20.10.2016

Syystunnelmia

Syksyllä lahjansa antanut Äiti maa asettuu lepäämään, syysloiston keltaisena, oranssina ja punaisena koreilevat puut sirottelevat valon värejään maahan viimeisiksi väripilkuiksi ruskettuvalle nurmelle.

Kasvihuone on tyhjennetty, samoin kukkalaatikot lukuun ottamatta terassin laatikkoa, jossa vielä isot keltaiset samettikukat loistavat. Kyllästyttyäni levittelemään suojapeitteitä joka ilta kasveille, kannoin sisään pelargoniat, neilikan, värinokkosen, verenpisarat, kukonpyrstön, lobelian, muratin, laventelin ja yrttejä ja vein tyttärelle lobelioita, muratin ja kelloköynnöksen.

Kaksi kasvilavaa on täynnä niihin siirrettyjä kasveja, joiden toivon selviytyvän talvesta.

Olohuone pursuaa kukkia, keittiössä niitä on lisää ikkunalaudalla ja pöydällä. Siinä mahtuu vielä syömään, kun olemme kaksin. Toinen ikkunalauta on kissan kulkureittiä, kun se tulee tuuletusikkunasta sisään. (Se oli auki sitä varten melkein yötä päivää toukokuulta alkaen; nyt enää muutaman tunnin aamuyöstä. Kerran siitä ikkunasta oli tullut vieras katti sisään, ja heräsimme hurjaan kissojen rääkymiseen ja rytinään, kun oma kissa ajoi tunkeilijaa takaa. Tunkeilija ryntäsi pöydän kautta ikkunalle, mutta vikkelä kissamme ehti raapaista selästä.)

Sunnuntaina terassia talvikuntoon siivotessani huomasin yhden sinisen alppikärhön kukan ja olohuoneen ikkunan vieressä säleikössä krassi kukkii oranssein ja keltaisin kukin. Puutarhassa on väriläiskinä syysasteria, maksaruohoa ja muutama karpaattienkello. Kaikki kukat noteerataan ja kiitetään niiden tuottamasta ilosta.

Joutsenet, hanhet ja kurjet kokoontuvat suurina parvina ruokailemaan pelloille odottaessaan suotuisia tuulia pitkälle etelänmatkalleen. Niiden huudot houkuttelevat katsomaan taivaalle.

Sain ystävättäreltä viljaa syyskransseihin ja männynkäpyjä olen kerännyt pihalta.

Puutarhan talvikuntoon laittaminen on aina haikeaa eikä sitä tee mielellään, kun edessä ovat syksyn ja talven pimenevät ja kylmenevät päivät, jolloin puutarhasta ei ole paljon iloa silmille ja sielulle ennen kuin lumi kaunistaa vaipallaan kaiken. Yritän nostattaa mieltäni keskittymällä niihin muutamiin kukkasiin, jotka vielä jaksavat kukkia.

Sitten keskityn tekemään kukka-asetelmia ja syyskransseja kotia kaunistamaan ja tunnelmaa luomaan, silloin mieli askartelee kasvien ja kauneuden parissa tavallaan pelastuksena. Puiden ja pensaiden väriloiston hiipumisen myötä koetan etsiä kauneutta oksien muodoista ja syksyisen taivaan väreistä, pilvistä ja auringonlaskuista.

Kesäisen luonnon vaihtuminen syksyn maatumiseen ja paljauteen saa ajatukset kääntymään sisäänpäin, omaan elämään, suunnitelmiin ja tekemisiin.

Löysin laatikostani tyttäreni Innan antaman voimaannuttavan runon.

 

Tätä minä haluan

enemmän kuin mitään muuta

enemmän kuin halua

se on tietoa

se on silmieni edessä aukeava ovi

ovi jota olen aina etsinyt

vaikka en tiennyt sen olevan olemassa

tämä on minun tieni

se jota olen aina kulkenut

joka on aina ollut minua varten

ja joka nyt, määrätyllä hetkellä

kutsuu minua

ja antaa minulle luvan

astua ovesta sisään

Tämä on minun kohtaloni

minun päämääräni

todellinen tarkoitukseni

Tämä on tie minun totuuteeni,

portti syvimmän olemukseni luomistyöhön.

 

Inna Thil

 

Luovaa syksyä

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net