19.02.2013

Syyllistämisestä ja syyttämisestä

Usein syyllistämme toisia heidän tekemisistään ja sanomisistaan sen seurauksena, että koemme itse olevamme syyllisiä johonkin jopa niin paljon, ettemme jaksaisi tuota taakkaa kantaa. Sen vuoksi emme usein halua edes ajatella ja miettiä koko asiaa.

Syyttäessämme toisiamme emme halua nähdä omaa osuuttamme asiaan, emmekä sitä, minkä vuoksi olemme ns. vetäneet kokemuksen puoleemme. Jokainen kokemus elämässämme toimii jollain tavalla peilinä sille, mitä on itsessämme. Se, mitä on itsessämme voi olla niin piilossa itseltämme, ettei meillä ole siitä mitään aavistusta.

Se, mikä on itsessämme voi olla jotain, mikä on omassa käytöksessämme esim. seurauksena elämämme varhaisimpien kokemustemme traumaattisuudesta. Se voi olla esimerkiksi jokin tapa toimia, suojella tai puolustaa omaa itseä, jonka tuhoisaa vaikutusta emme itse ymmärrä. Se voi olla jokin omasta arvottomuudesta ja pelosta nouseva tapa olla olemassa, joka saa toiset ihmiset vastaamaan käytökseemme tavalla, joka voi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. Se voi olla jokin kokemus jopa aikaisemmista inkarnaatioistamme, johon meillä ei välttämättä ole mitään kosketusta tässä elämässä, joka ikään kuin laukeaa näyttämölle tämän elämämme kokemuksissa.

Sen vuoksi aina kun kohtaamme elämässämme haasteellisia asioita ja tapahtumia, joiden syytä emme voi ymmärtää, ja joiden vuoksi meidän tekisi mieli suorastaan kirota toiset ihmiset, olisi meidän hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mikä tämän kokemuksen viesti on meille. Mitä se kertoo meille omasta itsestämme? Mitä se kertoo siitä, mitä meille on aiemmin tapahtunut? Millä tavoin se peilaa sitä, mitä on omassa sisimmässämme tai käytöksessämme? Mistä meidän tulisi parantua? Paljon tapahtuu maailmassamme tietysti myös asioita, joihin katsomme, ettei meillä ole niihin osaa eikä arpaa.

Totta on sekin, että kaikenlainen syyllistäminen ja syyttäminen kuuluvat luonnollisesti myös osaksi paranemisprosessia meitä kohdanneen epäoikeudenmukaiselta tuntuvan kokemuksen edessä. Syyllistämisen ja syyttämisen avulla voimme ikään kuin kerätä voimamme lähteä taisteluun puolustaaksemme itseämme. Prosessin jossain vaiheessa tulisi kuitenkin tulla se hetki, jolloin voimme katsoa itseämme rehellisin silmin nähden oman osuutemme tapahtumaan tai vain nähdä tapahtuneen osana Jumalan koulua luottaen Hänen oikeudenmukaisuuteensa eri elämiemme pitkässä juoksussa.

Näin irtipäästämällä pääsemme kokemaan anteeksiantamisen siunauksen niin itsellemme kuin toisille syyllistämisen ja syyttämisen sijasta. Koska syyllistämisen ja syyttämisen alla on aina kipua, saamme jättää asiamme ja itsemme kokemuksinemme armollisen Jumalan käsiin hoidettaviksi ja parannettaviksi.

                                                                                       Aurelius

Jaa tämä:
AM

AM on kanavoinut viisaita tekstejä Aurelius-nimiseltä henkioppaalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net