01.10.2015

Periaatteista

Ihmisten kyky hyväksyä asioita, jotka poikkeavat heidän omista toiveistaan, vaihtelee suuresti. Joku pitää kiinni omasta näkökannastaan, vaikka se johtaisi vaikeuksiin.

Olen tunnistanut itsessäni saman piirteen joissakin asioissa. Olin omaksunut tietyn näkökannan, enkä kyennyt luopumaan siitä. Toisten vakuuttelut eivät vaikuttaneet minuun. Vasta paljon myöhemmin olen tajunnut niitä asioita laajemmin.

Eräs tuttavani oli sitoutunut asiaan, joka henkisenä liikkeenä poikkesi valtavirrasta. Hän oli muutaman muun kanssa kehittänyt asiaa ammatilliseksi koulutukseksi.

Taloudellinen puoli tuotti huolia. Opiskelijamaksut eivät riittäneet palkkoihin, toimitilan kuluihin yms. Lisärahoitusta haettiin eri tahoilta, jotka tukivat sivistyksellisiä ja kulttuurillisia pyrkimyksiä. Tuen määrä vaihteli vuosittain, mikä hankaloitti toiminnan suunnittelua.

He tarvitsivat hyväksytyn aseman, joka edellytti opetuksen muokkaamista tiettyjen vaatimusten mukaiseksi opintoviikkojen yms. puitteissa, jotta opiskelijat voisivat saada opintotukea ja muita opiskelijoille kuuluvia etuuksia.

Vuosi vuodelta taloudellisen tuen saaminen vaikeutui. Tuttava kertoi kyselleensä neuvoja selvänäkijältä, joka oli kehottanut varautumaan rahalähteiden ehtymiseen, koska yleisen taloudellisen tilanteen kiristyessä karsitaan ensimmäisinä valtavirrasta poikkeavia hankkeita.

Neuvona oli toisen opintosuunnan perustaminen, sellaisen, joka olisi lähempänä tavallisten, paikallisten ihmisten elämää, ja yhteistyökumppaneiden hankkiminen lähiseudulta.

Tuttava innostui ja alkoi kehitellä suunnitelmia. Sitten hän törmäsi kollegoiden linjaa: He olivat osan ympäri maailmaa levinnyttä henkistä liikettä, kollegoiden mielestä maineesta oli pidettävä kiinni, ei sopinut sotkea muuta mukaan.

Taloudellinen tilanne huononi, oppilaita ei tullut entiseen malliin, tuen saaminen vaikeutui entisestään.

Tuttava kävi jälleen selvänäkijän puheilla. Neuvot olivat edelleen samansuuntaisia: oheen tarvitaan toinen linja, tavallisempi, ei-ammatillinen; tai järjestetään kursseja; tarjotaan sovellettua ohjelmaa työpaikoille stressiä helpottavana, rentouttavana kurssina tai työterveydellisenä, työhyvinvointia ja sosiaalisuutta lisäävänä tekijänä työyhteisössä.

Tuttava innostui, mietti itsekseen mahdollisuuksia, kollegoille oli turha puhua mistään sellaisesta.

Tuli kevät, ja seuraavan syksyn toimintamahdollisuuksien kartoittaminen. Tuttava meni jälleen selvänäkijälle.

Tätä jatkui useamman vuoden. Henkisten neuvojen linja pysyi samankaltaisena; enää ei pärjätä pelkästään sillä mitä on, on kehitettävä muuta lisäksi, muuten toiminnan jatkuminen on vaakalaudalla.

Tuttava sai neuvoista hetken helpotuksen huoliinsa, mutta ei kyennyt tekemään mitään konkreettista muutamaa kesäkurssia lukuun ottamatta.

Osasyy hänen aikaansaamattomuuteensa olivat puhdasoppisuudesta kiinni pitävät kollegat, mutta myös hänen oma asenteensa. Hänkin oli sisimmässään tiukasti sitoutunut työhönsä ja toivonut arvostusta liikkeen muilta ryhmiltä, ja pelkäsi näiden arvostelua.

Hän ei pystynyt karsimaan mitään heidän sisällöistään muokatakseen siitä tavallaan maallikkoversiota. Hän koetti kyllä miettiä toista mallia, mutta törmäsi jatkuvasti siihen, ettei mitään voinut jättää pois.

Hän ahdistui ja purki huoliaan minulle kuten ennenkin. Hänen ahdistuksensa ja tuskaisuutensa vyöryivät päälleni, ahdistus tarttui minuunkin. Lopulta minun oli vaikea olla hänen kanssaan.

Selvänäkijä kuului vetäytyneen.

Nyt tilanne on kärjistynyt entisestään. Tuttava kuuluu itkeskelevän ja tuskailevan. Pelkään hänen sairastuvan, mutta en käsitä mitä voisin tehdä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla on syvällinen henkinen vakaumus ja tahto omalta osaltaan tuoda maailmaan henkisiä impulsseja, mutta joustamattomuus ja kyvyttömyys ja haluttomuus sopeuttaa ja laajentaa toimintaa on vienyt heidät vaikeuksiin.

                                                                         *

Balkanilaisesta valtiosta kotoisin oleva Marco opiskeli Suomessa Werbeck-laulua.              

Hän rahoitti opintonsa työskentelemällä lomilla Sveitsissä eräässä kehitysvammaisten hoitopaikassa.

Opintojensa viimeisenä vuotena hän kertoi käyneensä selvänäkijän luona kysymässä mihin hänen kannattaisi lähteä työskentelemään. Hän harkitsi Sveitsin ja Saksan välillä.

Hän oli saanut henkisen neuvon mennä kotimaahansa tekemään pioneerityötä Werbeck-laulun alueella. Maa oli ollut mukana Balkanin sotatapahtumissa, ja siellä ihmiset tarvitsisivat terapeuttista apua.

Marco kertoi, että siinä menivät häneltä yöunet. Hän ei ollut edes ajatellut palaavansa kotimaahan. Siellä ei ollut mitään henkistä maaperää, ei antroposofiaa, ei biodynaamista viljelyä puhumattakaan Steiner-kouluista tai steinerpäiväkodeista. Pitäisi aloittaa tyhjästä.

Ensimmäisen järkytyksen ja tyrmistyksen mentyä ohi, hän oli alkanut miettiä mitä mahdollisuuksia hänellä olisi. Hän oli koulutukseltaan psykologi. Siinä olisi virallista pohjaa.

Hän hankki Saksassa lauluterapeutin koulutuksen ja palasi kotimaahansa.

Hän on hankkinut erilaisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pitää yhteisiä kursseja, on pitänyt jo kymmenisen vuotta. Hän otti tosissaan saamansa henkisen ohjeen elämäntehtävästään.

Nautinnollisia syyspäiviä

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net