17.03.2017

Ulkoista ja sisäistä kevätsiivousta ja sielullista hygieniaa

Ihana kevätaurinko ulkona lämmittää jo hieman ja valaisee mieltä. Vaan annapas olla, kun se valaisee ikkunan ja jää valoläiskänä lattialle, niin mieli mustuu. Kovasti saa töitä tehdä, mikäli meinaa ohittaa ne näkymät tarttumatta rättiin.

Joka kevät paistaessaan sisään aurinko paljastaa paljon sellaista, jota ei kodissaan haluaisi nähdä. Meillä lisänä ovat vielä kissankarvat, joita talvivarustustaan keventävä Merlin-kissa ripottelee ympäriinsä. Silitä sitä, niin saat karvarukkasen käteesi.

Olen siivoillut vaatekaappiani, vienyt vaatekeräykseen vaatteita (pari puseroa toistaiseksi) ja tehnyt inventaariota kirjahyllyssä (yhdessä) ja jopa heittänyt pois useita kirjoja. Se ei tosin näy vielä missään, mutta alku on alkua. Olin päättänyt käydä läpi sekä kaikki vaatteeni että kirjat ja ajan myötä muutkin tavarat.

Sumeilematta homma ei suju. Pois pantavien pinon viereen kertyy ”voin vielä tarvita tätä”-pino.

Tavaransiivousgurujen resepti: rakastatko tätä esinettä/tavaraa/vaatetta, onko se sinulle tärkeä, tarvitsetko sitä? toimii monen tavaran suhteen, mutta sitten epäilys iskee. Olen useamman kerran heittänyt pois sellaista, jota olisin pahimmoillaan jo seuraavana päivänä tarvinnut. Panen tavaran takaisin.

Lisäksi mieleen saattaa tulla sanonta ”Aika tavaran kaupitsee.” Niinkin on käynyt. Äitini ei ollut heittänyt pois isäni lippalakkia, se oli roikkunut ainakin kymmenen vuotta naulassa kellarin portaikossa. Sitten eräänä päivänä kälyni huomasi sen ja alkoi käyttää sitä! Sanoimme silloin kuorossa: Aika tavaran kaupitsee! Luulen, että sanonta on peräisin sota-ajalta, jolloin oli arvioitava jokaisen tavaran mahdollinen uusiokäyttöarvo, eikä mitään vähänkään käyttökelpoista heitetty pois.

Yli yhdeksänkymppiseksi elänyt Anni-tätini oli koko aikuisikänsä noudattanut sitä ohjetta, ja tuloksena oli monta vuosikertaa vanhoja takkeja ullakolla tangoilla roikkumassa.

Sopivasti sähköpostiini tuli lisää antamaan pontta siivoiluun muutamia Denise Linnin videoita sotkujen siivoamisesta. Siihen, miksi jonkun tavaran pois heittäminen on niin vaikeaa, Denise Linn esitti mielenkiintoisen ajatuksen.

Se menee näin: Nyt en ole puutteessa, minulla on kaikkea, voin antaa tämän esineen/tavaran pois, en tarvitse sitä. Sitten mieleen tulee, että jos kuitenkin jonain päivänä tarvitsenkin. Denise Linnin mukaan sillä tavalla luo alitajuisesti itselleen puutteen tilaa tulevaisuuteen.

Alitajunta, joka on jäänyt ohjelmoinnissaan luolamiesvaiheeseen, jolloin hengissä säilyäkseen piti varmistaa, että ruokaa ja lämpöä riittää, koettaa pitää kiinni tavaroista, turvata elämän jatkumisen ”eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu”. Niinpä se järjestää tilanteen, jossa pois annettua tavaraa olisi tarvittu kohta kun siitä on luovuttu.

Vaatteiden pois paneminen on myös konstikasta. Varmaan moni muukin säilyttää kaapissa hivenen pieneksi jääneitä vaatteita, joita sovittaa aika ajoin, mutta ei raatsi antaa pois, ”melkein meni vetoketju kiinni nyt, ei puutu paljon, kyllä se kohta sopii”.

Oletko tullut ajatelleeksi, että sillä sanomme alitajuisesti itsellemme: Minä en ole hyvä nyt, koska en mahdu siihen hameeseen/pitkiin housuihin; sitten olen hyvä, kun vaate sopii päälleni? (Denise Linn jälleen)

Olen monet kerrat huomannut, että kun sisälleni kertyy kaaosta, se näkyy oitis kirjoituspöydälläni. Kun saan järjestettyä pöydällä olevat tavarat paikoilleen, ajatukset selkeytyvät.

Ulkoinen ja sisäinen järjestys/kaaos liittyvät toisiinsa. On aikamoinen työ säilyttää kaikinpuolinen järjestys ja pitää kaaokset poissa. Avainsana on itsekuri.

Jos ei pidä varaansa, kaaosta ja siivottavaa kertyy helposti sähköpostiin, jonne tulee hyvin nopeasti liikaa tarjontaa itsensä kehittämiseen ohjaavista kursseista ja menetelmistä. Jos on alkanut seurata jonkun sivuja, tämä suosittelee ystävänsä ohjelmaa, ja sitä rataa niitä kertyy.

Ahneus iskee, mutta aika ei riitä kunnolla edes kaikkien viestien lukemiseen tai kuuntelemiseen saati että alkaisi toteuttaa jotain käytännössä.

On pakko rajoittaa tarjontaa, muuten on ennen pitkää tuloksena on sielullinen ähky.

Tarvitsemme sielullista hygieniaa ja sisäistä rauhaa ja tiukkaa itsekuria.

Elämä on valintoja, koko ajan valintoja

Aloitan sunnuntaina 9. huhtikuuta tyttäreni Innan manifestointi-kurssin yhteydessä Opintoryhmän, jossa perehdytään Donna Edenin opettamiin tekniikoihin, joilla voi puhdistaa, vahvistaa ja harmonisoida omia energioitaan. Opintoryhmässä opetellaan mm. Viiden minuutin päiväohjelma, meridiaanien tasapainottamista ja vahvistamista, stressinhallintaa ja muita helposti omaksuttavia menetelmiä, joilla voi vahvistaa terveyttään ja hyvinvointiaan ja lisätä elinvoimaa ja iloa elämäänsä.

Opintopiiri jatkuu Innan kurssin yhteydessä 7. toukokuuta ja 4. kesäkuuta Ruususali, Tampere.

Tiedustelut Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Linnunlaulua ja keväistä elämäniloa kaikille

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net