12.12.2014

Valmis

Olen tutkaillut viime aikoina ajatusta siitä, milloin olen valmis. Milloin olen valmis aloittamaan uuden elämän? Milloin olen valmis ostamaan uuden asunnon? Milloin olen valmis hankkimaan lapsia? Vaihtamaan työpaikkaa? Aloittamaan ihmissuhteen? Milloin olen valmis harjoittamaan jotain tiettyä ammattia, johon olen kouluttautunut?

Monesti huomaan itseni sanovan ihmisten kysellessä kuulumisia, että ”sitten kun saan sen ja sen päätökseen, niin sitten alan suuntaamaan energiaani sinne minne haluan”. Tai ”kunhan nämä kiireet helpottavat, niin sitten alan huolehtia itsestäni enemmän”. Aika kamalaa. Enkö koe eläväni juuri nyt, tässä hetkessä näine ”kiireineni” ja hommineni? Enkö nauti elämästäni tällä hetkellä? Kun kaikki ajatukset ja puheet ovat ”elän sitten kun” – tyylisiä, voi elämä suhahtaa ohitse huomaamatta.

Huomaan, että jos odotan itseltäni paljon, äärettömän täsmällistä ja oikeaoppista, niin sitä odotan myös toisilta. Oma vaatimustasoni on välillä melko karmivan korkealla. Toisten ihmisten teot ja motiivit ovat kovan syynin alla kanssani. Mutta kuten jo totesin, osaan olla hyvin vaativa myös itseäni kohtaan. Kelpuutan vain parhaan. Kaikki tämä kyllä riippuu asiasta. Työssä ja opiskelussa vaadin paljon, niin itseltäni kuin muiltakin. Tietysti myös tärkeimmissä ihmissuhteissa osaan olla vaativa. Niin ja sovituista ajoista pidetään kiinni tärkeissä asioissa (minulle tärkeissä asioissa). Tähän jos vielä lisättäisiin tiukka omasta ulkonäöstä ja terveydestä huolehtiminen ruokavaliolla ja liikunnalla sekä muutenkin tehokas vapaa-ajan käyttö, ai niin ja tarkka kodin siisteydestä huolehtiminen, niin sanoisinpa, että huh huh! Viimeisimpiä en koe tekeväni suurella vimmalla, mutta kalenterini kyllä tuppaa täyttymään ja vapaa-aikaani voisi kuvailla hyvin organisoiduksi. Niinpä niin.

Kaiken tämän hälyn ja metelin keskellä koen kuitenkin suuren johdatuksen ja ohjauksen. Se on kuin punainen lanka, joka ohjastaa päätöksiäni ja valintojani. Se tuntuu kuin tiukujen helinältä, joka kääntää pääni juuri oikeaan suuntaa ja ohjaa askeleeni juuri sillä hetkellä oikeaan paikkaan. Luotan siihen, että kaikella on merkityksensä. Kaikesta opin jotain, mikään ei mene hukkaan.

Minun täytyy muistaa olla lempeä. Lempeys tuo helpotuksen itselleni sekä muille. Kun armahdan itseni, armahdan muutkin. Asioiden, tilanteiden sekä ihmisten analysointi ja tulkinta täytyy osata myös päättää ja laittaa hetkeksi syrjään. Tällöin järki hiljenee ja sydämen ääni pääsee ottamaan vallan. Toisaalta koen, että analysointia ja tulkintaan tehdään ehdottomasti myös sydämen kautta. Ehkä tarkoitankin tässä sellaista tilanteen luovuttamista universumin haltuun, enkeleiden käsiin. Hyväksymistä asiat sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, kokematta tarvetta puuttua tai vaikuttaa niihin millään tavalla.

Kirjoitin tässä taannoin ystävälleni ohjeeksi, että hänen tulisi nauttia myös prosessista, jossa hän on, eikä vain tähdätä päämäärään. Miten hienosti neuvottu! Mutta osaanko tehdä sitä aina itse? Eipä ole niin helppoa. Elämän vapaassa virrassa lilluminen olisi hienoa saavuttaa. Kaiken kontrollointi kun ei millään ole mahdollista. Hyvä, että silloin tällöin tulee omaa elämää pysäyttäviä tilanteita ja esimerkkejä tielle, jotka muistuttavat minua siitä, että mikä tässä elämässä on tärkeintä minulle, juuri nyt. Elämä on ikuista oppimista, valmista ei tule edes enkelten luokse siirryttäessä, vaan sielläkin oppi jatkuu.

Pääsen tästä loppupäätelmään, että jos odotan olevani valmis johonkin tiettyyn asiaan, saan odottaa ikuisesti. Jokin prosessi on käynnissä jollain saralla kuitenkin. Kun tunnen, että nyt olen saanut päätökseen yhden vaiheen elämässäni, seuraava pääsee käynnistymään tuoden mukanaan jälleen uusia keskeneräisiä asioita. Joskus ellei jopa aina prosessit käynnistyvät limittäin ja päällekkäin jo olemassa olevien prosessien lomaan. Voisin kääntää ajatuksen siis päälaelleen ja ajatella olevani valmis koko ajan. Olen valmis aloittamaan jotain uutta juuri nyt. Tänään. Heti. Olenhan täydellinen omine epätäydellisyyksineni. Näitä positiivisia affirmaatioita toistan itseni kanssa seuraavat joulukuun päivät. Lämmöllä kutsun sinut mukaan:

- Rakastan itseäni juuri tällaisena kuin olen.

- Hyväksyn toiset ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat.

Joulukuu tuo päätökseen tämän vuoden. Ehkä se tuo päätökseen myös jonkin oman prosessini ja sinun prosessisi. Kiitetään kaikista näistä meneillään olevista prosesseista ja oppitilanteista. Saamme niihin varmasti tarvitsemamme voiman ja rohkeuden. Pyytäessämme.

Aur-enkelini kanavointi 2.12.2014

” Lempeys ja armo ovat lahja teille ihmisille. Niiden avulla avautuvat taivaan portit, ihmisten sydämet, elämänne kaikki ovet ja ikkunat. Kun teillä on mukananne lempeys ja armo, teillä on kaikki hyveet. Niiden takaa löytyy Rakkaus. Nämä kaksi kumpuavat äärettömästä ja pyyteettömästä rakkaudesta ihmisiä kohtaan, elämää kohtaan, itseään kohtaan. Lempeydellä ja armolla kohdeltu ihminen muistaa sen aina. Hän laittaa kaiken kokemansa kiertoon. Rakkautta osakseen saanut antaa rakkauden virrata lävitseen rikastuttamaan myös toisia. Kun kanavat ovat auki, virtaus on vääjäämätöntä. Runsauden virta puhkoo tieltään kaikki padot. Se löytää pienimmätkin kolot ja onkalot. Täyttää ne lempeydellä ja armolla. Rakkaudella.”

Siunattua tämän vuoden viimeistä kuuta. Enkelit kuiskuttavat vielä korvaasi: muista, olet valmis mihin ikinä haluat!

Lempeydellä,

Tanja

Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net