08.11.2017

Voisimmeko olla niityllä?

Niin, voisimmeko olla, mielessämme, mielikuvissamme, unissamme, avaralla niityllä, valkealla, puhdistavalla, voisimmeko? Kuvittele tuo, sydämessäsi, avaudu sille kokemuksellesi, jos niin tahdot, avaudu sille, koe se, tunne se. Tunne miltä tuntuvat liljat jalkojasi vasten, paljaita sääriäsi, miltä tuntuu lämmin auringon huokaus ihoasi vasten, ollessasi täydessä voimassasi, rauhassasi, ilossasi, rakkaudessasi, miltä se tuntuu, otatko sen vastaan, tuon noiden liljojen rakkaudenosoituksen itsellesi, kutituksenkin mahdollisesti, ilon tuovan nautinnon? Voitko ajatella näin, että kun olet, vain olet, ei ole muuta? Ei ole huolta huomisesta, ei pelkoa, ei lainkaan, ei nyt, ei huomenna, ei tänä päivänä, ei koskaan.

Olemme vain, rakkaudessamme ikuisessa, valossamme, siinä vain, läsnä itsessämme, todellisessa itsessämme, jossa pelkoa ei ole, lainkaan.

Kaikki tuo pelko, kaaos, draama, vääristymät, kaikki ne, asuvat vain pienessä mielessämme, jota egoksikin kutsutaan, vain siinä, koko tuo kokonaisuus on täyttä harhaa, usvaa vain, sitä sinä et ole, jos saan puhua sinulle suoraan, vaikka monet siitä pitävät kiinni, tahtovat pitää, pysyä harhassaan, ja vieläpä opettaa tuota lapsilleen ikäänkuin, että on helpompi, parempi elää pelosta käsin, ei rakkaudesta, voimasta käsin, ytimestä, siitä mitä olemme, todella olemme.

Kuinka harhaan vainoammekaan, henkisten opettajienkin nimissä, aina vainen, ikäänkuin, tuo on tiemme, valintamme, aina vain, voit ajatella.

Kuuntele sydäntäsi, lämpöäsi, kuule mitä se sanoo, kaikessa rakkaudessaan, valossaan, onko tuo järkipuhe, järjen riemuvoitto, egon, pelkojen suitsuttaminen totuudesta, totuudesta käsin singottua?

Kuuntele sitä vain, ja avaruus voittaa, kaikkeus valtaa mielesi, sitä ei enää ole, sellaisena kuin sen näet, olet nähnyt, kuten ihmiset sen kokevat, sen pikkuruisen harhaisen olennon sisällämme, joka muka olemme, mutta emme ole, voimmehan tarkkailla sitä, ikäänkuin, havahtuessamme itseemme, ulospäin itsessämme, tietoisuuteemme laajempaan, avaruudelliseen, ikäänkuin.

Näin vain voit ajatella, että olet rauha, rakkaus, valo, ilo, voima itsessäsi, et muuta, et ole koskaan ollutkaan, et tule koskaan olemaan, vain näitä.

Voi hyvin, ole itsessäsi, jos sitä kaipaat, taivasta elämääsi, ikäänkuin, valkeutta täyttävän arkesi.

Jaa tämä:
Petri Huitti

Sydäninsinööri blogin kirjoittaja Petri Huitti on henkisen hyvinvoinnin ja kasvun, työhyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon ja heartfulnessin valmentaja, ohjaaja, kirjailija ja juutuubittaja (+ Teollisuuden toimitusketjujen hallinnan ja kehittämisen ammattilainen, tuotantotalouden DI)".

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net