17.09.2015

Valintojen viidakossa

Olemme päivittäin lukemattomissa tilanteissa, joissa teemme valintoja enemmän tai vähemmän tietoisesti. Aamusta alkaen valintoja: mitä puen ylleni, mitä syömme tänään, mitä ruokia ostan, jne.

Teemme valintoja mm. mieltymystemme, totutun tavan, opitun käytännön mukaan, taloudellisista tai terveydellisistä syistä. Onko minulla varaa tähän? Saanko näistä aineista kaiken, mitä kehoni tarvitsee pysyäkseen terveenä, edistääkö tämä hyvinvointiani? Pitäisikö lähteä ulos vai jäädäkö sohvalle?

Henkisen kasvun tielle lähteneellä on myös paljon valinnanvaraa, yllinkyllin toinen toistaan mielenkiintoisempia ja lupaavalta kuulostavia oppaita, kirjoja, kursseja ja koulutuksia nettikursseja myöten. Jokaista kehutaan, kaikki vaikuttavat hyviltä, mistä tiedän mikä niistä sopisi minulle parhaiten? Ja pitemmän päälle: mitä pystyn hyödyntämään, mitä jaksan ja ehdin tehdä?

Apua luvataan jokaiselle mahdolliselle alueelle ihmissuhteista rahaan, tunteiden ja pelkojen hallintaan. Mitä tehdä, jos lähes jokaisella alueella tuntuu olevan parantamisen varaa? Mistä aloittaa, mikä on tärkeintä?

Siinä sitä ollaankin varsinaisessa valintojen viidakossa. Kaikki tuntuvat yhtä tärkeiltä. Aika kuluu, eikä päätöstä synny. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, ettei käy kuin hätääntyneelle kanalle, joka juoksee päättömästi paikasta toiseen, tai seisoo kuin aasi kahden heinätupon välissä osaamatta päättää mihin tarttuu.

Ellei mikään tunnu muita akuutimmalta, kannattaa käydä lista läpi ja miettiä, olisiko jostain hyötyä myös muissa asioissa. Ennen kaikkea on tehtävä itselleen selväksi mitä todella haluaa, mihin on matkalla, miten haluaa elämänsä elää, ettei vain ajelehtisi asiasta toiseen.

Meillä kaikilla on unelmia. Jäävätkö ne unelmiksi vai alatko toteuttaa niitä, riippuu sinusta itsestäsi. Haaveileminen on helppoa: ”Jonain päivänä minä vielä …” Haaveileminen toi tuntua riittävältä, mutta miltä mahtaa tuntua sitten, jos huomaat, että aika unelmasi toteuttamiseen on peruuttamattomasti mennyt ohi?

Kuinka moni pystyy kohauttamaan olkapäitään tyyliin: ”No, se oli vain unelma”, ilman että sielua riipaisee katumus?

Kun meillä on päämäärä, elämäntehtävä tai jokin muu, voimme päivittäisillä valinnoillamme edetä sitä kohti kysymällä itseltämme: Miten tämä edistää päämäärääni? Viekö tämä minua eteenpäin sitä kohti vai taaksepäin tai harhateille, syrjäpoluille?

Toivon kaikille hyvää matkaa kohti tärkeitä päämääriä

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net