06.10.2015

Sitä saa mitä tilaa

- Kyllähän nämä arvot selkeästi viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan, kirjoitan sinulle lääkereseptin, totesi lääkäri puhelimessa.

Niinpä niin, pääsinpä vihdoin tilastoihin minäkin. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa eri väestötutkimusten mukaan 2-7,5% naisista ja 0,1-2,8% miehistä. (Suomen Endokrinologiyhdistys ry). Eli hyvin yleinen vaiva tai sairaus, mikä lie...

Ja periytyvä. En olisi minäkään mennyt tutkimuksiin, ellei suvussa olisi samaa tautia. Pitkään pyristelin, sillä en kokenut olevani sairas. Vajaatoiminnan oireet ovat aika kavalia ja olen niihin tottunut vuosien saatossa: palelu, alakuloisuus, hikoilun puute, väsymys, olematon janontunne, unettomuus (vaikka väsyttääkin), huimaus ja anemia. Leposyke, kehon lämpötila ja verenpaine ovat alhaisia, toki tiedä sitten johtuvatko nämä kaikki vajaatoiminnasta. Selviää aikanaan.

Lääkäri totesi että lienet jo jonkin aikaa kärsinyt vajaatoiminnasta, arvot kun menivät viuhuen viitearvojen ylä- ja alapuolelle. S-TSH eli tyreotropiinin arvo oli huikea 107,11, mutta ei suinkaan hyvällä tavalla, arvojen kun pitäisi pysyä suurin piirtein 0,4-4 välillä. S-T4-V, vapaa seeriumin tyroksiini oli sitten 4,3 viitearvot tässä olisi 9-19. Että kun mennään, niin sitten kovaa ja korkealta...

Olen lähes viisikymppiseksi asti päässyt ilman mitään lääkkeitä tai sairastumisia. Viimeksi lääkärissä olen käynyt viime vuosituhannen puolella. Tämän tilasin tiedettäväksi. Pyysin näet enkeleiltä ja koko maailmankaikkeudelta keväällä, että loppuisi tämä ainainen alakulo, - mikään kun ei tunnu miltään -fiilis. Itsetuhoiset ajatukset ja alakulo takertuivat minuuteeni kuin täi tervaan ja väsymys paheni vaikka sainkin työt tehtyä. Sosiaalinen puoli oli luonnollisesti olematonta. Mikään ei kiiinnostanut. Luonnosta ja elämistä sain voimani, ne vähäiset mitä oli.

Jos kilpirauhanen on tämän aikuisiän kestäneen alakulon syynä, nyt näkyisi valoa tunnelin päässä.

Tuloksen kuultuani, ensimmäinen kommentti läheisille kyllä meni näin: "en minä halua muuttua iloiseksi", sillä elämän loputon harmaus on rakas seuralainen, josta en hennoisi luopua. Johan siinä menisi oma identiteetti täysin. Olisi hurjaa tuntea innostusta ja elämäniloa, kuullostaa ihan liian rasittavalta. Mistä sitä enää valittaisikaan tämän jälkeen? Nyt sentään voi vielä voivotella elämän tyhjyyttä, mitä jos sekin viedään, heh :D

Tilasin elämäniloa ja nyt sitä olisi ehkä tulossa, olenko valmis siihen?

Jaa tämä:
Sari Autere

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net