16.03.2014

Mukavuusalue

-        Nykyään on muodikasta puhua oman mukavuusalueen ulkopuolella vierailua. Mitä mieltä olet tästä. Kysyn mestariltani joka vetää haravan varrella kylvövakoa juuri muokkaamaamme penkkiin. Mestari nojaa kämmenensä haravan varren päähän ja siristelee olkihatun lierin alta. -        Muodikasta, joo, mutta on aina totta muotivirtauksista huolimatta. Vanha viisaus uusissa vaatteissa niin kuin niin usein käy. Mestari kaivelee taskuistaan siemeniä ja kumartuu ripottelemaan niitä sormistaan kylvövakoon. Kumarrun viereen ja kysyn. -        Tarkoitatko että mukavuusalue on eräänlaista laiskuutta tai itsekurin puutetta.

Mestari jatkaa siementen ripottelua ja peittelee kädellä siemenet vakoon.

-        Tavallaan. Mukavuusalue on tottumusta ja eräänlainen pelon suojamuuri.

-        Ahaa, se siis pitää pelot ulkopuolella.

Mestari nousee ja laittaa kädet vyötäisilleen ja naurahtaen sanoo.

-        Ei vaan se pitää pelot sisäpuolella. Hämmästyn mestarini kommenttia ja kohotan oman hattuni lieriä nähdäkseni paremmin mestarini ilmeen.

-        En nyt ymmärrä. Miksi me pitäisimme pelkoja sisällämme.

Mestarini alkaa tehdä toista kylvövakoa haravan varrella. Ja jatkaa ikään kuin asia olisi yhdentekevä.

-        Niin se on. Mukavuusalue on pelkojen tai tarkemmin sanottuna egon luomien odotusten maailma. Ego rakastaa maailmaansa ja ei halua että se horjuttaa. Pelot, odotukset, halut ja kaikki muu sellainen on tuttua ja turvallista. Mieluummin pitäydytään niihin kuin hypätään kohti tuntematonta. Se vasta pelottavaa olisikin.

Mestarin kommentti herätti minussa lievää ahdistusta ja jopa kiukkua. En sanonut mitään joten mestari jatkoi katsoen minuun kysyvästi.

-        Asiat pitää tehdä joka kerta hieman eri tavalla. Istua eri kohdassa ruokapöytää. Mennä sinne mikä eniten ärsyttää tai pelottaa. Katsoa sitä tunnetta silmiin mikä nousee pintaan eikä väistää sitä mitä mielikuvituksellisin verukkein.

Viimeinen lause oli selvästi sivallus minulle ja ymmärsin yskän.

-        Eikö tuo ole teeskentelyä, näyttelemistä, persoonatonta.

-        Nimenomaan! Mestari huudahti voitonriemuisena ja hypähti leikkisästi ilmaan kuin pikku tyttö. En voinut kuin nauraa.

-        Se on sitä. Näyttelemistä, persoonatonta, teeskentelyä. Mihin tarvitsemme persoonaamme, mielipiteitämme, periaatteitamme.

Helpotuksen olo oli lyhyt aikainen ja hämmennyin uudelleen ja tuntui kuin minusta tehdään pilkkaa.

-        Tuntuuko sinusta että minä teen pilkkaa sinusta. Mestari sanoi virinistäen.

-        Egosi ei kestä sitä. Ego on luonut sinulle hienon persoonan, jolla on hienoja mielipiteitä ja hienoja periaatteita ja hienoja tapoja. Tuo kaikki on roskaa. Roskaa joka pitää kitkeä pois, kas näin. Mestari sanoi ja nyppäsi maasta pienen rikkaruohon. En osannut sanoa mitään. Joten hän jatkoi ikään kuin näytellet närkästynyttä.

-        Eniten minua ällöttää sellaiset taiteilijat tai henkiset mestarit jotka ovat luoneet itsestään ikonin.

-        Mitä tarkoitat?

-        Siis kaikki ne vaatteet, päähineet ja kaiken maailman kilkuttimet ranteissa ja kaulassa. Pitää muka olla joku imago.

Minua alkoi naurattamaan ja nauroin ääneen. Mestarin silmät laajeni ihmetyksestä ja hän kysyi syytäni nauruun.

-        Onhan sinullakin se valkoinen kaapu ja laitat välillä hiuksiisi niitä värikkäitä nauhoja. Yritin pidätellä nauruani kun jatkoin. Ja sitten on se nojatuolisi johon ei muut saa istua. Eikö tuo kaikki ole periaatteellisuutta.

Mestari näytti tyrmistyneeltä mutta alkoi yhtäkkiä nauraa mukana. Reaktio oli niin yllättävä että itseäni ei naurattanut enää.

-        Katsos, se on eri asia. Minä näyttelen, mutta on niitä jotka eivät näyttele vaan uskovat olevansa yhtä kuin rooliasunsa. Pukeudun niihin hirveisiin pellen vermeisiin vain siksi koska ihmiset odottavat minun pukeutuvan niihin. Näyttelen niin taitavasti että he uskovat näkemänsä. Voin yhtä hyvin pukeutua näin niin kuin nyt pukeudun tai voin pukeutua huomenna shorteisin ja t-paitaan jos tilanne niin vaatii. Minulle ei merkitse mitään se miltä näytän ulospäin, mutta muille se merkitsee.

En täysin ymmärtänyt mitä mestari yritti sanoa, joten palasin alkuperäiseen aiheeseen.

-        Mutta entä se mukavuusalue. Sanoit että se on egon luoma maailma ja sen ulkopuolelle meneminen pelottaa. Miten minun tulee suhtautua tuohon mukavuusalueeseen.

-        Tiedosta rooliasusi, tiedosta pelkosi, tiedosta mukavuusalueesi rajat ja sisältö. Tarkastele sitä, katsele sitä mutta älä tee sille mitään. Hyväksy se.

-        Siinäkö kaikki.

-        Niin, se riittää. Kun teet tämän huomaat kuinka naurettavaa on pitää tuollaisia ehtoja elämälle. Olet luonut pienoismaailman mukavuusalueesi sisäpuolelle, koska ajattelet että et hallitse maailmaa jos et itse määrittele sitä. Ulkopuolinen maailma pelottaa sinua koska sinä pelkäät menettäväsi hallinnan.

-        Totta. Hallinnan tuosta mukavuusalueen maailmasta.

-        Aivan ja tarkemmin sanottuna ego pelkää menettävänsä otteen sinusta. Ja niin siinä käykin. Pelko ei ole sinun pelkoa se on egosi pelkoa. Egosi pelkää että se kuolee.

Sanat upposivat syvälle ja saivat ajatukseni kaikkoamaan. Ymmärsin mitä hän tarkoitti.

-        Seuraavan kerran kun elämä tarjoaa sinulle jonkin uuden mahdollisuuden, tartu siihen. Valinta on oikea. Luota siihen että elämä kantaa. Et voi järkeilemällä tietää etukäteen mitä mahdollisuus antaa sinulle. Jos olet läsnä kun astut mahdollisuuteen toimit aina oikein. Mutta jos epäröit ja alat pelätä kesken kaiken, muuttuu mahdollisuuskin horjuvaksi. Voit myös itse pyrkiä ulos mukavuusalueeltasi pienin askelin. Riko rutiineja, riko tapojasi, synny joka hetki uudestaan. Haravoi lehtiä kädet toisin päin. Aloita itsesi peseminen jaloista pään sijaan. Ole rento ja luottavainen.

-        Kuitenkin monelle on todella vaikeaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja jotkin tekevät siitä jopa ihanteen pysyä sen sisäpuolella. On muodikasta sanoa että tietää mitä haluaa ja haluaa vain niitä asioita mitkä tuntuvat mukavalta ja kaiken epämukavan kohdalla sanotaan ettei se ole mun juttu. Mistä tämä johtuu.

Mestarini ilme synkistyi hieman ja hän sanoi.

-        Se on nykyajan sairaus. Nautinto. Individualismi. Kuluttaminen. Kaikki tämä ruokkii egoa ja mitä enemmän sitä ruokitaan sitä voimakkaammin se puolustaa maailmaansa. Kokeilepa sitä jollekin tuttavallesi jolle jokin nautinto tai tapa on tärkeä. Ehdota että se kiellettäisiin häneltä. Saat luultavasti vastaasi raivokkaat vastalauseet.

Olimme saaneet siemenet kylvettyä ja palasimme kasvimaalta mökille. Mestarini askel oli kevyt, mutta itse tunsin omat askeleeni jotenkin raskaammiksi kuin ennen.

13.2.2014

VMM

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net