23.01.2018

Pariisi ja menneet elämät?

Viime vuonna olin omien laskujeni mukaan maailmalla yli kymmenessä suurkaupungissa. Viimeisimmän matkan teimme nyt vuoden vaihteessa Pariisiin tyttäreni ja rakkaani kanssa. Pariisin matkamme oli joululahja minulta heille molemmille.

Pariisi on maailman suosituin turistikohde ja sen kyllä huomasimme. Jonottamiselta ei voinut välttyä, ei missään, eikä mihinkään kellon aikaan. Uuden vuoden aattona teimme päiväretken Versailles`n palatsiin. Palatsin pihalla jonotimme sisäänpääsyä yli puolitoista tuntia. Minä en todellakaan ole mikään jonottaja luonne, mutta onneksi olin ladannut ennen matkaamme puhelimeeni Netflixistä Morgan Freemanin juontaman ”Monet Jumalat” kuusiosaisen dokumenttisarjan kaikki jaksot. Niinpä jonottaessamme palatsin pihalla ehdin katsomaan puolitoista jaksoa tuota upeaa dokumenttisarjaa. Vahva suositus minulta tuon sarjan puolesta. Sarjassa haastateltiin useimpien suurten uskontojen edustajia elämään, kuolemaan ja jumalaan liittyvissä kysymyksissä. Myös tieteellinen puoli huomioitiin hyvin näiden uskon asioiden ohella. Päällimmäisenä mieleeni jäi erään amerikkalaisen professorin kertomana se, että tieteellisesti on todistettu, että ihmisen kuollessa sielu ei kuole, ainakaan tuolla samalla hetkellä.

Pitkän jonottamisen päätteeksi pääsimme sisälle palatsiin. Ensimmäisenä kävimme wc:ssä ja siellä oli myös - yllätys, yllätys - pitkät jonot. Miesten jono onneksi oli lyhyt ja nopea, kuten yleensä. Sitä me kaikki käytimme tällä kertaa.

Palatsiin päästyämme totesin tyttärelleni, että tämä paikka tuntuu minusta tutulta. Sanoin, että täällä minun on helppo olla. Tulimme yhteen maanpinnan tason suureen aulaan ja menin erään lasioven luokse avatakseni sen ja mennäkseni siitä palatsin takapihalle. Silloin kuulin takaani ranskankielistä huutoa ja ymmärsin, että niin ei saa tehdä. Olin ymmälläni, sillä minulla oli hyvin vahva tunne siitä, että olin tehnyt niin lukemattomia kertoja joskus aiemmin?

Uuden vuoden aaton illallisella keskustelimme sitten palatsivierailumme kokemuksista ja tuntemuksista sekä ranskan kuninkaallisten elämästä. Illallisen päätteeksi googletin mm. Aurinkokuninkaana tunnetun Ludvig XIV:n ja myös Marie Antoinetten tarinat.

Pariisi eroaa uuden vuoden juhlinnan osalta melkoisesti mm. Tanskasta, jossa olimme edeltävän vuoden vaihteen. Suomessa ja Kööpenhaminassa raketteja ammutaan pitkin iltaa ja yötä euroja säästelemättä. Toisin oli Pariisissa, illan aikana en havainnut yhtään uuden vuoden rakettia taivaalla. Hotellin respasta asiaa tiedusteltuani kuulin, että Riemukaarelta ammutaan puoliltaöin virallinen ilotulitus. Matkustimme sinne siis jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Champs Elysee oli aivan täynnä ihmisiä ja jäimme aivan suosiolla pääkadun toiseen päähän Concorde aukion Obelixia vasten seisomaan.

Siinä seisoessamme huomasin metallisen laatan maassa parin metrin päässä meistä. Menin ja luin laatan tekstin. Siinä laatassa luki, että sillä paikalla mestattiin Ludwig XVI tammikuussa 1793 ja hänen puolisonsa Marie Antoinette lokakuussa samana vuonna.

Melko paljon sattumia yhteen päivään? Varsinkin, kun tänään tätä blogia kirjoittaessani on 21.1. ja Ludwig XVI:n mestauksesta tulee kuluneeksi juuri tänään 225 vuotta.

Pariisi

 

 

 

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net