06.09.2014

Synnintunnustus

Mitä minä itse asiassa tunnusta yhtyessäni ns. synnintunnustukseen? Tunnustanko sen, että olen Jumalalle kelpaamaton syntisäkki, joka olisi ansainnut ikuisen tuomion vai jotain muuta? Ei, sitä en tunnusta. Vaan tunnustan sen, että olen inhimillinen ihminen omine heikkouksineni. Tunnustan sen, etten ole täydellinen siinä mielessä, että osaisin aina rakastaa itseäni, lähimmäistäni, luontoa ja Jumalaa niin kuin minulle olisi hyväksi. Tunnustaessani epätäydellisyyteni kyvyttömyydessäni rakastaa ottaen siitä vastuun ja samalla rukoilen apua siihen, että osaisin niin tehdä. Joten siinä mielessä ns. synnintunnustus onkin kutsu ja haaste kasvamiseen rakastavammaksi ihmiseksi niin suhteessa itseeni, toisiin ihmisiin, luontoon ja Jumalaan. Synnintunnustuksessa avaudun rakkaudelle ja otan vastaan Jumalan rakkauden itseäni kohtaan. Samalla avaudun myös sille rakkaudelle, jota toiset ihmiset ja luonto minulle tarjoavat. Mutta ennen kaikkea avaudun rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Sillä suurin synti on se, jos en rakasta itseäni, koska silloin vahingoitan eniten itseäni.                                                                                                                     Aurelius
Jaa tämä:
AM

AM on kanavoinut viisaita tekstejä Aurelius-nimiseltä henkioppaalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net