11.04.2017

Minulla on viikoittain yksi päivä itselleni - mitä silloin teen?

Juutalaisten lepopäivä on lauantai, kristityillä se on sunnuntai. Minä en enää kuuluu mihinkään uskontokuntaan, erosin jo yli 10 vuotta sitten kirkosta. Minä vietän sapattia, se on minulle useimmiten lauantai, kuten juutalaisillakin. Pyrin siihen, että lauantait olisivat ns. pyjamapäiviä.

Teen vain sen, mikä on välttämätöntä tai mikä tuntuu mukavalta, usein luen, nukun päiväunet, kuuntelen musiikkia, joskus kirjoitan tai katson elokuvan. Tätä lauantaisapattia olen viettänyt jo pitkän aikaa, ainakin 10 vuotta, ehkä pidempäänkin. Ainahan se ei tietenkään onnistu, mutta silloin yleensä sunnuntai toimii varapäivänä.

Vasta reilu pari vuotta sitten ymmärsin sen, että miksi minulle on erityisen tärkeää viettää kerran viikossa pyjamapäivää. Se oli syksyä 2014, kun luin netistä Hesarin sivuilta työpsykologi Heli Heiskasesta ja erityisherkkyydestä artikkelin. Sivustolla oli myös linkki erityisherkkyystestiin ja tein ihan mielenkiinnosta tuon testin. Yllätys oli melkoinen, kun sain 18 kyllä vastausta 23:sta. Testin mukaan olin siis suurella todennäköisyydellä erityisherkkä - siis minä?

Muutamaa kuukautta myöhemmin joululomalla asia tuli uudelleen mieleeni. Kaivoin netistä testin http://heliheiskanen.fi/test/herkkyystesti/ uudelleen esiin ja tulos oli jälleen sama, 18/23 kyllä vastausta. Asia alkoi kiinnostaa saman tien enemmän. Voisinko minä todella olla erityisherkkä? Muistan kyllä lapsuudestani, kun minua välillä sanottiin herkäksi. En minä sitä itse sillä tavalla kokenut, en osannut verrata itseäni muihin ja muiden käyttäytymiseen. Olin toki ollut aina kiltti ja pahoitin helposti mieleni, mutta se oli minun ominaisuuteni.

Etsin netistä tuolla hetkellä kaiken erityisherkkyydestä, mitä suomenkielisiltä sivustoilta löysin. Tietoa oli yllättävän vähän. Helin omilla nettisivuilla http://heliheiskanen.fi/ tietoa oli parhaiten saatavilla suomen kielellä. Huomioin, että Heli järjesti silloin tällöin erityisherkkyyttä koskevia viikonloppukursseja Helsingissä ja Jyväskylässä. Tammikuussa sellainen olisi Helsingissä. Sitten huomasin, että ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen, harmitti. Laitoin kuitenkin meilin Helille, että olisin kiinnostunut tulemaan kurssille, jos vielä olisi mahdollista ilmoittautua jälkijättöisesti? Tai jos kurssilla olisi tilaa tai tulisi peruutuksia? Seuraavana päivänä Heli vastasi ja kehotti ilmoittautumaan sen nettilinkin kautta, mikä hänen sivuillaan on, kurssilla oli vielä tilaa. Ilmoittauduin saman tien sinne mukaan.

Kurssi pidettiin Helsingin keskustassa tammikuun loppupuolella kaksipäiväisenä, lauantaina ja sunnuntaina. Menin keskustaan omalla autolla ja löysin jopa parkkipaikan saman kadun varrelta, missä kurssi pidettiin. Muistan, kun istuin hetken verran autossani, ennen kuin menin sisään kurssipaikkaamme. Mietin mielessäni, että millaista porukkaa ne erityisherkät oikein ovat? En kokenut tuolla hetkellä vieläkään kuuluvani joukkoon, vaan ajattelin edelleen, että tuskin minä mikään erityisherkkä kuitenkaan olen?

Ensimmäiseksi esittelimme itsemme toisillemme. Minä en ole ikinä pitänyt siitä, että joudun esittelemään itseni julkisesti vieraille ihmisille. Olen kuitenkin oppinut piilottamaan taitavasti jännittyneisyyteni tällaisissa tilanteissa. Näytän rennolta, vaikka pumppu hakkaa ylikierroksilla ja kämmenpohjista valuu hikeä, hyvin harva huomaa edes jännitystäni. Olin kuvitellut, että herkät ovat introvertteja ja sulkeutuneita sekä vähäpuheisia. Olin muuten väärässä, tälläkin kertaa. Se ei ollut yllätys, että naisia oli 90 %, mutta mukavaa oli se, että meitä miehiä oli peräti kolme tuolla kurssilla. Se oli kuulemma Helin ennätys siihen mennessä. Olimme ammateiltamme varsin kirjava joukko, joskin suuri osa naisista oli tavalla tai toisella hoitoalalla.

Kurssin anti oli itsessään erinomainen, kuuntelin korvat höröllä, kun Heli puhui herkkyydestä ja siihen liittyvistä käyttäytymistavoista. Pala palalta asiat alkoivat loksahdella kohdalleen, aloin vihdoin ymmärtää, miksi niin monissa asioissa tunnen joukkoon kuulumattomuutta. Minun tapani reagoida moniin asioihin on niin erilainen, kuin ns. valtaväestöllä. Erityisherkkiä on arviolta noin 15 - 20 % kaikista maailman ihmisistä, niin naisista, kuin miehistäkin. Kurssillamme oli paljon myös pienryhmätyöskentelyä ja niissä ja niiden avulla aloin pikkuhiljaa tutustua omaan kauan salattuun herkkyyteeni. Heli kuvasi herkkyyttä upealla ja mieleenpainuvalla tavalla, hän vertasi herkkää ihmistä perhoseen. Kuinka ensin olemme toukkia, samanlaisia kuin kaikki muut. Kasvaessamme huomaamme erilaisuutemme ja herkkyytemme, silloin on aika rakentaa kotelo ympärillemme, suojaamaan minuuttamme. Nyt kurssille tultuamme aloimme vihdoin ymmärtää itseämme ja sitä, miten olemme kieltäneet voimakkaat tunnetilat itsessämme. Nyt on siis aika aloittaa kuoriutumaan rakentamastamme suojakotelosta, levittää vihdoin upeat siipemme ja nauttia kauniina ja täydellisenä perhosena olemisesta ja lentämisestä.

Helin kurssi antoi aivan uuden suunnan tutustua itseeni. Kurssilla selvisi myös se, että me erityisherkät olemme vielä keskenämme erilaisia. Minä kuuluun siinäkin vähemmistöön, olen ns. kokemushakuinen extrovertti erityisherkkä. Osui ja upposi, selvisipä vihdoin tuokin erikoinen piirre itsessäni, siksi en alun perin tahtonut ymmärtää ja hyväksyä olevani lainkaan erityisherkkä.

Kurssista on kulunut nyt reilu kaksi vuotta, tänä aikana olen lukenut kaiken suomenkielisen kirjallisuuden, mitä olen vain käsiini saanut, mikä koskee erityisherkkyyttä. Noin kuukausi sitten tapasin Helin sattumalta, hän muisti minut, mutta ei nimeäni. Kiitin häntä kurssista ja hänen uudesta kirjastaan ”Herkkyyden voima - Opas omannäköiseen elämään”. Olin ostanut sen itselleni joululahjaksi ja se on kyllä ehdottomasti paras kirja, jonka olen erityisherkkyydestä toistaiseksi lukenut - Suosittelen!

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net