Arkistoidut blogit
Niitä on meillä kaikilla, monenlaisia. Unelmat tuntuvat minusta hieman vahvemmilta kuin haaveet. Haaveilijoista tulee mieleen, että he leijailevat jalat irti maasta.
Aiemmin kirjoittamassani blogissa olen sivunnut osin tätä aihetta. Siinä käsittelin sitä, mikä on minun elämässäni arvokkainta? Jos muistat, niin päädyin siihen, että minun elämässäni arvokkainta on minun elämäni. Jos ei olisi elämää, niin tuskin muillakaan asioilla olisi kovin paljoa merkitystä?
Minä useimmiten kuuntelen musiikkia samalla, kuin kirjoitan, kuten juuri nyt. Taustalla soi klassinen musiikki. Se on kauneinta musiikkia, mitä minä tiedän. Se herättää paljon tunteita, siinä ei ole lainkaan sanoja, mutta silti musiikin ja säveltäjän tunnetiloihin pääsee helposti käsiksi. Klassista musiikkia minä kuuntelen sydämmelläni.
Herkkyys tuottaa monenlaista harmia tavallisessa elämässä, mutta se suojaa mieltä ja sielua saastalta.
Tämän vuoden alusta alkaen olen kysellyt hiljaa mielessäni itseltäni, että miten kauan aion lykätä tuota suurinta unelmaani? Milloin teen siitä totta? Kuinka vanhaksi ja varakkaaksi minun on tultava, että voin tehdä tuosta unelmastani totta? Olen unelmoinut siitä ainakin 20 vuotta, ehkä kauemminkin.
”Pysäytä mielesi, pysäytä analysointi, avaa sydämesi. Yhdisty kaikkeuteen. Olet osa kaikkeutta,  olet osa jumaluutta, olet osa valoa. Ikuista valoa, joka on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Voit ymmärtää sen verran kuin olet tietoinen valostasi. Sinulle tapahtuu avautumista juuri oikeassa suhteessa, saat juuri sen mitä pystyt käsittelemään.
Ihmisen elämässä on kaksi suurta päivää, se, jona hän syntyy, ja se, jona hänelle selviää, että miksi. Näin luki muutama päivä sitten Positiivareiden Ajatusten Aamiaiskattauksessa. Otsikon ensimmäiseen kysymykseen siis löytyy vastaukseni tuosta virkkeestä. Miksi minä olen täällä, tällä Telluksella, täällä Suomessa - Miksi?
Maailmalla myllertää, pahuuden voimat herättävät pelkoa ja voimattomuuden tunteita. Haluan jakaa tässä muutamia kohdalle osuneita minua sävähdyttäneitä ajatuksia.
Juutalaisten lepopäivä on lauantai, kristityillä se on sunnuntai. Minä en enää kuuluu mihinkään uskontokuntaan, erosin jo yli 10 vuotta sitten kirkosta. Minä vietän sapattia, se on minulle useimmiten lauantai, kuten juutalaisillakin. Pyrin siihen, että lauantait olisivat ns. pyjamapäiviä.
Uskotko, että on kaksi asiaa, jotka ovat osin ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä olen aiemmin kirjoittanut, mutta silti nämä kaksi asiaa, minä olisin jättänyt luomatta, jos olisin ollut Luoja. Arvaatko mitä ne ovat?
Tiedätkö mistä nämä blogitekstini kysymykset ja otsikot on varastettu? Ei niitä ole varastettu, ne on ihan luvan kanssa lainattu Merja Takamäen kirjoittamasta kirjasta ”Kuka minä olen? Ystäväkirja minusta.” Merjan kirjoittamassa kirjassa on yhteensä sata kysymästä, kysymykset ovat eräänlainen löytöretki sisimpään.
Elämä ei aina solju vaivattomasti eteenpäin, vaan silloin tällöin saattaa edessä olla tenkkapoo, ei tiedä mitä pitäisi tehdä, mihin suuntaan lähteä, siis umpikuja. Takoa järkeä päähän on sanonta, joka ei arvattavasti viittaa EFT-naputteluun, mutta se toimii siinä mielessä, että on turha lamaantua toimintakyvyttömäksi stressin takia tai jäädä kiinni menneisyyteen tai pelkoihinsa, kun voi takoa itsensä liikkeelle.
Olen virallisesti sairauslomalla, koko tämän viikon. Ainakin tämän viikon. Ensimmäistä kertaa koko yrittäjäurani aikana lääkäri ei edes kysynyt, tarvitsenko sairauslomaa, vaan hän määräsi niin. Tähän asti vuosien saatossa hänen kollegat ovat vain todenneet, että sinähän olet yrittäjä, et sinä kuitenkaan malta olla töitäsi tekemättä, joten et sinä tarvitse sairauslomaa. Puolitotuutta tuossa kyllä on.
Tarinani on pitkä - tänään päivälleen 47 vuotta. Minä ammennan tietoni, kokemukseni, aivan kaiken, tuolta 47 vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Toki sen ajan voi jakaa moneen osaan, kuten esimerkiksi lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuisuuteen, miksi ei myös monella muullakin tapaa.
”Pysähtyminen on luonnollista. Aivan kuin liikkeelläolokin on luonnollista. Näiden vaihtelu on luonnollista. Ei ole siis syytä huolestua, jos sinut pysäytetään. Saatat tuntea, että edessäsi on seinä, joka pysäyttää sinut.
Ihana kevätaurinko ulkona lämmittää jo hieman ja valaisee mieltä. Vaan annapas olla, kun se valaisee ikkunan ja jää valoläiskänä lattialle, niin mieli mustuu. Kovasti saa töitä tehdä, mikäli meinaa ohittaa ne näkymät tarttumatta rättiin.
Suurimman osan siitä, mitä ajattelemme terveydestä, olemme omaksuneet vallitsevista käsityksistä, mutta vallitsevat käsitykset muuttuvat ajan myötä.
”Sinulla on ihmisenä vastuu teoistasi, sanoistasi, ajatuksistasi. Sinulla on vastuukehostasi, ympäristöstäsi, luonnosta, eläimistä. Tämä kaikki saattaa kuulostaa isolta työltä. Kuuntele, niin kerron, että se on sinun tehtäväsi täällä maapallolla. Ei sen enempää, ei sen vähempää.
Monia asioita pitää itsestään selvinä eikä ajattele niitä sen enempää. Minulle yksi sellainen asia oli itsensä rakastaminen. Ensimmäisen kerran kuulin siitä tyttäreni Innan nettiseminaarissa. Hän kertoi ”Itsensä rakastamisen 10-oksaisesta puusta”, jonka Christine Arylon on kehittänyt kuvaamaan asiaa.
Parantaessani omaa kilpparia, en ole voinut olla miettimättä, mitä tehtävää kilpirauhanen näyttelee henkisen kehityksen alueella. Onko kilpirauhassairaudet merkki jostain yleisemmästä?
Sivu 6 / 27

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net