Arkistoidut blogit
Kesän/Tulen elementti edustaa toteutumista.  Kesä-/tuli-ihminen elää sydämellään, avoimena, haavoittuvaisena. Hänen vahvuutensa on hänen lämmössään, ilossaan ja joustavuudessaan.
Aika ajoin löydän itseni lukemasta internetistä erilaisia mietelauseita. Facebookin seinältä ja myös ihmisten lausumista sanoista löytyy aina silloin tällöin yleisiä elämänohjeita kuten ”Elä hetkessä”, ”Olet jo perillä”, ”Onnellisuus on tie, ei päämäärä”. Tällaisia lauseita on mukava lukea. Ne saavat minut luottamaan elämän toimivuuteen. En kuitenkaan ollut aiemmin tehnyt näiden viisauksien kanssa juuri mitään sen enempää. Kun kuulin lauseen ”Elä hetkessä”, se herätti minussa eräänlaisen tunnelman muttei sen enempää. Saatoin myös pystyä toistelemaan lausetta päässäni arvellen että se saisi minut elämään tässä hetkessä.

Elä koko olemuksellasi

Kirjoittanut | 26.02.2018
Ihmisenä kasvuun liittyy usein erilaisten sisäisten ja ulkoisten voimien kehittäminen. Ajattelu, tunteminen, teot, havaitseminen ja kehon käyttäminen ovat eräitä tällaisista voimista ja taidoista. Jokainen näistä voimista kehitetään opiskelun, kokeilun, virheiden ja niistä oppimisen kautta.
Kevät- eli puuelementti-ihmisen energiaa voi verrata taimeen, joka ponnistaa keväällä esiin kivestä. Kevät on voimasta aikaa, elämä puskee esille. Aurinko lämmittää maata ja herättää uinuvan elämän. Kevätihmiset ovat voimakkaasti kantaaottavia. Kevät huudahtaa: ”Pois tieltä risut ja männynkävyt, joutua pitää eteenpäin ja sukkelaan!”

Vaistotyypit

Kirjoittanut | 20.02.2018
Voiko ihminen koskaan oppia tuntemaan itseään? Olet ehkä ollut tämän kysymyksen äärellä elämäsi aikana usein? Miksi minä käyttäydyn niin, kuin käyttäydyn? Olen kirjoittanut samoilla kysymyslauseilla alkaneen toisen blogin. Samat kysymykset, mutta tällä kertaa aivan eri teema.
Olen ollut vuosia kiinnostunut siitä millä tavalla ryhmä yksilöitä voi kehittyä yhdessä henkisellä tiellä. Olen työskennellyt yhteisöissä, joiden perusta on ollut tällaisten uusien taitojen ja taiteiden luomisessa ja kehittämisessä. 
On eri asia matkustaa paetakseen itseään ja elämäänsä kuin matkustaa löytääkseen itsensä ja elämänsä. Voiko molempia tapahtua yhtä aikaa?

Kärsivällisyys

Kirjoittanut | 13.02.2018
Luin vuosia sitten kirjan ”Revi tämä kirja”. Se oli varsin mainio tehtäväkirja ja siinä kirjan nimen mukaisesti revittiin kirjaa lukiessa useita sivuja. Siinä oli monenlaisia tehtäviä ja yksi mieleenpainuvimmista oli sellainen, jossa sivu piti katsomatta sitä repiä irti ja paperi saman tien rutistaa pieneksi palloksi ja laittaa se tyhjään tulitikkulaatikkoon tai johonkin muuhun rasiaan. Sitten rasia piti sijoittaa sellaiselle paikalle, jossa sen näkisi joka päivä.
Minä Olen -messut 2018 järjestettiin jälleen Finlandia-talolla. OIin siellä itsekin mukana luennoimassa, pitämässä workshoppeja ja ohjasin yhden meditaationkin. Messuilla tapasin jälleen todella paljon ihmisiä, uusia ja vanhoja ystäviä. Siksi oloni onkin ollut messujen jälkeen iltaisin ja seuraavina päivinä intensiivisen laajentunut. Välillä tuntuu kuin kantaisin monia ihmisiä ja oivalluksia valtavassa energiaa täynnä olevassa maljassa.
Ihmisluonteen ymmärtämiseksi on luotu monenlaisia luokituksia. Eräs vanhimmista lienee kiinalaisten jo noin 3000 vuotta eKr. luoma viiteen vuodenaikaan perustuva tapa katsoa ihmisluonnetta.

Kysymisen taide

Kirjoittanut | 05.02.2018
Moni ihminen on saattanut kuulla lapsena lauseen ”Älä kysele tyhmiä”. Lapsi on avoinna elämälle ja sen ihmeille. Hän haluaa ymmärtää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat. Hänelle voi kasvaa intohimoksi jokin eläinlaji, tietty auto, piirrettyn sankari tai vaikka Lego-palikat. Lapsi voi kerätä pienessä ajassa suuren määrän tietoa intohimonsa kohteista. Hän ei kuitenkaan jää tähän, vaan antautuu uudelleen ja uudelleen ihmettelyn taianomaiseen maailmaan. Hän saattaa elää omassa mielikuvitus-maailmassaan, ja toimia tutkimusmatkailijana sisäisen maailmansa valtakunnassa.
Voiko ihminen koskaan oppia tuntemaan edes itseään? Olet varmasti ollut tämän kysymyksen äärellä elämäsi aikana usein? Miksi minä käyttäydyn, niin kuin käyttäydyn? Sisäinen puhe ja itselle luvatut päätökset heittävät helposti häränpyllyä, eikö vain? Nyt elämme tammikuun loppua, kuinka monta uuden vuoden lupausta teit?

Elämä kokonaisuutena

Kirjoittanut | 29.01.2018
Mitä elämä meille tarkoittaa? Miksi valitsemme elää elämäämme näin, ja miksi valitsemme elämäämme sellaisia asioita joita valitsemme? Seuraako elämämme ja päätöksemme jotain ennalta määrättyä suunnitelmaa, vai olemmeko vapaita joka hetki tekemään sellaisia päätöksiä kuten haluamme?
Henkisistä olennoista puhuttaessa tulevat ensimmäisinä mieleen enkelit. Sonya Choquetten mukaan meillä on muitakin henkisiä auttajia kuten lähetit tai viestinviejät (runners), parantajat, auttajat, opettajat, ilonoppaat ja mestarioppaat.
Kevyt kuin kukka, kevyt kuin tuulahdus keväinen, kevyt kuin uni, kevyt kuin ajatus, tunteen pölähdys, aavistus, kevyt kuin vaivainen ruohonkorsi, keijukaisen henkäys, kevyt kuin voikukan itiö lentäessään, kevyt kuin vaiva josta et tiedä, voisitko olla näin? Niin, kun ymmärrämme, että olemme keveitä, koemme sen, ei meihin raskaudet taitu, tartu sillä tavalla kuin muuten, kuin uidessamme mielemme raskaissa merissä, kokien kaikki raskaudet totena, vaivana, kipuna, sairautena, pahoinvointia, kun koemme että olemme yhtä kuin nuo kokemuksemme, voisitko kokea toisin, oivaltaa ettet ole nuo, nuo vaivat, kivut, pahoinvoinnit, et ole koskaan ollut, et tule koskaan olemaankaan, näin vain voit kääntää ajatustesi suuntaa, eikö niin?
Viime vuonna olin omien laskujeni mukaan maailmalla yli kymmenessä suurkaupungissa. Viimeisimmän matkan teimme nyt vuoden vaihteessa Pariisiin tyttäreni ja rakkaani kanssa. Pariisin matkamme oli joululahja minulta heille molemmille.
Istun Kuuban pääkaupungin Havannan vuokra-asunnossani syömässä aamupalaa. Kaduilla soi musiikki reggaetonista salsaan. Ihmiset huutelevat toisilleen tervehdyksiä ja uuden vuoden toivotuksia. On vuoden viimeinen päivä.
Nykyajan elämää kolmoislämmitin-meridiaanin yliotteessa. Alkeellisimmissa organismeissa ei ole nähtävissä meridiaaneja, vaan ns. säteileviä virtauksia, jotka huolehtivat eliön tarpeista liikkumalla sinne missä niitä tarvittiin.
Siskollani ja hänen perheellään on ollut jo monet vuodet tapana näin joulun alla kirjoittaa yhteenveto perheen vuoden tapahtumista. Sen he sitten postittavat lähimmille sukulaisilleen ja ystävilleen. Se on minusta todella hieno perinne. Sen idean nyt kopion heiltä ja kirjoitan omalta osaltani yhteenvedon kuluneesta vuodestani.
Niin, voisitko olla? Voisitko olla rakas, äärimmäisen rakas, itsellesi, itsellesi vain? Muuta ei tarvita, vain tuo.
Sivu 2 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net