16.03.2015

Pintaliitoa?

Mistä olen oppinut ajatuksen, että vain sisällöllä on väliä? Sitä ei mielestäni korostettu millään lailla lapsuuden kodissani. Tai en muista, että se olisi tullut ilmi keskusteluissamme perheen kesken. Tietysti tuollaiset mallit imetään ensisijaisesti sanattomasta viestinnästä ja alitajuisesti. Olen joka tapauksessa omaksunut ajatuksen siitä, että ulkoiseen pintaan huomion kiinnittäminen on jopa pinnallista, jotenkin turhamaista. En meikkaa päivittäin. Enkä aina jaksa kiinnittää hiuksiinikaan huomiota. Muistan myös ajan, jolloin en jaksanut panostaa vaatteisiini ollenkaan. Mieleeni on jäänyt muun muassa se, että kuljin yhden talven kumisaappaissa, jotka olivat kylmät, mutta liukkaat.

Olen juuri lentokoneessa palaamassa Saksan matkalta kotiin. No, shoppailuksihan se meni, myönnettäköön se tosiasia. Minussa on myös harakka-piirre havaittavissa: kaikki mikä kiiltää houkuttaa minua. Jälleen huomaan itsessäni kaksinaisuuden. Ulkonäkö ja pintapuoli eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä, mutta kuitenkin haluan ympäröidä itseni kauniilla esineillä, vaatteilla ja koruilla. Podenko huonoa omaatuntoa ostoksistani ja itseni kaunistamisesta vaatteilla ja koruilla? Ehkä hieman ja toisaalta en pätkän vertaa. Kuitenkin ulkonäköönhän sitä ihminen ensin kiinnittää huomiota esimerkiksi toisessa ihmisessä. No, heti hyvänä kakkosena tai jaetulla ensimmäisellä sijalla on myös toisesta huokuva energia. Taitaapa olla, että juuri näiden kahden asian, ulkonäön sekä ihmisestä huokuvan energian, yhdistelmä luo meille tärkeän ensivaikutelman toisistamme. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi asiaa antavat eri vaikutelman? Siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Uskon, että ihminen luontevasti uskoo ennemmin tunteeseensa kuin silmiinsä. Aivan samoin, luottaahan ihminen enemmän kehonkieleen kuin sanoihin niiden ollessa ristiriidassa keskenään.

En ole käyttänyt varmaan yli kahteen vuoteen hajuvettä tai parfyymia arkena. Ajattelen tässä, kuten meikkaamisessakin, että jos oma tuoksuni tai luonnollinen ulkonäköni ei jollekin kelpaa, niin se on sitten heti selvä peli. Niinhän se luonnossakin menee: feromonit viestittävät sopivasta parittelukumppanista ja aistimme ne juuri tuoksuna. Huomaan myös hieman ärsyttävän piirteen itsessäni, kun haistan toisen ihmisen käyttävän paljon parfyymia tai hajuvettä. Minussa herää ajatuskulku: ”tuo ihminen koittaa peittää voimakkaan keinotekoisen tuoksunsa alle itsestään jonkin piirteen, mitä ei halua toisten huomaavan”. Miksi ajattelen näin? Ehkä osittain saatan olla oikeassa, mutta ei päde varmaankaan ihan kaikkiin tapauksiin. Pitäisi ottaa huomioon toisen tavat ja tottumukset ja myös kulttuuri. Arvotan siis ihmisiä sen perusteella miten itse toimin tai käyttäydyn. Noh, emmeköhän tee sitä kaikki. Ja kehen muuhun toisia vertaisimme ellemme itseemme. Minun on vain ymmärrettävä se tosiseikka, että vaikka joku ei tee niin kuin minä teen, ei se tee hänestä huonompaa ihmistä. Koitetaan kaikki muistaa tämä asia.

Kun mietin aikaa, jolloin en välittänyt ulkonäöstäni, eli juuri tuo ”kumisaapas-aika”, muistan sen aikana, jolloin en ollut kovinkaan onnellinen ja energinen. Tiedostinko tuolloin sen? En todellakaan. Nyt minulla on käynnistynyt uusi aika elämässäni. Huomaan pikku hiljaa herääväni jälleen tuoksujen lempeästi viettelevään maailmaan. Haluan pukeutua tyylikkäästi ja siististi, mutta omannäköisesti. Olen jopa pari kertaa laittanut ripsiväriä arkena! Ja on kiva laittaa vaatteitten sävyjä sekä omaa persoonaa korostavat korut korviin ja ehkä ranteisiin ja kaulaankin. Myös hiukseni taipuvat omin pikku kätösin erilaisiin kokeileviin kampauksiin yhä useammin. Minulla on sisäisesti hyvä olo. Tunnen olevani kaunis valo. Niin, sitä se tarkoittaa! Miksen siis antaisi sen hyvän olon ja sisäisen kauneuden näkyä myös ulospäin? Parhaimmillaan ihmisen ulkoinen puoli on sisäisen puolen heijastumaa, persoonan jatke, itseilmaisun väline.

Yksi henkisistä laeista on heijastumisen laki: ”niin sisällä kuin ulkona, niin ulkona kun sisällä”. Kun olet tasapainoinen ja harmoninen sisäisesti, heijastat sen automaattisesti myös ulkokuoreesi. Tämän julkituomiseen ei siis tarvita kaiken maailman helyjä ja meikkejä ja räiskyviä värejä, mutta jos tunnet sisälläsi halun tuoda itseäsi esille niiden avulla, tee toki niin! Minä ainakin teen. Omien hyvien puoliensa korostaminen ei ole pahasta. Huomaan kiinnittäväni omaan pukeutumiseeni ja ulkoiseen olemukseeni huomiota luontevasti sykleittäin. Joskus ei vain voisi vähempää kiinnostaa itsensä ulkoinen koristeleminen ja silloin en todellakaan sitten tee niin. Paitsi ehkä jos on tanssiesitys edessä. Tällä hetkellä nautin naiseudestani, omasta ilmaisunvapaudestani sekä persoonallisesta pukeutumisestani suunnattomasti. Olen löytänyt uuden ja jännittävän puolen itsestäni: tyylikkään Tanjan.

 

Aur-enkelini kanavointi 1.3.2015

”Anna valon virrata lävitsesi, käsistäsi, silmistäsi, sydämestäsi. Sinua käytetään valon tuomiseen ihmisten keskuuteen. Valo on tärkeintä. Valo voi ilmetä hymynä kasvoillasi. Valo voi ilmetä rauhana sisälläsi. Valo voi ilmetä kauniissa kankaassa päälläsi. Valon ilmenemismuotoja on niin monia. Etsi joka hetki juuri sinulle sopiva tapa kanavoida valoa maailmaan. Oma ilosi tuo valoa maan päälle, oma naurusi juurruuttaa sen ihmisten käyttöön. Jos jokin asia saa sinut hymyilemaan ja nauramaan, silloin se tuo kauttasi valoa pimeyteen. Asioiden luokittelu hyväksi ja pahaksi on alkeellista ja aikansa elänyttä. Tiedät sen. Keskity valon kanavointiin, puhtauden ja rakkauden ilmentämiseen elämässäsi. Tee se omalla tavallasi. Älä kuuntele muiden neuvoja, jos ne vievät sinua kauemmas omasta totuudestasi. Sinulla on oma persoonallinen tapasi toimia valonlähettiläänä ja se on suunnaton Siunaus. Sinua siunataan juuri nyt. Et ole koskaan yksin. Sinä olet valo.”

Kyynelsilmin kiitän enkeliäni kanavoinnista. Ehkäpä tunteen voimakkuuteen vaikutti se seikka, että olen juuri tällä hetkellä lähes 10 000 m maanpinnan yläpuolella. Vaikka tiedän, että enkelit ovat luonani myös 10 000 m maan pinnan alapuolella, on hauska leikitellä ajatuksella, että olen nyt lähempänä enkeleitä!

Jatketaan kauniina olemista ja nautitaan itsestämme juuri tällaisena kuin olemme. Ja enkelten luvalla voimme piristää arkeamme pienin ja suurinkin koristen, kun siltä tuntuu!

Tyylikkäin ja oman persoonannäköisin terveisin,

Tanja

Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net