18.08.2014

Minä haluan

- Mitä sinä haluat? kysyi ystäväni minulta lempeästi ollessani puoli meditatiivisessa tilassa. En osannut heti vastata. Tuntui hassulta. Eikös meillä ihmisillä pitäisi olla sydän ja aarrekartat pullollaan haluamisia? Huulilleni nousi hetken sisintäni tutkisteltuani sanat: haluan oppia.

- Miksi sinä haluat oppia? kuului jatkokysymys. Tähän oli jo helpompi löytää vastaus: jotta kehittyisin.

- Miksi haluat kehittyä? Jotta voin auttaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.

Olen ollut hieman hukassa elämässäni viime aikoina, tarkemmin sanottuna kesän ajan. Olen joutunut miettimään kuka olen ja mitä haluan. Juuri niitä elämän peruskysymyksiä, eikö vain? Olen havainnut toimintamalleja itsessäni, joiden alkuperän selvittely on auttanut minua ymmärtämään myös millainen olen. Uskon, että havaitessani millainen olen, auttaa se tarkentamaan vastausta kysymykseen kuka olen: tiedän, että olen valo, ikuinen sielu. Mutta millainen valo, millä ominaisuuksilla varusteltu valo? Tunnen halua selvittää yksityiskohtaisemmin tätä seikkaa.

Olen kokenut elämäntehtäväni selkeästi useamman vuoden: kohottaminen. Sanan merkityksen ymmärtäminen onkin sitten pitempi prosessi. Koen, että minulle alkaa pikku hiljaa ymmärrys lisääntyä siitä, että kohottaminen tarkoittaa toisen ihmisen rinnalla kulkemista, suunnan näyttämistä, auttamista jokaista ihmistä tunnistamaan oma, parhain potentiaali. Liian helposti kulutan itseni kokemalla, että minun täytyy ratkaista toisen ongelmat ja ”pelastaa” hänet. Hoitajalle äärimmäisen väsyttävä asenne. Eikä varmasti tuo pitemmän päälle parhaita tuloksia. Tarkemmin ajateltuna, rasittava asenne ihan kenelle tahansa. Tämän asian olen lukenut monesta eri opuksesta, kuullut luennolla eri sanakääntein sekä ystävien ja tuttavien suusta. Mutta mikään kirja tai neuvo toiselta ihmiseltä ei muuta tietoa minulle sisäiseksi viisaudeksi. Kaikki tapahtuu ajallaan, parhaalla hetkellä juuri minulle.

Välillä ”hiusten halkominen” ja asian erittely ja pilkkominen on tarpeellista. Saattaahan olla, että oma ymmärrykseni on kasvanut jostakin asiasta ja koen tarvetta mennä syvemmälle siihen. Joskus taas on ihana vain hyväksyä se suurempi tosiasia, että olen valo, aina turvassa ja onnellinen. Kun väsyy miettimiseen ja tuntemiseen, voi vain olla ja levätä siinä tiedossa, että olinpa millainen tahansa, minua kannatellaan; olen täydellinen juuri tällaisena kuin olen!

Aur-enkelini kanavointi 13.8.2014:

”Periksi antamien ei tarkoita luovuttamista. Niinpä sanonkin sinulle, rakas, tärkeä sielu: anna periksi. Elämän taivuttaminen omaan tahtoosi tuottaa sinulle turhaa murhetta. Vapaus on avain onneen. Vapauta itsesi pakosta olla jotain. Vapauta itsesi pakosta ajatella tietyllä tavalla, tuntea tietyllä tavalla. Vapaus pitää sisällään hyväksymisen. Voit olla vapauttamassa myös toisia ihmisiä, mutta ensin sinun on vapautettava itsesi. Hyväksy itsesi. Rakasta itseäsi. Sillä tiedä, sinua rakastetaan hyvin paljon. Olet äärimmäisen tärkeä osa kaunista kokonaisuutta!”

 Vapauttavaa elokuuta ja alkavaa syksyä sinulle rakas haluaja!

Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net