi, että hän oli vähällä saada sydänkohtauksen säikähdyksestä, ja ettemme voi elää koko aikaa peläten, koska se raivopää hyökkää uudestaan. Meidän on kaadatettava ne puut, jotta saamme olla rauhassa. Tarkastaja sanoi siihen vielä, ettei pidä antaa öykkärin voittaa, mutta lupasi pyytää meidän alueemme tarkastajaa soittamaan meille. Minä satuin vastaamaan tarkastajan soittaessa tunnin päästä. Selitin tilanteen, ja että ihan oman turvallisuutemme ja mielenrauhamme vuoksi kaadattaisimme puut. Hetken mietittyään hän pahoitteli asiaa ja antoi luvan. Kysyin vielä voiko kanto olla parimetrinen? – Kyllä sitä kannoksi voi sanoa, tarkastaja nauroi. Neuvonantaja oli kehottanut jättämään kaikista viidestä puusta parimetriset kannot mielenosoituksena. Maanantaina raivasimme pihaan tilaa koneille, kun naapuri pysähtyi koiransa kanssa tielle ja kakisteli olevansa pahoillaan, että oli tullut haukuttua vääriä ihmisiä. Mieheni huitaisi kädellään merkiksi, että selvä, sanomatta mitään. Olimme huomanneet miehen kulkevan edestakaisin tiellä koiran kanssa: odotti tilaisuutta esittääkseen asiansa. Arvelimme vaimon pakottaneen. Keskiviikko oli katkera päivä, pahaa teki, kun kauniit uljaat puut kaadettiin, mutta emme halunneet jatkuvaa kärhämää äkkiväärän raivopään kanssa, saattaisi vielä raivoissaan tai päissään ollessaan käydä kiinni. Kerroimme pojillemme mitä oli tapahtunut, ja pyysimme heitä tekemään meille kymmenen metriä aitaa kaadettujen mäntyjen väliin. Pojat kävivät perjantaina mittaamassa puiden välit, toivat aidanpätkät lauantaina. Me maalasimme ne, ja pojat pystyttivät aidat seuraavana lauantaina. Työrauha järjestyi, kun naapurit lähtivät vähän ennen poikien tuloa ja olivat poissa sen viikonlopun. Arvelimme heidän yllättyvän aidan nähdessään. Seuraavalla viikolla pystytimme itse poikien tekemät kaksi yhteensä viiden metrin aitaa puutarhan puolelle koivujen luo niin, ettei naapurin terassi enää näy meidän pihaamme. Neuvonantaja ohjeisti koko ajan miestä, että hän sai valmisteltua aidan tuet, jotta selviäisimme sen pystyttämisestä mahdollisimman nopeasti. Siinä heidän tonttinsa lähellä oleminen tuntui ilkeältä siltä suunnalta tulevan vihamielisen värähtelyn takia. Helpotti, kun Neuvonantaja oli lähellä. Yhteenvetona: Meidän oli kaadatettava puut, että pääsemme rauhaan helposti malttinsa ja kontrollinsa menettävältä naapurilta, vaikka puiden kaataminen tuntui raskaalta tappiolta. Neuvonantaja kehotti jättämään parin metrin kannot ja rakentamaan yhtä korkean aidan niiden väliin näkösuojaksi ja henkiseksi turvaksi. Rähinä oli kuulunut kauas, sana levisi ja koko kylä tiesi millainen uusi miespuolinen asukas oli. Tämä oli nolannut itsensä paikallisten silmissä ja saanut rähinöitsijän maineen. Aidat ovat jokapäiväisenä muistutuksena. Naapurit on rajattu ulos meidän elämästämme korkealla seinällä. Meillä on kunnolliset näköesteet, ja kaikki näkevät sen. Aidat ovat vain niissä kohdissa, joista oli suora näkyvyys naapuriin. Rähinöitsijältä kaikkosivat kaverit, muutkin pelästyivät ja vetäytyivät. Lisänä on häpeä, rähinöitsijän maine. Nyt ne naapurit kaihtavat meidän kohtaamistamme, eivät tule pihaansa raja-aidan puolelle, jos me olemme siellä. Nämä toimenpiteet auttoivat ajan kanssa selviämään tilanteesta, mutta heti rähinän jälkeen kävimme Tuuloksen Pyhän Birgitan kirkossa. Kirjoitin siitä aikaisemmin blogissa Pyhiä paikkoja. Kauheinta tällaisten räyhääjien kohtaamisessa on, että koska he ovat ulkona itsestään, vastavoimat voivat käyttää heitä välineenään ja teettää heillä mitä hyvänsä. Tästä naapurista levisi vihamielinen, terävä, pistävä värähtely. Se tuntui niin selvästi aidan luona, ettemme aluksi pystyneet olemaan siinä. Talon ohi postilaatikolle menokin tuntui vaikealta, talo oli kuin musta aukko. Enkelikokemus Pyhän Birgitan kirkossa auttoi. Saimme senkin jälkeen useamman kerran voimia ja lupauksen, että meillä on henkinen suoja, naapurit pidetään poissa pihastamme ja ettei meidän tarvitse heitä pelätä. Alussa meni silti muutama viikko niin, että säikyimme kaikkia kolinoita. Aamuisin pyysin henkistä suojaa ja ettei se naapuri osuisi yhtä aikaa postilaatikolle. Jo pelkkä miehen näkeminen tuntui häijyltä. Meidän kissamme Merlin, joka on melko lailla nimensä veroinen, näki sekin, että niitä naapureita piti varoa. Se meni puuaidan ja pensasaidan väliin, selin meihin, ja piti tarkasti silmällä, ettei vaara uhkaa sieltä isäntäväkeä. Vieläkin se menee aidan luo vahtimaan, jos on pihassa meidän kanssamme. Sillä on pennusta asti ollut tapana vartioida meitä. Kerron joskus toiste kissa-Merlinistä. Me olemme henkisesti voittajia. Ps. Kerroin edellisessä blogissa Voima-retkestä, jonka tyttäreni Innan kanssa järjestän. Retki tehdään sunnuntaina 24. 5 Kaupin metsään ja rantaan. Sateen sattuessa olemme kodalla. Jos kiinnostaa, lisätietoja saa: armiala(at)suomi24.fi tai http://omanelamaniluoja.fi/voimaretki.html Kevättunnelmissa Irmeli
Enkelit toteuttavat henkisiä lakeja auttaessaan meitä: pyytäessämme. Pitäisikö meidän ihmistenkin toteuttaa samaa lakia? Tunnistan itsessäni suunnattoman halun auttaa. Tunnistan myös tilanteita menneisyydestäni, joista näin jälkikäteen tarkasteltuna huomaan ajattelevani, että ehkä olisi ollut parempi olla auttamatta. On haasteellista nähdä vierestä ihmisen takeltelevan ja kompastelevan elämässään. Niin helposti sitä jakaa oman mielipiteensä ja elämänohjeensa toiselle ihmiselle, jonka elämässä on pieniä tai suuria monttuja. Tuntuu hyvältä tehdän toisen puolesta hänen elämästään minun näkökannalta katsottuna helpompaa ja parempaa.
Sunnuntaina 19.4.2015 on eduskuntavaalien äänestyspäivä! Kuka saa ääneni? Entä jos ehdokkaani ei tule valituksi – mihin olen silloin ääneni antanut?
Joinko liikaa kahvia? Ehkä se on nämä kaikki tekniset laitteet ympärilläni. Vai aiheuttiko äskeinen ihminen sanomisillaan sisälleni epävakaisen sään? Ei, se on varmaan tämä rakennus, ehkä täällä on jotain terveydelle haitallista. Päässä on sumea olo, ajatukset katkeilevat ja hieman pyörryttää.Olemme tuntosarvet korostetun höröllään joka suuntaan. Haalimamme informaatio ympäristöstä ja toisista ihmisistä meinaa tuperruttaa meidät.

Haudassa olemisesta

Kirjoittanut | 11.04.2015
Kristuksen elämässä haudan lepo osui aikaan hänen kärsimyksensä ja ylösnousemuksensa välillä. Haudan lepoa edelsi pitkä piinallinen viikko ja sitä seurasi kuolleista herääminen, joka herätti suurta riemua, mutta myös pelkoa.
Kiistellä voi siitä, onko muna viisaampi kuin kana. Usein niin ei ole, enkä mene sanomaan, että meillä niin olisi – elämänkokemusta on kanalla huomattavasti enemmän, mutta kyllä kana voi halutessaan oppia paljon munalta: olen osallistunut tyttäreni Innan Manifestointipiiriin ja Itsensä rakastamisen iltoihin netissä.

Uskonnot on

Kirjoittanut | 08.04.2015
- Olen kiitollinen siitä, että seurassasi olen tajunnut etten tarvitse mitään uskontoa henkisyyteni puitteiksi. Uskonnot ovat rajoittavia ja useimmiten sokeita sille ajatukselle että kaikissa on kysymys samoista universaaleista totuuksista.

Piinaviikosta

Kirjoittanut | 04.04.2015
Elämme nyt piinaviikon aikaa. Jeesus eli oman piinaviikkonsa, jonka tapahtumat huipentuivat hänen ristille naulitsemiseensa ja ylösnousemukseensa.
Pienet pojat tulevat koulun jälkeen Parantolalle hengähtämään. Siivoan ja laitan kuppaustarvikkeita paikalleen. Tuvasta kuuluu vain hykertelyä ja hihittelyä. Kun olen valmis ja puhdistanut työpöydän vielä pirtulla, löydän tuvasta kaksi pellavapäätä kääriytyneenä peurantaljaan. He ovat siellä kuin ketunpoikaset pesässä. Poissa ovat koulureput, laskutoimitukset, kotitehtävät ja kiristävät vaatteet. Mikä käsinkosketeltava vapaus.
Olen monesti ihmetellyt sitä, miten monella tavalla mielemme vaikuttaa fyysiseen kehoomme. Ei ole esimerkiksi konsti eikä mikään saada itseään huonolle tuulelle tai pelkäämään ajatuksen voimalla.
Millaiselta näyttää Perheyritysten liiton toimitusjohtajan astrologinen kartta?

Ulkoilemisesta

Kirjoittanut | 21.03.2015
Valo ja vesi vievät informaatiota eteenpäin. Vedessä se on nimenomaan happi, johon informaatio ikään kuin tarttuu.
Luonani käy ihmisiä, jotka eivät kykene olemaan hieronnan tai muun kehollisen manipuloinnin kohteena. Heidän kehonsa reagoi välittömästi pahoinvoinnilla. Kipu on kumppanina sellainen, jota joudumme kunnioittamaan. Se asettaa rajoja, sanelee asentoja ja ohjaa meidät johdonmukaisena kasvattajana kohti kivuttomampaa olotilaa.
Mistä olen oppinut ajatuksen, että vain sisällöllä on väliä? Sitä ei mielestäni korostettu millään lailla lapsuuden kodissani. Tai en muista, että se olisi tullut ilmi keskusteluissamme perheen kesken. Tietysti tuollaiset mallit imetään ensisijaisesti sanattomasta viestinnästä ja alitajuisesti. Olen joka tapauksessa omaksunut ajatuksen siitä, että ulkoiseen pintaan huomion kiinnittäminen on jopa pinnallista, jotenkin turhamaista. En meikkaa päivittäin. Enkä aina jaksa kiinnittää hiuksiinikaan huomiota. Muistan myös ajan, jolloin en jaksanut panostaa vaatteisiini ollenkaan. Mieleeni on jäänyt muun muassa se, että kuljin yhden talven kumisaappaissa, jotka olivat kylmät, mutta liukkaat.

Kuulemisesta

Kirjoittanut | 14.03.2015
Usein ihmisten välisessä keskustelussa tuntuu olevan tärkeämpää se, että itse kukin saa sanottua sanottavansa, eikä sillä ole niin väliä, mitä toinen sanoo. Jokainen haluaisi tulla kuulluksi omissa sanomisissaan, mutta ei sitten malttaisikaan kuunnella, mitä toisella on hänelle sanottavaa. Sen vuoksi ihmiset puhuvat usein toinen toistensa ohi oikeasti kohtaamatta ja tulematta aidosti kuulluiksi vuoron perään. Jos minä vaan juttelen toiselle omia juttujani, enkä ole valmis vuorostani keskittymään kuulemaan toista hänen asiassaan, voi olla että itseltänikin katoaa kuuntelija ennen pitkää. Avainsana tässäkin asiassa on vastavuoroisuus silloin kun puhutaan ystävien, perheenjäsenten tai työtovereiden välisestä kommunikaatiosta. Terapiasuhde on sitten erikseen. Se, joka puhuu koko ajan, pakottaa toiset kuuntelemaan itseään, eikä itse asiassa välttämättä anna itsestään, vaan ottaa toisilta heidän energiansa. Vastavuoroisessa kommunikaatiossa molemmat antavat ja saavat ollen toinen toistansa varten tasapuolisesti. Sen, joka suostuu vaan kuuntelemaan toista, on toisaalta hyvä piiloutua kuuntelijan roolin taakse, eikä hänen välttämättä tarvitse antaa mitään itsestään muuta kuin sen, että kuuntelee. Hän voi tehdä sen, jollei nyt aivan sydämellään, niin ainakin korvillaan. Tai voihan olla, että se, mikä tulee toisesta korvasta sisään, menee saman tien toisesta ulos. Tämänlaista voi kuunteleminen olla juuri sellaisen henkilön kanssa, joka ei itse kuuntele toista, vaan ottaa koko tilan vaan itselleen. Miten huomauttaa tällaiselle henkilölle sen, ettei hän kuuntele? Voi hyvin olla, ettei sellainen viesti menisi hänelle edes perille, koska hän ei kuuntele. Miten oppisimme kommunikoimaan niin, että kuulisimme aidosti toista ihmistä samalla tullen itse myös kuulluiksi?                                                                                        Aurelius
Vuosia sitten osallistuin erääseen musiikkiaiheiseen Laulava ihminen-seminaariin. Seminaari kesti maanantaista perjantai-iltaan. Seminaarin ohjelmassa oli musiikkiaiheisia esitelmiä ja eritasoisia Werbeck-laulu ryhmiä ja ryhmätyöskentelyä. Olin käynyt useiden vuosien ajan laulukursseilla aina kun siihen oli mahdollisuus. Kurssien yhteydessä oli yleensä ainakin pienimuotoinen konsertti. Olin kokenut tämän laulun parantavia vaikutuksia muutaman kerran. Kerran Lied-konsertissa esitettiin Schubertin Winterreise-sarja. Kesken konsertin huomasin, että käsiäni ja jalkojani kuumotti ja ihmettelin mistä se johtui. Konsertin jälkeen muutama tuttu sanoi kokeneensa samaa. Arvelimme, että verenkierto oli vilkastunut laulun vaikutuksesta. Jalkojeni verenkierto parani pysyvästi siinä määrin, etten enää tarvinnut yösukkia kylmiä jalkojani lämmittämään. Tämän intensiivisen lauluviikon päätteeksi perjantaina olin melko väsynyt ja päätäni alkoi särkeä. Särky paheni koko ajan, eikä särkylääke auta minulla ylirasitukseen. Olin autolla ja kyydissäni oli kolme tuttua. Meidän piti lähteä ajamaan lauantaina aamulla kotiin yli sadan kilometrin päähän. Pelkäsin etten selviä kotimatkasta, kun olo huononi koko ajan. Tavallinen seuraus on niin tuskallinen päänsärky, että minun on jäätävä sänkyyn. Perjantai-illan ohjelmassa viimeisenä oli Schubertin Winterreise esittäjänä Wolfgang Strűbing-niminen laulunopettaja ja laulaja. Olin kuullut hänestä ja halusin ja halusin ehdottomasti kuunnella sekä Winterreise-sarjan että laulajaa. Odotin ja toivoin pelastavaa ihmettä. Esitys oli harmi kyllä viimeisenä, kello kaksikymmentäkaksi alkavaksi merkittynä, mutta viivästyi viivästymistään. Odotin sitkeästi pahenevan päänsärkyni kiusaamana koettaen olla hermostumatta. Ainoa toivoni oli, että Winterreise-laulusarjan kuuleminen Strűbingin laulamana parantaisi kipeän pääni. Lopulta kello oli jo lähes kaksitoista ennen kuin konsertti pääsi alkamaan. Viivytys oli aiheutunut pääesitelmien pitäjän sairastumisesta. Istuin jyskyttävä särky päässä ja keskityin kuuntelemaan. Muutama laulu, ja alle viidessä minuutissa särky oli tiessään, olo keveni ja koheni niin, että pelkäsin käyväni ylikierroksilla ja etten sen takia saisi nukuttua. Nukuin oikein hyvin loppuyön majapaikkaan päästyäni. Aamulla voin mainiosti ja ajoin helpottuneena kotiin. Werbeck-laulu on ruotsalaisen laulajattaren Valborg Werbeck-Svärdströmin yhteistyössä Rudolf Steinerin kanssa kehittämä Die Schule der Simmenthűllung (lauluäänen vapauttamisen koulu). Sitä voi opiskella Laulukoulussa Ilmajoella. Laulu keventää elämää Irmeli
Jokin aika sitten käsiini sattui lääkärin kirjoittama kirja, jossa selitetään fysiologiselta kantilta se, kuinka ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehoomme ja keho vaikuttaa mieleemme. Olen aina innoissani kun löydän materiaalia, joka selittää empiiriset havaintoni tieteen keinoin ja lisää myös järjen tasolla ymmärrystäni siitä miksi esim. ThetaHealing toimii.

Energioiden kierrosta

Kirjoittanut | 07.03.2015
Kaikki on loppujen lopuksi energiaa, sanotaan. Siitä, miten energia kiertää tai on paikallaan, riippuu se, onko elämää vai ei. Paikallaan pysyminen merkitsee yleensä kuolemaa ja eteenpäin meneminen elämää. Katsellessa elämää maapallolla, ei voi olla välttymättä huomaamasta, kuinka maapallo on elävä planeetta. Siellä tapahtuu niin monenlaista energian kiertoa. Pelkästään tavaroita kuljetetaan jo ympäriinsä niin paljon, että se vaikuttaa suorastaan energian haaskaukselta. Kuitenkin tavaroiden liikkuminen paikasta toiseen, jopa maasta toiseen, liikuttaa näiden molempien maiden energioita. Se auttaa myös uudenlaisen tietoisuuden siirtymistä jopa maanosasta toiseen. Tulevaisuudessa maapallon värähtelyn noustessa sen energioiden muuttuessa kevyempään suuntaan, ei enää ehkä tarvita niin paljon energiaa kiertämään maapallon eri osien välillä, varsinkaan matalasti värähtelevien ainesosien välillä. Tunteet ja ajatukset voivat kyllä liikkua entistäkin vilkkaammin, mutta tavaroiden kuljettaminen ympäri maapalloa tulee vähenemään. Se sijaan omassa kodissa tavaroiden kierrättäminen tulee entistä suositummaksi. On hyvä päästä eroon tavaroista ja niihin sitoutuneista raskaista energioista. Laittamalla kiertoon sen, mitä et välttämättä enää tarvitse, teet tilaa uusille energioille, jotka voivat tulla elämääsi jossain muussa kuin tavaran muodossa. Liian paljon materiaalista tavaraa, johon olet sidoksissa, voi estää sinua ottamasta vastaan uusien tuulien myötä tulevia keveitä energioita elämääsi. Ne ikään kuin törmäävät fyysisen esteeseen. Raivaa siksi kotisi pois ylimääräisestä tavarasta, jotta energia pääsisi vapaammin kiertämään elämäsi yllä. Aurelius

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net