Arkistoidut blogit
Huhtikuussa Aurinko on Oinaan pioneeriluonteisessa merkissä. Trooppinen eläinrata, jota länsimaissa käytetään, alkaa Oinaan merkistä kevätpäiväntasauksen aikaan.
Kontrollin tarve. Tästä haluan nyt päästää irti. Yrittäminen ja väen vängällä asioiden tekeminen. Nekin saavat jäädä. Mistä sinä haluat päästää irti?

Jumalan rakkaus

Kirjoittanut | 11.04.2016
Jumala on rakkaus. Niin sanotaan. Puhutaan Jumalasta myös taivaallisena Isänä ja äitinä. Miksi meille annetaan kuva Jumalasta isänä ja äitinä?
Joskus koen pelkoa siitä, että teen työssäni virheen tai en huomaa hoidon aikana jotain tärkeää asiaa. Tunnen vastuun raskaan paineen sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ovat kertakaikkiaan niin loppu, että he ovat vaarassa menettää toivonsa. Vaistoni kuiskaa, että liikumme veitsenterällä; siinä rajapinnassa, jossa ihminen tekee kaikessa hiljaisuudessa itsenäistä päätöstä elämän jatkumisesta tai siitä luopumisesta.
Reilu puoli vuotta on kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosista, luontaishoidoilla mennään edelleen eteenpäin. Kilpirauhasoireet ovat tällä hetkellä ok, joten kyllä ruokavaliolla ja luontaishoidoilla kilpirauhasta voi innostaa toimimaan!

Visuaalista runoutta

Kirjoittanut | 04.04.2016
Mielenkiintoni on viime aikoina etsiytynyt yhä enemmän itselleni uudelle alueelle; olen löytänyt visuaalisen runouden. Aluksi luulin että kyse on tämänhetkisestä trendistä, mutta yllätyksekseni visuaaliseksi runoilijaksi luetaan henkilö joka syntyi jo 1500-luvun lopulla.
Olet vastuussa kehostasi, sinun kannattaa pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta, sillä sinulla ei ole muuta paikkaa, jossa elää.

Marian esimerkistä

Kirjoittanut | 26.03.2016
Keskustellessamme Marian tehtävästä Jumalan synnyttäjänä, olemme protestanttisessa kristillisyydessä heittäneet usein lapsen pois pesuveden mukana.
Silmät muuttuvat elämämme aikana, sillä se joka niiden takaa näkee on alituisessa muutoksessa. Kirkkaus voi himmetä, mutta katse silti syventyä. Silmät voivat samentua, mutta havainnot elämästä tarkentua.
Millainen minä olen? Kuka minä olen? Se, millaisena pidämme itseämme muuttuu hitaasti, prosessinomaisesti. Olemme omaksuneet itseemme piirteitä pienestä pitäen, vanhemmilta, sisaruksilta, ystäviltä, opettajilta sekä seurustelu- ja parisuhteista. Kypsemmällä iällä myös omilta lapsilta. Oman kuvan muuttamiseen menee aikaa ja tarvitaan ehkä montakin asianhaaraa tukemaan kokemusta muutoksesta suuntaan tai toiseen.
”Euroopan sisin olemus on kristinusko.” Olen poiminut ja kääntänyt tähän joitakin minuun syvästi vaikuttaneita ajatuksia Kristiyhteisön papin, teologi Emil Bockin kirjoittamasta kirjasta ”Die Drei Jahre”, jossa hän kuvaa syvällisen henkisen ymmärryksen avulla Kristuksen kolmea vuotta Jordanin kasteesta Golgatan mysteeriin ja kuoleman voimien voittajaksi.
Mitä mukavaa maaliskuussa? No, Mikko Leppilammen kartta! Olin kuuntelemassa Sound on Linnanmäki –konserttia, jossa Mikko Leppilampi oli eräs esiintyjistä. Minussa heräsi kiinnostus tutkia, mitä astrologinen kartta kertoisi hänestä!
Hyvä olo tässä ajassa on kuin arka saaliseläin. Sen saaminen on toisinaan niin vaikeaa, että jahtiin suhtaudutaan taikauskoisen pelokkaasti. Aamulla on syytä suorittaa saalis-rituaalit tarkasti. Taikakaluista, hyvän olon jogurteista ja aamun kannustushokemista on taatusti iso apu. Kun paha olo pienestikin yrittää hiipiä, väistämme sitä taidokkaasti meille tarjotuin välinein. On hyvän olon dieettiä, mantraa ja kokouspalvelua. Väistäessämme hyvän olon varjoa, pahaa oloa, emme koskaan pääse hyvän olon jäljille.

Kuka sinä olet?

Kirjoittanut | 08.03.2016
Kirjoittajaryhmässä tehty peiliharjoitus on jäänyt askarruttamaan mieltäni. Harjoituksessa ryhmäläiset seisovat piirissä ja pitelevät peiliä vierustoverilleen siten että tämä voi katsella itseään kaikessa rauhassa ja miettiä näkemäänsä. Kuka peilistä katsoo?
Joskus sanotaan: " Onni onnettomuudessa". Et voi aina tietää, minkälainen onni sinun onnettomaan kohtaloosi voi sisältyä.
Sanoo Bernard Lievegoed kirjassaan ”Kohti 2000–lukua”. Eri puolilla maailmaa tapahtuu pelottavia asioita, omassa maassamme on meneillä ja tekeillä muutoksia, joiden vaikutuksista ei tiedetä. Miten löydämme vankan jalansijan ja mielentyyneyden kaiken myllerryksen keskellä ja pystymme toimimaan omassa elämässämme peloista huolimatta? Onko tässä kaikessa mitään järkeä ja mihin ylipäätään voi luottaa? Miten suunnistaa tässä tilanteessa?
Tein matkaa ystäväni kanssa. Mieleemme juolahti pysähtyä erään laakean suon laitaan. Lähdimme kävelemään toiveikkaina siitä, että suolla tapahtuisi jotain hienoa. Paikka tuntui erityiselle. Kuljimme polkuja, ihailimme kihokkeja ja keräsimme linnunsulkia.
Helmikuu ja karkausvuosi. Pöytäkalenterissani lukee 29. helmikuuta ”Karkauspäivä”. Silloin saa naiset kosia! Kosintaan ei Kustaa Vilkunan kirjan Vuotuinen ajantieto mukaan saa vastata kieltävästi, mutta siitä saa lunastaa itsensä vapaaksi sievällä lahjalla! Lahja on usein ollut hamekangas.
Olen saanut kokea hieman hankaluuksia autoni kanssa. Öljyt valuvat tyhjiin tavallista nopeammin. Ja moottori meinasi ihan leikata kiinni, kun en ollut tarkistanut öljyn tilannetta tarpeeksi usein. Auto on minulle tärkeä väline, jolla pääsen liikkumaan monen työpaikkani välillä. Nytpä siis huomioni kiinnittyy heijastuksen lakiin: mitä öljykato voisi merkitä minulle itselleni? Leikitelläänpä ajatuksella.
Kohtalon johdatukseen antautuminen vaatii joskus ylen määrin rohkeutta, ja henkisten neuvonantajien kuunteleminen voi johtaa ihmispolon eriskummallisiin tilanteisiin. Niin kävi jokunen vuosi sitten meillä. 
Sivu 10 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net