17.03.2016

Pääsiäisen lähestyessä – mietteitä hiljaiselle viikolle

”Euroopan sisin olemus on kristinusko.” Olen poiminut ja kääntänyt tähän joitakin minuun syvästi vaikuttaneita ajatuksia Kristiyhteisön papin, teologi Emil Bockin kirjoittamasta kirjasta ”Die Drei Jahre”, jossa hän kuvaa syvällisen henkisen ymmärryksen avulla Kristuksen kolmea vuotta Jordanin kasteesta Golgatan mysteeriin ja kuoleman voimien voittajaksi.

Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta Jeesuksen elämässä ovat ihmisen elämänkertaa, johon Kaitselmus oli kutoillut suurenmoisia ihmiskunnan kohtalonkudoksia. Jeesuksen elämän merkitys syntymästä Jordanin kasteeseen on siinä, että hänen fyysistä olemustaan valmisteltiin puhtaimmaksi ja kehittyneimmäksi suojaksi, niin että kun aika täyttyi, Kristus-olento pystyisi tulemaan siihen.

Kasteeseen asti, etenkin kahdentoista ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä, Jeesus Nasaretilaisen fyysisessä kehossa eli olento, joka oli ihmisyyden täyttymys niin pitkälle kuin se silloin oli mahdollista, ja häntä kutsuttiin ”Ihmisen pojaksi”. Tämä ylevä olento oli tietoinen tulevasta jumalallisesta Kristuksen inkarnaatiosta, ja mennessään Jordan joelle kastettavaksi, hän oli valmis uhraamaan yksilöllisyytensä ja antamaan tilaa Kristukselle.

Kristuksen jumalallinen olemus astui siten maiseen olemassaoloon Jordanin kasteessa ja Kristuksen tehtävä alkoi.

Emil Bock kuljettaa Hiljaisen viikon, Pyhän viikon, tapahtumien läpi päivä päivältä Palmusunnuntain Hoosianna-ekstaasista alkaen.

Muutamia poimintoja viikolta:

Opetuslasten mukana ovat Lasaruksen sisaret Martta ja Maria. Pääsiäisviikon keskiviikkona Maria pesee Kristuksen jalat, kuivaa ne hiuksillaan ja voitelee kalliilla öljyllä – viimeinen voitelu. Kristus on aikaisemmin vapauttanut hänet demonien vallasta, ja hän kyennyt syventämään maallisen rakkauden hairahtuneet voimat ja muuntamaan ne hengelliseksi omistautumiseksi ja kyvyksi uhrautua.

Toinen henkilö, Juudas, nousee vastustamaan rahan tuhlaamista kalliiseen voiteeseen ja moittii Mariaa siitä. Hänen kohdallaan kyse on siitä, että hän on odottanut Jeesuksen astumista julkisuuteen ja siitä seuraavaa poliittista ihmettä. Kun sitä ei näytä tapahtuvan, Juudas pettyy ja antautuu pahan valtaan, pettämään Opettajan.

”Maria ja Juudas ovat molemmat merkuriaalisia ihmisiä; aktiivisia ja temperamenttisia. Maria pystyy kuitenkin rauhoittamaan levottomuutensa ja muuttamaan sen omistautumiseksi, rauhaksi ja kyvyksi rakastaa.

Juudas on levotonta tyyppiä, jonka täytyy aina olla ulkoisesti aktiivinen. Hän on haluavinaan jotain köyhille, mutta pohjimmiltaan se on itsepetosta, ja todellinen syy on hänen oma sisäinen levottomuutensa.

Tällaiset ihmiset ovat hyvin onnettomia, jos joutuvat olemaan jonkin aikaa tekemättä mitään. Silloin osoittautuisi, että heidän sosiaalinen päämääränsä ei ole todellista sisäistä aktiivisuutta, vaan myötenantamista, antautumista heikkoudelle, jota ei tunnusta.

Juudaksessa tällainen merkuriaalinen sielu kohtaa synkän kohtalon. Hänen levottomuutensa kumpuaa syvälle kätketystä pelosta, ja se johtaa hänet pettämään Kristuksen. Sellainen sielu ei kykene osoittamaan omistautumista, ja ennen kaikkea se ei kykene rakastamaan. Levoton henkilö ei pysty todelliseen rakkauteen, sillä rakkaus on mahdollista vain silloin, kun sielussa on rauha.

Näin näissä kahdessa hahmossa, Mariassa ja Juudaksessa, kaksi tietä eroaa kuten tienristeyksessä. Toinen johtaa Kristuksen läheisyyden tajuamiseen; toinen synkkään yöhön, itsemurhan tragediaan.”

Viimeiset ristillä lausutuista seitsemästä sanasta: ”Se on täytetty”, eivät viittaa kärsimykseen vaan täydelliseen kuoleman voimien voittamiseen, joka oli saavutettu.

”Marsin voimat sytyttävät Apokalypsin soihdut, ja jokainen, joka kykenee näkemään tapahtumien läpi, tunnistaa, että ulkoisen sodankäynnin taustalla käydään henkistä taistelua.

Valo taistelee pimeyttä vastaan yläpuolellamme, samalla kun maassa on suurempi vaara, että pimeyden puolella taistelee ihmisiä, jotka taistelisivat valon puolella, jos heidän tietoisuutensa olisi riittävän hereistä.

Kuitenkin tästä huolimatta, pieni joukko, joka on omistautunut henkisen auringon palvelukseen, voi saada voiton. Aivan kuten kerran opetuslapsille annettiin apokalyptinen visio Öljymäellä, niin tälle pienelle joukolle annetaan tulevaisuudesta ymmärrys, jonka avulla he voivat tunnistaa kärsimyksensä merkityksen.”

”Ihmisten on yhä enemmän ja enemmän tehtävä selviä sisäisiä päätöksiä. Joko he löytävät tiensä hartauselämään ja sakramentteihin, tai neuroottisen levottomuuden kirous sysää heidät pimeyteen. Heidän täytyy valita Marian ja Juudaksen välillä.

Näinä päivinä monien täytyy tuntea, edes hetkittäin, toivon valo, joka jatkuu kiirastorstaista. Kysymys on tietoisuudesta. Herääkö sielu, kuten Johanneksen, vai vajoaako se Getsemanen uneen, kuten Pietarin, joka kielsi Herran, tai vajoaako demonien otteeseen, kuten Juudas, joka petti Hänet?”

Tri Bockin teksti on syvällistä ja erittäin vakavaa, pysäyttävää.

Tähän sopii mielestäni muutama kohta Jukka Kuoppamäen kirjasta Näkyvän takana – maailma jonka etsivä löytää.

Minuun teki sävähdyttävän vaikutuksen hänen kuvauksensa tohtori Friedrich Beneschin sanoista. Eräällä kurssilla Benesch oli piirtänyt eläinradan keskelle maan ja lausunut: ”Maa on maailmankaikkeuden keskus, koska Kristus elää täällä.” Kristus on maan henki.

Toinen hätkähdyttävä kohta: ”Kysymys on siitä, miten paljon kristillistä valoa Eurooppa heijastaa. Riittääkö se suojelemaan Eurooppaa? Näkymättömän kristillisen voimakentän luominen on monien vaikuttajien yhteistyön tulos. Se karkottaa vihamieliset voimat, jotka muuten uhkaavat tätä maanosaa.”

”Kristillinen infrastruktuuri elää Euroopan kristillistyneessä maaperässä ja sielullis-henkisessä ilmapiirissä. Se saa voimansa pienten yhteisöjen luomasta valosta ja rakkaudesta, joka karkottaa tänne pyrkivät demonit. Meitä kaikkia tarvitaan siihen työhön.

Siis jos Euroopassa on henkinen tyhjiö, vieras mahti tulee ja ottaa sen haltuunsa. Mutta jos me voimme osoittaa tunkeilijalle, että tämä tila on varattu – ettei se ole tyhjiö, jonka voi täyttää – ja että se on Kristuksen valolla ja voimalla suojattu, silloin me saamme edelleen elää rauhassa.”

Voimme olla mukana tässä työssä rukoilemalla, mietiskelemällä ja syventymällä kristinuskon perusteisiin, Kristuksen pelastustyöhön, lähimmäisenrakkauteen, keskinäiseen auttamiseen ja vapaaehtoistyön merkitykseen. Näin luomme verkostoa, joka suojelee meitä ja Eurooppaa, kotiamme.

”Euroopan sisin olemus on kristinusko.”

Suosittelen näitä kirjoja.

Jukka Kuoppamäki: Näkyvän takana – maailma jonka etsivä löytää (Basam Books)

laulaja Jukka Kuoppamäen varmaan kaikki tuntevat, mutta Jukka oli myös Kristiyhteisön pappina vuodesta 1980 vuoteen 2012.

Emil Bock 1895 – 1959

antroposofi, kirjailija, eräs aikansa huomattavimmista teologeista; kuului Kristiyhteisön perustajiin

Emil Bock: Die Drei Jahre ; (suomeksi Ne kolme vuotta, Kirjokanta).

Bockilta on myös:

Holy Week – a Spiritual Guide, from Palm Sunday to Easter; Rythm of the Christian Year; the Childhood of Jesus; the Unknown Years

Rauhaisaa Pääsiäistä

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net