20.02.2018

Vaistotyypit

Voiko ihminen koskaan oppia tuntemaan itseään? Olet ehkä ollut tämän kysymyksen äärellä elämäsi aikana usein? Miksi minä käyttäydyn niin, kuin käyttäydyn? Olen kirjoittanut samoilla kysymyslauseilla alkaneen toisen blogin. Samat kysymykset, mutta tällä kertaa aivan eri teema.

Ystäväni Kirsi on opiskellut työnsä ohessa viimeiset vuodet enneagrammiohjaajaksi. Kirsi valmistui viime syksynä ja viimeisten vuosien aikana olemme paljon sivunneet näitä persoonallisuuteemme liittyviä kysymyksiä ja aiheita tavatessamme. Tammikuun puolivälissä olin yhtenä iltana mukana Kirsin pitämässä koulutustilaisuudessa, jossa illan aiheena oli vaistotyypit. Tiesitkö, että vaistotyyppejä on vain kolmenlaisia? Meissä kaikissa on kaikki tyypit, mutta yksi vaisto on vahvin ja näkyvin. Tiedätkö Sinä jo oman vaistotyyppisi?

Kirsi kertoi ensin kaikkien tyyppien ominaisuuksista ja omituisuuksista. Illan teemana oli se, että jokaisen piti tunnistaa oma vahvin tyyppinsä. Teimme muutamia ryhmäharjoituksia aiheeseen liittyen. Hauskin ja mieleenpainuvin harjoitus minulle oli kertoa siitä, millainen on ihanteellisin lauantaiaamuni ja -päiväni? Mitä Sinä vastaisit?

Olimme edellisen kerran Evelinin kanssa kahdestaan täällä Ranta-Lepolassa reilu kuukausi sitten. Tänään - lauantaina - olemme eläneet todeksi tuota minun viime viikkoista harjoitustehtävääni. Tänään aamulla herättyämme rakastelimme ensimmäiseksi pitkän kaavan mukaan, ilman kiirettä. Rakasteltuamme minä nousin ylös ja keitin meille aamukahvit. Aamukahvit joimme yhdessä sängyssä lepäillen ja makuuhuoneemme ikkunasta talvista järvimaisemaa ihaillen. Hetkestä nautittuamme rakastelimme toistamiseen. Jälleen ilman kiirettä, aistikkaasti toisiamme rakastaen ja toisistamme nauttien.

Aamiaisen söimme yhdessä, jonka jälkeen minä asetuin ensimmäisen blogitekstini äärelle. Evelin lähti pikkupoikiemme Ronnyn ja Jokerin kanssa ulos lumitöihin. Blogin kirjoitettuani minä menin myös lumitöihin. Samalla loimutin meille päivälliseksi lohta, lempiruokaamme, jonka söimme suurella nautinnolla salaatin, keitettyjen perunoiden ja sillin kera tunti sitten.

Juuri nyt täällä Ranta-Lepolassa on täydellinen sininen hetki. Lunta on puolisen metriä ja tammikuun talvi on kauneimmillaan. Ulkona on pari astetta pakkasta. Puut ja pensaat ovat lumella kuorrutettuja. On täydellinen sininen hetki - tiedäthän, mitä tarkoitan?

Juuri nyt kirjoitan jo toista blogia tähän päivään. Minulle kirjoittaminen on rakas harrastus, josta nautin suunnattoman paljon. Ihanteelliseen lauantaihini kuuluu kirjoittaminen ja usein myös lukeminen. Klassinen musiikki on soinut koko päivän hiljaa taustalla. Kynttilät myös palavat ja sähkövalot on minimoitu. Tunnin päästä lämmitän meille saunan ja sitten saunomme kahdestaan tunnin, ehkä toisenkin, kenties kolmannenkin? Mihinkään ei ole kiire, tänään, täydellisenä lauantaina.

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net