25.04.2017

Tein eilen suurimmasta unelmastani vihdoin totta!

Tämän vuoden alusta alkaen olen kysellyt hiljaa mielessäni itseltäni, että miten kauan aion lykätä tuota suurinta unelmaani? Milloin teen siitä totta? Kuinka vanhaksi ja varakkaaksi minun on tultava, että voin tehdä tuosta unelmastani totta? Olen unelmoinut siitä ainakin 20 vuotta, ehkä kauemminkin.

Kolmisen viikkoa sitten kuulin varsin ikävän uutisen, tyttäreni aikoo muuttaa Helsinkiin äitinsä kanssa. Meillä on ollut kohtuullisen hyvin, viikko - viikko periaatteella, toiminut yhteishuoltajuus eromme jälkeen. Se oli tyttäremme tahto ja olen ollut siitä todella kiitollinen. Minulle se on ollut, kuin lottovoitto. Teini-ikäinen tyttäreni on minulle tärkein ihminen maailmassa ja meillä on keskenämme erittäin hyvät ja luottamukselliset välit. Tyttäreni tahtoisi edelleen, että vuoroviikko periaatteella toimiva yhteishuoltajuus jatkuisi, mutta - ikävä kyllä - nyt se on käytännössä mahdotonta, kun hän kuitenkin tahtoo muuttaa Helsinkiin, reilun 50 km:n päähän nykyiseltä asuinpaikkakunnaltamme, äitinsä kanssa.

Minä olin erossamme se, joka muutti pois yhdessä rakentamastamme omakotitalosta. Muutin ensin noin puoleksi vuodeksi vuokralle. Sinä aikana rakensimme yhdessä isäni kanssa yrityksemme toimipisteen yhteyteen itselleni ja tyttärelleni uuden kodin. Tämän Kotikolomme osalta rakentamispäätös oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Tahdonko muuttaa pienen paikkakuntamme ydinkeskustaan? Tyttäreni kannusti minua kuitenkin hankkeessamme ja niin sitten sisustimme meille uuden kodin entisiin liiketiloihin, samaan rakennukseen yritykseni toisen toimipisteen kanssa. Muutimme tähän reilu kaksi vuotta sitten. Päivä päivältä tämä on tuntunut paremmalta paikalta asua, mutta tosiasia on kuitenkin se, että minun sieluni on huutanut pois täältä, lähemmäksi luontoa, lähemmäksi hiljaisuutta ja rauhaa.

Olen luonteeltani varsin musta-valkoinen. Tällä tarkoitan sitä, että tulen erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa ja olen extrovertti eli ulospäin suuntautunut, kuuntelen paljon ja puhun vielä enemmän. Toinen totuus on, että vastavuoroisesti tarvitsen paljon omaa aikaa ja omaa tilaa.

Lauantaiaamuna lähdimme autolla kohti Keski-Suomea. Mukana olivat minun lisäksi tyttäreni ja naisystäväni Evelin sekä pikkupoikamme, Yorkshinterrieripojat Ronny ja Joker. Olin perjantaina sopinut treffit varttia yli puolen päivän Joutsaan. Ajoimme perille asti pysähtymättä, matkaa oli yhteensä 185 km ja aikaa kului vähän alle kaksi tuntia. Suurin osa matkasta oli moottoritietä ja muukin osa suurimmaksi osaksi valtatietä.

Olin nähnyt tuosta paikasta jo useita valokuvia ja noin seitsemän minuutin videon. Se tuntui taianomaiselta jo kuvien ja videon perusteella. Lauantaina aamulla omia aamusivuja kirjoittaessani kirjoitin, että toivoisin tuon paikan olevan sen, mitä olen etsinyt, mistä olen unelmoinut. Olet ehkä kuullut, että oikean paikan, kun itselleen löytää, sen vain tietää? Minulle kävi eilen juuri niin. Tiesin jo pihaan saapuessani, että tässä se on. Nyt olen tullut perille. Tämän minä tahdon.

Minä olen monen asian osalta perfektionistinen luonteeltani, minulle ei todellakaan kelpaa mikä tahansa. Eilen kaikki asiat loksahtivat paikoilleen, kaikki oli niin, kuin pitääkin. Tuon Rantalepolaksi nimetyn paikan tontti, sijainti ja rakennukset olivat minulle ihan täydelliset. Sisällä huvilassa aistin äärettömän hyvän tunnelman, rauhan, siellä minun oli todella hyvä olla. Tämä on se paikka, josta minä olen unelmoinut ja nyt me kohtasimme toisemme. Hyvin harvoin, jos koskaan, olen ostanut mitään, nukkumatta yön yli. Tämän minä ostin, pyyntihinnalla ja puolen tunnin harkinnalla.

Jos edellistä blogia kirjoittaessani itkin surusta, niin nyt tätä kirjoittaessani itku on herkässä, ihan vain ilosta. Minä tein vihdoin suurimmasta unelmastani totta!

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net