02.05.2017

Puhunko vai kuuntelenko enemmän?

Minä useimmiten kuuntelen musiikkia samalla, kuin kirjoitan, kuten juuri nyt. Taustalla soi klassinen musiikki. Se on kauneinta musiikkia, mitä minä tiedän. Se herättää paljon tunteita, siinä ei ole lainkaan sanoja, mutta silti musiikin ja säveltäjän tunnetiloihin pääsee helposti käsiksi. Klassista musiikkia minä kuuntelen sydämmelläni.

On ollut aikakausia elämässäni, jolloin musiikin ja ennenkaikkea klassisen musiikin osuus on ollut ylikorostunut. Aikoinaan rentouduin nimenomaan klassisen musiikin avulla ja useimmiten sitten nukahdin kesken kuuntelun. Minä niin tahtoisin mennä klassisen musiikin konsertteihin, mutta minä en voi. Minä en yksinkertaisesti vain pysy hereillä, jos keskityn pelkästään klassisen musiikin kuunteluun. Tästä on jo kokemusta.

Lapsuudessani olin hieman ujo ja arka. Tuttujen keskuudessa ilmaisin itseäni normaalisti, mutta vieraiden ihmisten seurassa olin varuillani ja useimmiten hiljainen. Kuuntelin kuitenkin aina hyvin tarkasti, mitä toiset kertoivat. Vasta murrosiän ohitettuani aloin esiintymään enemmän ja luontevammin. Aikuisiällä ammattini ominaisuuksiin on kuulunut se, että joudun usein olemaan äänessä.

Siskoni on opettaja ja hän välillä viisastelee sillä, että opettajiksi valikoituvat sellaiset ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään. Paljon mahdollista, siskoni tuntien. Minä olen asiantuntija, millaiset ihmiset valikoituvat asiantuntijoiksi? Minulle oli aiemmin vaikeaa olla hiljaa kokouksissa ja muissa tapaamisissa, minulla oli aina tarve täyttää hiljaiset hetket kaikenlaisella tyhjällä jorinalla. Onneksi olen elänyt jo tuon ajan ohi, vai olenko?

Moni minua tuntematon ihminen saanee helposti minusta sellaisen käsityksen, että olen extrovertti ja todella puhelias. Se on kuitenkin vain puolitotuutta. Minulla on nimittäin valtavan suuri oman tilan ja oman ajan tarve. Usein ajattelen, että olen tässä asiassa varsin mustavalkoinen, sillä silloin, kun olen muiden kanssa tekemisissä, niin esiinnyn paljon. Toisaalta viihdyn erittäin hyvin myös yksin ja omissa oloissani ja silloin en puhu, useimmiten en edes itsekseni. Toki aivoissani ajatukset kulkevat niinäkin aikoina lähes lakkaamatta.

Noin vuosi sitten tapasin erään miehen, joka oli paljolti kaltaiseni. Hän puhui paljon, mutta osasi myös kuunnella. Tapasimme useampana päivänä yhden viikon aikana ja saunoimme ja söimme muutaman kerran yhdessä. Eräänä iltana saunan lauteilla hän kertoi, että oli soittanut vaimolleen ja kertonut minusta. Hän oli sanonut vaimolleen, että oli tavannut miehen, joka puhui enemmän, kuin hän, mutta osaa kuunnella vielä enemmän, kuin hän. Se on kohteliaisuus, jonka muistan varmasti koko ikäni.

Oletko kuullut sanonnan, että vain sydämellään kuulee tarpeeksi hyvin? Minusta se on erinomainen sanonta.

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net