09.12.2015

Oma maa mansikka

Muu maa mustikka. Ja minä pidän molemmista. Lähdin blogin alussa Yhdysvaltoihin miettimään haluaisinko rakentaa kotini sinne.

Yhdysvalloissa on ihanan kepeä energia. Suomeen palattuani tuntui kuin joku olisi laittanut minulle lyijyhaarniskan päälle. Toki kepeyden ja raskauden tunteisiin voi vaikuttaa monet muutkin asiat kuin maan “energinen ilmapiiri”. Nyt on vuoden pimein aika ilman lumen tuomaa valoa. Suomessa on myös juuret, velvollisuudet ja odotukset ihan eri tavalla läsnä kuin uudella mantereella.

Toisaalta on ollut ihanaa nähdä kavereita ja sukulaisia taas täällä Suomessa, sekä saada omaa aikaa lapsen ollessa kerhossa, hoidossa mummilla ja kuntosalin lapsiparkissa. Myös itsenäisyyspäivä sai arvostamaan kaikkea sitä hienoa, mitä itsenäinen Suomi kansalaisilleen tarjoaa ja toisaalta heräsi ihan uudella lailla unelma kauniimmasta Suomesta, jossa lapsemme ja lapsenlapsemme saisivat elää vielä paremmissa oloissa kuin meille on ollut mahdollista.

Alan siis suunnitella loppuelämäni kodin rakentamista Suomeen, mutta jos minä tai puolisoni saa Amerikasta hyvän työtarjouksen vielä jonain päivänä, niin en sano, ettenkö pakkaisi laukkuja ja lähtisi vielä uuteen seikkailuun. En kuitenkaan tällä hetkellä näe meitä rakentamassa kotiamme Suomen ulkopuolelle. Elämän luonne on toisaalta dynaaminen, enkä halua sanoa koskaan ei koskaan, mutta tällä hetkellä unelmakartta osoittaa Suomeen.

Ensi viikolla on toistaiseksi viimeinen unelmapostaus, joten jos teillä on vielä jotain kysyttävää/jaettavaa unelmista, nyt on oikea hetki.


”Unelmoi enemmän ja enemmästä.

Odota suuria, odota enemmän kuin mitä muut pitävät mahdollisena.
Välitä ja pidä huolta enemmän kuin mitä muut pitävät viisaana.”

– Howard Schultz, Starbucksin toimitusjohtaja

 

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net