01.09.2015

TV vs. kirja

Lueskelin kirjaa nojatuolissa Mestarini pirtissä. Mestarini katseli televisiosta, jotain komediasarjaa ja nauraa röhötti vähän väliä.

Minua tuollainen ärsytti ja päätinkin hieman sohaista muurahaispesää. Mestarini keinui keinutuolissa ja pysäytti keinumisen joka kerran kun oli aikeissa nauraa. Laskin kirjan ja haastoin mestarin.

- Eikö tuollainen television katsominen tylsytä mieltä ja vedä pois läsnäolon tilasta. Kirjan lukeminen on paljon parempi harrastus, koska siinä joutuu keskittymään lukemaansa. Jotta haluaa ymmärtää lukemansa ei auta ajatella muita asioita samaan aikaan.

Mestarini katsoi minuun ihmeissään, mutta kääntyi takaisin katsomaan televisiota. Ja nauroi. Tuntui että hän nauroi myös minulle. Jatkoin lukemista koska näytti siltä ettei mestarini ollut reagoinut kysymykseeni mitenkään. Komediasarjan jakso loppui ja mestarini nojasi selkänsä keinutuolin selkänojaan ja huokaisi syvään. Sitten hän palasi kysymykseeni.

- Onko televisiolla ja kirjalla loppujen lopuksi mitään eroa. Molemmat välittävät informaatiota. Jos televisio olisi keksitty vaikkapa keskiajalla, olisi suuri määrä tiedosta välitetty sen välityksellä esimerkiksi dokumenttien muodossa. Samoin keskiajan munkit luostareissaan olisivat olleet iloisia jos he olisivat saaneet internetin tietoarkistot käyttöönsä.

Minua ärsytti mestarin vastaus ja tiesin jos sisimmässäni että hän tulee olemaan oikeassa ja minun kysymykseni oli väärä. Kaikki kiertyy taas egooni. Egoni ruikutti.

- No kirjat eivät samalla tavalla tee riippuvaiseksi ja koukuta egoa kuin esimerkiksi televisio tai tietokone. Yritin sanoa.

- Ai ei vai? No kerroppas mistä sinun rakkautesi kirjoihin kumpuaa. Rakastatko niiden tietoa vai rakastatko sitä ajatusta että luettuasi kirjat tulet viisaammaksi. Vai rakastatko ympäröidä itsesi kirjoilla jotta näyttäisit muiden silmissä viisaammalta.

Mestarin kommentti loukkasi minua ja meinasin suuttua. Mestari huomasi tukahdutetun reaktioni ja alkoi nauraan sydämensä pohjasta.

- Paljastin taas egosi, nän nän nän nän nää nää.

Mestarin lapsellinen reaktio ärsytti minua entisestään ja nousin ylös sanoakseni jotain ikävää. Mutta mestarin avoin ja mukaansatempaava nauru sai vihani leppymään. Istuuduin ja huokasin suuttumuksen vähemmäksi.

- Olet varmaan oikeassa. Olen liikaa kiinni kirjoissani. Muistan kyllä että kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla tarve eikä halu. Halu on egon toimintaa ja tarve minuuden toimintaa.

Mestari vakavoitui ja osoitti televisiota sanoessaan.

- Sama on tuon töllön kanssa. Se tekee riippuvaiseksi tai sitten se voi olla hyvä palvelija. Jos luet kirjoja tarpeen pohjalta niin se on ok. Mutta luettuasi kirjan voit antaa sen pois tai vaikka polttaa.

Tuo ajatus kirpaisi hieman mutta huomasin että siinä oli yksi egoni lonkero. Sitten kysyin.

- Entä mitä tarvetta palvelee tuollaisten komediasarjojen katselu. Siinä ei taida olla mitään kehittävää.

Mestari hieman säpsähti, mutta tiesin että se oli hänen huumoriaan. Todellisuudessa hän ei reagoinut mitenkään. Näytteli vain.

- Minulla oli tässä hetkessä tarve katsoa tuollaista komediaa. Eikä asioiden tarvitse olla aina kehittäviä. Ja sitä paitsi kuka määrittelee mikä on kehittävää. Kaikki on. Jos on ennakko-odotus siitä että jokin ohjelma tai kirja on kehittävää, niin silloin ei ole läsnäolon tilassa. Silloin ego määrittelee valintojasi. Katsoin komediaa koska se tuli sillä hetkellä televisiosta, jos siinä hetkessä olisi ollut joku toinen tarve olisin siirtynyt siihen ja jättänyt komedian kesken.

- Mutta miksi tuo tarve sattuu olemaan aina kerran viikossa samana päivänä tuon komediasarjan esitysaikaan. Kerroppa se.

Tunsin voitonriemua sanoessani tämän. Mestari oli pitkään hiljaa ja näin että hän oikeasti joutui pohtimaan kommenttiani. Pitkän ajan päästä hän lopulta sanoi.

- Tutkimattomat ovat herran tiet.

Mestari nousi ja poistui huoneesta. Hän selvästikin joutui itsekin miettimään asiaa. Olin tyytyväinen vaikka tiesin sen olevan egon tyytyväisyyttä. Se ei haitannut, sillä egohan on aina osa minua. Totesin tyytyväisyyteni ja jatkoin kirjani lukemista. Luin sitä siksi että minulla oli tarve lukea juuri sitä kirjaa. Kirja oli oikein hypännyt syliini kirjaston hyllyltä. Ei sellainen voi olla egon tyrkkäämä kirja.

Veli-Matti Mathlin

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net