04.05.2016

Ystävyydestä

Ystävä. Sieluntoveri. Ihminen, johon voimme tukeutua vaikeina aikoina ja joka saa myös meidän tukemme sitä tarvitessaan. Hän on mukana elämämme iloissa ja suruissa.

Kun mielemme askartelee hankaluuksien kimpussa, soitamme ystävälle joka kuuntelee ja jolla on usein yllättäviä ja rakentavia näkökulmia pulmiimme. Kun elämässämme tapahtuu iloisia asioita, haluamme jakaa myös niitä hänen kanssaan. Ystävän avulla löydämme itsestämme uusia puolia joita emme näe pelkästään peiliin katsomalla. Ystävämme peilaa tunteitamme ja heijastaa takaisin uudenlaista valoa jota tarvitsemme.

Ystävä rakentaa minuuttamme usein huomaamattamme, aivan kuin hän noudattaisi salaista opetussuunnitelmaa; itsetuntemuksemme lisääntyy ja kohtaamisen jälkeen mieli on keveämpi. Parhaassa tapauksessa oma vaikutuksemme ystävämme kasvuun on samanlaista. Hyvä ystävä haastaa meidät kasvamaan hyväksymättä kaikkia selityksiämme. Intensiivinen ja pitkäkestoinen vuorovaikutus saa muutoksia aikaan molemmissa osapuolissa.  

Kuluva kevät vei ystäväni. Puhelimessani on nimi johon en voi enää soittaa, siellä ei vastaa kukaan. Tästä surusta en voi puhua hänen kanssaan.

Mieli etsii mukavia muistoja. Tie vie yhteisiin hetkiin, ajatuksiin ja paikkoihin. Ystävä ilmestyy lohdukseni kauniissa maisemassa tai laulussa. Päivien kuluessa tietoisuus menetyksestä sekä pohjaton ikävä iskee syvemmin, mutta ystävyyden merkitys rakentuu ja kirkastuu uudelleen. Se mikä on ollut suurinta ja syvintä, jää jäljelle.

Millainen ystävä itse olen niille ihmisille jotka ovat läsnä? Kulutanko aikaani epäolennaisiin tehtäviin kun voisin viettää aikaani heidän kanssaan? Ajatuksissani suunnittelen tapaamisia, mutta todellisuudessa moni asia jää kuitenkin toteuttamatta. Valitettavasti yhteydenpidon motiivi on usein itsekkäästi oma tarve tulla kuulluksi. Ystävän kanssa asioiden käsittely on terapeuttista ja toivon että pystyisin myös itse olemaan sellainen ystävä jonka luota lähtiessä olo on huojentunut ja toiveikas.

Ystävän kautta ja kanssa opitaan uusia asioita itsestä ja elämästä yleensä. Laajakatseisempi näkökulmani elämään on ystäväni ansiota. Kun huomaan tuomitsevani toisia liian herkästi, muistan hänen sanansa. Vaatimattomuuden ja levollisuuden viestiä olen yrittänyt tavoittaa siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Ystäväni eli elämäänsä boheemina ja älykkönä. Katseista välittämättä hän kulki paljain jaloin kun siltä tuntui, pukeutui huomiota herättämättä, kuunteli avoimesti jokaista kenen kanssa keskusteli. Hän eli elämää jonka tunsi omakseen, turhia kuvia kumartamatta. Hän arvosti elämää sen kaikissa muodoissaan herkistyen usein arvioimaan yhteiskunnan tilaa anarkistisinkin vivahtein. Jokainen keskustelumme kasvatti omaa ajatteluani ja kirkasti omia näkökantojani. Ystävän avulla löysin itsestäni asioita joita en ollut aiemmin tunnistanut. Paras ystävyys ruokkii, kasvattaa, iloitsee ja lohduttaa molempia osapuolia.

Matka jatkuu. Tarkoituksen ja tasapainon hakeminen on elämänmittainen prosessi ja näyttäytyy jokaiselle erilaisissa eteen tulevissa haasteissa. Ystävät ovat ainutlaatuisia. He ovat osa matkaamme, kasvuamme alusta loppuun saakka. Ystävien kanssa kasvamme ihmisiksi joita olemme.

Ote Katri Valan runosta ” Kukkiva maa” elämään ja kevääseen kaikille!

” Elää, elää, elää

elää raivokkaasti elämän korkea hetki

terälehdet äärimmilleen auenneina

elää ihanasti kukkien

tuoksustansa, auringosta hourien ”

-          Katri Vala / Kukkiva maa

 

 

 

 

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net