05.05.2014

Sinnikkyys

-        Onko tarpeen kehittää sinnikkyyttä toistamalla jotain harjoitusta säännöllisesti? Istuimme pöydän äärellä juomassa kahvia. Mestari katseli ulos ikkunasta ja piteli kahvikuppia kämmenellään kuin riisikulhoa. Hän hörppäsi kupista kuin viivytellen vastaustaan. -        Sinnikkyyttä kyllä, mutta toistamalla jotain harjoitusta ei.

Vastaus yllättää joka kerta. Hörppäsin omasta pienestä kahvikupistani, joka oli isäni perintöä ja sen kyljessä oli siniset tyylitellyt kukat ja posliinin lasitus säröillyt. Odotin että mestarini olisi jatkanut mutta jouduin lopulta itse tekemään tarkentavan kysymyksen.

-        Miten sinnikkyyttä sitten kehitetään. Olen käsittänyt että se on juuri yksi henkisten harjoitusten tärkein tehtävä, sinnikkyyden ja lujuuden kehittäminen.

-        Niin onkin. Mutta se ei tarkoita että pitäisi toistaa yhtä ja samaa harjoitusta päivästä toiseen. Toki niinkin voi tehdä ja se lisää sinnikkyyttä ja lujuutta, mutta sen voi tehdä muutenkin.

Laskin kupin pöydälle ja odotin taas selitystä, mutta jouduin taas tekemään tarkentavan kysymyksen, ihan kuin mestarini testasi kärsivällisyyttäni.

-        No miten sitten.

Mestarini joi kuppinsa lähes tyhjäksi ja kaatoi loput pöydän päässä olevan pelargonian juurelle.

-        Elämällä elämää.

Arvasin että hän vastaa jotenkin noin, tunnen mestarin jo melko hyvin.

-        Tarkoitatko sitä mukavuusalueen ulkopuolella elämistä.

-        Sitäkin ja sitä että elämme hetkessä. Katsos, hetkessä elämisen oppiminen ei tapahdu hetkessä.

Mestari huomaa itsekin sanojensa sanaleikin ja purskahtaa äänekkääseen nauruun niin että partaan ripustettu pieni punainen puuhelmi heilahtelee. Yhdyn nauruun.

-        Tai siis se tapahtuu hetkessä mutta se ei ole helppoa. Korjaan ehkä hieman turhaankin.

-        Niin. Joudumme ponnistelemaan että pysymme tietoisina hetkestä. Välillä se onnistuu pitempään ja välillä menee päiviä ettemme muista pysyä tietoisina. Mutta mitä sinnikkäämmin pyrimme olemaan tietoisia hetkestä, sitä sinnikkäämmiksi me tullaan. Asennoitumalla avoimin mielin tuleviin hetkiin ja olemalla ikään kuin tarkkailijan ominaisuudessa hetkessä tällöin vähennämme egon, mukavuusalueen vaikutusta elämäämme. Samalla sinnikkyys, lujuus kehittyy. Se tulee ikään kuin siinä sivussa.

-        Onko henkiset harjoitukset siis turhaa.

-        On ja ei. Ei ne ole välttämättömiä, mutta ne voivat olla ponnahduslautana oivallukseen että elämä itsessään on loppujen lopuksi se areena jossa meidän tulee koetella kykyämme elää hetkessä. Periaatteessa pelkkä meditaatio silloin tällöin on hyvä henkinen harjoitus. Muut koristeelliset ja mitä ihmeellisemmät henkiset harjoitukset voidaan unohtaa.

-        Tuo varmaan loukkaa monia henkisen tien kulkijoita.

-        Se loukkaa heidän egoaan, mutta heidän minuutensa riemuitsee.

Olemme hetken hiljaa koska joudun kokoamaan ajatukseni.

-        Ymmärrän. Tuo on tavallaan myös vapauttava oivallus.

-        Kyllä. Elämä on rakennettu siten että meillä on parhaat mahdollisuuden löytää tämä hetki ja puhdistua egon luomista väärintulkinnoista.

-        Sanoit että pitää sinnikkäästi pyrkiä olemaan tässä hetkessä jossa sinnikkyys kehittyy. Eikö tämä ole ristiriitaisesti sanottu. Entä jos ei ole pätkääkään sinnikkyyttä? Miten lähteä liikkeelle.

Mestari näyttää miettivän mitä sanoisi. Pyörittelee kahvikuppiaan sormissaan ja katsoo sen pohjalle ikään kuin vastausta etsien sitten hän sanoo.

-        Kaikissa on ripaus sinnikkyyttä. Elämä järjestää tilanteita joissa on paremmat mahdollisuudet tarttua hetkeen. Elämä järjestää myös haasteita jotka kehittävät sinnikkyyttä. Mutta jos on motivoitunut henkisen polun kulkija, niin riittää että päättää pyrkiä olemaan tässä hetkessä. Kun päätät olevasi sinnikäs olet sinnikäs. Kun oppilas on valmis mestari ilmestyy paikalle. Asiat ovat tässä ympärillämme ja ne voidaan napata siitä sitten kun me haluamme ne napata.

Mestari tehostaa sanojaan kauhoen kourillaan ympärillään olevaa ilmaa kuin napatakseen ilmassa lentäviä kärpäsiä.

-        Ymmärrän. Elämän vaikeat hetket ja vastoinkäymiset kehittävät sinnikkyyttä. Mutta eikö myös henkiset harjoitukset tai jonkin tekemisen toistot kehitä tätä sinnikkyyttä myös.

Mestari näyttää hieman säikähtäneeltä. Näyttää että olen saanut hänet puhumaan itsensä pussiin. Hän nyökkää ja katsoo minuun outo hehku silmissään. Hän sanoo.

-        Kiitos, tästä oivalluksesta. Olet oikeassa. Ehkä aliarvioin toistojen merkitystä. Esimerkiksi yksitoikkoinen työ, vaikka perunamaan kitkeminen, kehittää sinnikkyyttä. Mutta jos asennoituu tähän tylsältä vaikuttavaan työhön negatiivisesti se lisää egon otetta sinussa. Koska silloin odotamme pääsevämme pois työstä, eli emme ole silloin läsnä. Yksitoikkoinen työ on siis hyvä keino harjoitella läsnä olemista.

Tunnen lähentyväni mestaria hieman, koska koen hetkellisen roolien vaihtumisen välillämme. Tästä rohkaistuneena sanon.

-        On siis pidettävä varansa ettei, harjoittaessa jotain harjoitetta tai työtä, vaivu eräänlaiseen odottavaan rutiiniin, vaan pyrkii olemaan läsnä. Eihän sitä tiedä mitä uusia ulottuvuuksia löytää tutusta ja tylsästä työstä.

Mestari katsoo minua taas sama hehku silmissään ja sanoo.

-        Harjoitus tekee mestarin. Mutta myös elämä tekee mestarin.

15.2.2014

VMM

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net