10.08.2016

On vai aikaa

Heinäkuu mennä hurahti aivan älyttömän noepasti. Itsestäni ainakin tuntuu, että se olisi saanut kestää pitempäänkin. Elokuu on jälleen tekemiseen orientoitumista; mahdolliset opiskelut, koulut ja työt alkavat. Niin sanotut arkirutiinit astuvat esiin. Heille, keillä on elokuussa lomaa, suokoon aurinko lämpönsä ja onnensa.

Olen tuumaillut omaa asennettani aikaan. Miksi otan niin kovasti paineita lomasta? Ajattelen, että lomalla pitää tehdä kaikkea sitä, mitä ei töiden aikana voi tai kerkeä tekmään. Todellisuudessa ainoat asiat, joita tarvitsen lomalta ovat lepo ja rauha. Ja ne sain tältä kesältä. Minun tarvitsee olla vain kiitollinen kaikesta tekemättömyydestä, jota sain toteuttaa lomallani. Hivenen levottomuuteen taipuvainen mieleni ei meinaa millään ymmärtää, että lomaa ei tarvitse aikatauluttaa ja että elämää on loman jälkeenkin. Aikaa ei tarvitse jakaa lomaan ja työhön, on vain aikaa ja käytämme sen sopivissa osissa sopivaan tekemiseen. Näin ajateltuna loman voi kokea pienissä tekemättömyyden hetkissäkin tai silloin kun tekee itselleen jotain todella mieluisaa, esimerkiksi harrastaa jotain, jossa ajantaju katoaa täysin.

Ymmärrän myös, että tunne siitä, että saan itse päättää mitä lomallani teen ja milloin teen vai teenkö ollenkaan on hyvin tärkeässä asemassa siinä, miten koen lomani onnistuneen. ”Pakko tehdä” -ajatus ei tunnu mukavalta lomalla. Tarkemmin ajateltuna ei milloinkaan. Totean, että itselläni työnteko onnistuu silloin parhaiten, kun siinä on leikkimielisyyttä mukana. Kurttuotsaisuus ja tosikkomaisuus eivät takaa laadukkaampaa työnjälkeä, ainakaan minulla. Tarkkuutta ja joskus jopa tiukkuutta vaativat työtehtävät sujuvat paremmin, kun oma oloni on vapautunut ja silmäkulmasta saa pilkistää hieman veitikkamaisuuttakin. Yhteistyötä vaativissa tehtävissä tämä riippuu paljon ympärilläni olevasta ilmapiiristä. Joissain tilanteissa veitikkamainen ote työntekoon onnistuu mutkitta, joissakin tilanteissa mutkien kautta. On hyvä aistia tarkasti ilmapiiriä, milloin huumoria saa viljellä huolettomasti ja milloin on hyvä säätää huulenheittoa pienemmälle. Turha luoda ylimääräistä jännitettä pitämällä itsepäisesti kiinni omasta oikeudestaan olla oma itsensä. Uskon, että olen oma itseni hieman vähemmälläkin huuorilla. Tilannetaju on avainsana.

Kun ”lomaltapaluuahdistus” tai jonkin muun tilanteen ”muutosahdistus” meinaa iskeä, niin on hyvä palauttaa mieleen, että aika on subjektiivista ja ihmiselämämme täällä maan päällä on rajallista. Tule tietoiseksi siitä totuudesta, että mikään ei todellisuudessa koskaan pääty; asiat muuttavat vain muotoaan ja kehittyvät, menevät eteenpäin. Paikoilleen pysähtyminen ei ole vaihtoehto.

Aur-enkelini kanavointi 2.8.2016

”Aika on kaunis kudelma elämäsi verkossa. Hopeahelmet koristavat verkkoasi ja tuovat juhlan tunnun tärkeisiin tapahtumiin ajassasi. Olethan kuitenkin tietoinen, että kaikki tapahtuu yhtäaikaa? On harhaa ajatella mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Kaikki tapahtuu nyt, samaan aikaan. Ihmismielelle tuottaa hankaluuksia tämän ajattelu, mutta näin kuitenkin tapahtuu. Kun saat kiinni kaiken yhtäaikaisuudesta, pääset irti ajanputteesta, kiireestä, huolesta ja murheesta. Sillä sinulla on aikaa tehdä juuri kaikki tarpeellinen. Muuta ajatteluasi, muuta sanojasi. Sinulla on aikaa tehdä kaikki, mitä sinun tarvitsee juuri tänään tehdä. Teet juuri ne asiat, jotka sinun kuuluukin tehdä tässä elämässäsi. Opit juuri ne läksyt, jotka kuuluvat sinun sielullesi. Ja jatkat etenemistä menneessä, nykyhetkessä ja tulevassa. Ajan hallitseminen on yhtäaikaa mahdollista ja mahdotonta. Sinun ei tarvitse puuttua siihen oikeastaan millään tavoin, anna ajan vain tapahtua. Pidä levoton mielesi kurissa ja nauti ajastasi maanpäällä. Nyt on sinun aikasi loistaa!”

Voih, kunpa vain muistaisin enkelini sanoman elämän pyörteissä. Kiitos enkelilleni viestistä! Voisin tulkita viestin ydintä myös siten, että NYT ja TÄNÄÄN on ainut hetki elää, siitäkin huolimatta, että kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Kun elää mielessään jatkuvasti menneessä tai tulevaisuudessa, kuluttaa se melkoisesti ihmistä. Helpommalla pääsisi, kun antaisi anteeksi, pyytäisi anteeksi, kiittäisi, oppisi ja rakastaisi.

Tartutaan siis innolla töihin, joita elämä meille antaa, hoidetaan ne ikävemmätkin velvollisuudet sitkeydellä ja kiitollisuudella huumoria unohtamatta. Minä tiedän, että minä pystyn kantamaan vastuuni tässä elämässä. Minä tiedän, että sinäkin pystyt siihen. Ajan kanssa, rauhassa. Meillähän on vain aikaa.

Sydämenrauhaa elokuuhunne toivotellen,

Rakkaudella,

Tanja Kettumäki

ALH enkelihoitaja

Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net