29.08.2013

Sielun rakkaus

Silloin kun sanomme rakastavamme sielustamme, itse asiassa rakastamme siitä osasta käsin itseämme, joka on osa Jumalaa. Jumala on rakkaus. Niinpä rakastaessamme meissä oleva Jumala rakastaa. Mitä enemmän meissä on rakkautta, sitä enemmän meissä Jumala on saanut meissä sijaa. Salliessamme Jumalan läsnäolon hallita elämäämme, sallimme rakkauden hallita sitä.

Kohdatessamme jonkun ihmisen ja sanoessamme rakastavamme häntä, itse asiassa se onkin se meissä oleva jumalallinen sielu, joka rakastaa. Toki voimme kutsua rakkaudeksi myös alemmista olemuspuolistamme lähteviä impulsseja, jotka luulemme olevan suorastaan jumalallisia. Tietyssä mielessä niin onkin, koska kaikki inhimillinen on myös jumalallista. Silti puhtaimmillaan ihmisen rakkaus on lähtöisin aina korkeimmasta lähteestään ja jumalallisesta sielustaan, jota ei tule sekoittaa persoonatason tarpeista nouseviin intohimoihin.

Joskus kohdatessasi jonkun toisen ihmisen voit kokea tätä puhtainta jumalallista rakkautta. Voit kokea sielun yhteyttä, jossa haluat olla vain antavana osapuolena ilman ehtoja. Silloin sielun rakkaus on lahja itse Jumalalta.

                                                                                                                    Aurelius

 

Jaa tämä:
AM

AM on kanavoinut viisaita tekstejä Aurelius-nimiseltä henkioppaalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net