03.02.2014

Voiko tunteitaan hallita?

Luin eilen aikakauslehdestä haastattelua, jossa haastateltava kertoi siitä, kuinka hänellä on ollut aikoinaan liikaa aikaa velloa omissa tunteissaan. Tänä päivänä hän antaa niiden tulla ja mennä ja keskittyy mieluummin käytännön asioiden ratkomiseen, kuin antaa tunteilleen vallan. Tunteita kun ei voi hallita, joten miksi kiinnittää niihin kauheasti huomiota. Kenties toimittaja oli yksinkertaistanut asioita, mutta jäin miettimään tuota.

Tunteita ei ainakaan ole terveellistä tukahduttaa. Tunteet ovat tärkeä osa sisäistä kompassiamme ja kertovat rehellisesti siitä mihin meidän olisi syytä kiinnittää huomiota, oli kyse sitten tunteittensa kuuntelemisesta tärkeää päätöstä tehdessä tai jostain pelosta josta meidän olisi hyvä luopua voidaksemme elää täydemmin elämäämme. On täysin totta että tunteet voivat vyöryä varoittamatta yllemme ja totta sekin, että parasta on antaa niiden tulla ja mennä menojaan. Sekin pitää paikkansa, että jos on liikaa aikaa pohtia omia ongelmiaan ja tunteitaan, se voi viedä entistä syvemmälle negatiivisten tunteiden suohon. Mutta niin voi pakotettu positiivinen ajattelukin, ruusunpunaisten linssien päähän laittaminen ja tosiasioiden kieltäminen. Monesti äärimmäisen hyvä tapa katkaista kuormittava tunnetila on lähteä liikkeelle ja tehdä jotain fyysistä, tai suunnata huomionsa johonkin keskittymistä vaativaan tekemiseen tai toisten auttamiseen. Nämä ovat kuitenkin pika-apukeinoja, jotka eivät ratkaise toistuvan negatiivisen tunteen alkusyytä.

Omaa tunnemaailmaansa voi muokata jos kokee elävänsä esimerkiksi jatkuvan alakulon, ärtyneisyyden tai ahdistuksen vallassa. Mitä enemmän saa purettua noiden tunteiden taustalla olevia asioita, sitä kevyemmäksi olotila muuttuu ja positiivinen ajattelu ei vaadi enää ponnistelua, vaan tulee luonnostaan. Tunnereaktiot saavat monesti alkunsa lapsuuden kokemuksista ja parantamalla nämä alkuperäiset tapahtumat ja niistä syntyneet virheelliset käsitykset ja tulkinnat, voimme parantaa itsemme tässä ja nyt. Minulle itselleni todellista vapautta on muun muassa se, että en ole tunteitteni pompoteltavissa, vaan pystyn toimimaan eri tilanteissa harkitusti ja sydäntietoisuudesta käsin. Osana omaa vapautumisprosessiani, lähden maaliskuussa kahden viikon retriitille purkamaan loppujakin kehoon taltioituneita kuormittavia muistoja ja tunteita, jotka vielä vaikuttavat negatiivisesti hyvinvointiini. Luvassa on syvällinen matka omaan itseen, jonka päätteeksi keho on vapautunut elämänenergian virtausta estävistä tukoksista. Näistä tukoksista pääseminen tarkoittaa lisää energiaa, luovuutta ja luomisvoimaa, rakkautta itseä kohtaan, kykyä saattaa asioita loppuun ja kykyä elää elämäänsä ilman rakkauden ja runsauden loitolla pitävää panssaria. Kiitollisena odotan kokemusta.

Antoisaa helmikuuta ja hiihtolomaa!

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net