26.09.2017

Seuraava suuri unelma

Kesä lähestyy kalenterin mukaan loppuaan, joskin tämän kesän osalta on tuntunut siltä, että se ei ole vielä oikein alkanutkaan. Säät ovat mitä ovat, niihin emme voi vaikuttaa, mutta mitä elämässämme teemme ja mistä unelmoimme sekä haaveilemme, niihin voimme vaikuttaa. Minä toteutin tänä keväänä elämäni suurimman unelman.

Hankin tämän ympärivuotisesti asuttavan loma-asunnon Ranta-Lepolan ja nyt reilun kolmen kuukauden omistamisen jälkeen olen umpirakastunut tähän paikkaan. Olen viettänyt lähes kaiken vapaa-aikani täällä ja yhdistänyt hyvin usein työmatkani niin, että voin viettää yöni täällä. Öitä ja päiviä en ole yhteen laskenut, mutta arviolta olen täällä ollut noin puolet viimeisestä kolmesta kuukaudesta. Tämä paikka tuli tarpeeseen, juuri oikeaan aikaan minun elämässäni.

Eilen tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun muutin pois Paratiisista, yhdessä exäni kanssa rakentamastamme omakotitalosta. Erostamme tuli jo keväällä kuluneeksi se kolme vuotta. Minä lähdin ensimmäisenä Paratiisista, exäni ja tyttäreni vielä silloin jäivät sinne, mutta hekin muuttivat sieltä tänä keväänä.

Elämässä vain muutos on varmaa. Se, miten me kukin suhtaudumme muutoksiin, on meidän jokaisen oma asia. Onneksi minä olen luonteeltani peruspositiivinen ja olen kantapään kautta viimeisten vuosien aikana kokenut ja oppinut, että muutos on sittenkin vain hyvästä. Minä selvisin avioerostamme ja varsin mittavan omaisuutemme puolittamisesta. Jälleen elämässäni kaikki asiat ovat erinomaisesti ja olen erittäin kiitollinen nyt elämälle kokemastani kriisistä. Se kasvatti minua ihmisenä ja isänä. Nyt tiedän olevani kaikessa taas piirun verran parempi - ainakin itse itselleni. En tahdo enää suorittaa tätä elämää, tahdon elää sen hetken ja päivän kerrallaan. Nyt olen oppinut olemaan myös itselleni armollinen.

Tämän kesän aikana olen moneen kertaan kysynyt itseltäni, että mitä vielä? Mitä seuraavaksi? Mikä on seuraava unelma, jota kohti lähden taivaltamaan? Materian tavoitteleminen on konkreettista. Jos haluaa uuden auton tai asunnon tai ulkomaan matkan, niin säästämällä ja työtä tekemällä materiaaliset unelmat toteutuvat. Se on ollut helppoa, ainakin minulle.

Minulla on nyt jo kaikkea, en tarvitse enää lisää materiaa. Materia ei tee onnelliseksi. Se helpottaa toki elämää, varsinkin kun pankkitilillä on reilusti säästössä ja velat on maksettu.

Unelmia ja tavoitteita tulee silti olla, jokin uusi suunta elämälle. Vai pitääkö? Olemmeko me luoneet itse itsellemme ansan, tavoittelemisen ansan? Mitä, jos elämän tarkoituksemme ei olekaan materian ja kokemusten tavoitteleminen, vaan pysähtyminen, itsensä kuuntelu ja sisäänpäin kääntyminen? Voisiko olla niin, että kaikki vastaukset löytyisivät sisältämme?

Uskallanko pysähtyä ja kääntyä sisäänpäin? Pääsenkö enää koskaan uudelleen liikkeelle, jos pysähdyn? Mitä menetettävää minulla on, vaikka pysähtyisin?

 

 

 

 

 

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net