21.10.2013

Minne päänsä kallistaisi

- Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi.Jeesuksen sanat tyrmistyttivät kirjanoppinutta. Opetuslapsetkin katsoivat ihmetellen toisiaan, mutta jatkoivat siitä huolimatta veneen laittamista vesille.- Rabbi, en ymmärrä, enkö ole arvoisesi seuraaja. Kirjanoppinut jatkoi.


Jeesus kääntyi ja katsoi kysyjää. Hän sanoi ja teki kädellä puolikaaren ilmassa.
- Ei sinun minua tarvitse seurata, ei sinun tarvitse seurata ketään. Astu vain taivasten valtakuntaan joka on tässä ja tuossa.
- En ymmärrä vieläkään. Kirjanoppinut jatkoi tuskissaan.
Jeesus oli noussut juuri veneeseen, josta hän huusi.
- Luovu siitä mikä on sinulle rakkainta. Älä etsi, vaan löydä se mikä jo sinulla on.
Kirjanoppinut jäi hölmistyneenä seisomaan muun ihmisjoukon sekaan, jotka katselivat Jeesuksen ja opetuslasten lipumista järvelle.

Pietari kysyi Jeesukselta.
- Mestari, mitä tarkoitit sillä ettei Ihmisen Pojalla ole mihin päänsä kallistaisi. Emmekö ole niin kuin muut Jumalan luomat olennot?
Jeesus oli juuri laittautunut pitkälleen veneen pohjalle aikeissa nukkua, mutta hän avasi silmänsä ja sanoi.
- Silloin kun elämme kuin eläimet, olemme kuin eläimet. Silloin nukumme pesässämme vaimomme ja lastemme kanssa. Silloin syömme, juomme ja teemme asioita miten luontomme määrää. Mutta kun elämme kuin Ihmiset, silloin meillä ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi.
Jeesus sulki silmänsä ja opetuslapset miettivät mestarinsa sanoja. Johannes sanoi hiljaisella äänellä Jeesuksen viereltä.
- Mestari, tarkoitatko että ihmisenä olemme erillämme luonnosta.
Jeesus avasi uudelleen silmänsä ja sanoi.
- Ei, vaan ihmisenä näemme että ihmiselle on varattu paikka Valtakunnasta, ei luomakunnasta.
Jeesus sulki silmänsä ja paranteli asentoaan. Opetuslapset eivät selvästikään ymmärtäneet mestarinsa sanoja. Pietari katseli huolestuneena tummia pilviä edessä, mutta halusi silti jatkaa keskustelua.
- Mutta ennen kuin olemme Valtakunnassa, onhan meillä koti ja onhan meillä asuinpaikka.
Jeesus sanoi hiljaa silmät ummessa.
- Valtakunnassa ollessasi sinun kotisi ja asunpaikkasi menettävät merkityksen. Kun elät Valtakunnassa näet tämän maailman kuin maalauksena tai näytelmänä. Kotisi missä asuit ei ole kotisi enää se on vain hyötyesine jota käytät sitten kun sitä tarvitset. Sydämesi ei ole enää kiintynyt kotiisi. Valtakunnasta käsin näet kaikki asiat, esineet, ihmiset, kokemukset samanarvoisina, kuin ohi lipuvina pilvinä. Valtakunnasta käsin et edes pysty tarttumaan mihinkään. Sydämesi on Valtakunnassa ja luomakuntaan on jäänyt vain ruumiisi, jolla on tarpeita kuin kasvilla. Syötät, juotat ja hoidat ruumistasi kuin vehnäpeltoa. Tiedät mikä saa sen voimaan hyvin, mutta ymmärrät sen kuuluvan luomakunnan kiertokulkuun.
Opetuslapset eivät enää kysyneet mitään. Jeesus lisäsi vielä.
- Nyt minun ruumiini kallistaa päänsä tähän.
Opetuslapsia hymyilytti, mutteivat he uskaltaneet nauraa. Jeesus nukahti ja osa opetuslapsista. Pietari jäi huolestuneena katselemaan lähestyviä myrskypilviä.

Veli-Matti Mathlin

 

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net