31.05.2018

Miksi minä olen huolehtija ja murehtija?

Mieli on täynnä huolenaiheita, omia ongelmia ja toisten, todellisia ja kuviteltuja. Minkä vuoksi minä murehdin jatkuvasti? Mikä minua vaivaa? Mikä saa ihmisen jatkuvasti huolehtimaan asioista, omista ja muiden, menneistä ja tulevista?

Kaikki eivät ole murehtijoita ja huolehtijoita, miksi sitten minä? Osasyynä voi olla äiti, joka huolehti ja murehti lastensa asioista ja koetti korjata niin oman näkemyksensä mukaan antamalla neuvoja – yleensä ilman että asianomainen hoksasi niitä pyytää. Esimerkki tarttuu, mutta silloinhan kaikki huolehtija-äitien jälkeläiset olisivat samanlaisia. Näin ei kuitenkaan ole.

Olin monet kerrat ihmetellyt, miten jotkut tutut pystyivät elämään niin, etteivät murehtineet lastensa ongelmia. Että niinkin voi elää, tuumin. Joskus mielessä käväisi, että lienevätkö tunteettomia ja itsekeskeisiä, kun eivät välitä. Minä välitin ja murehdin omia asioita ja muiden. Se ei ole mikään mukava olotila.

Oma välittäminen alkoi ajan mittaan tuntua yhä raskaammalta. Kun jälkikasvua on useampia ja jokunen lapsenlapsikin, huolehtijalle riittää aineksia – jos ei muuta niin kuviteltuja.

Alkuvuodesta tutustuin Viiden elementin persoonallisuustyyppeihin ja tunnistin vahvoja Maa-ominaisuuksia itsessäni. Yksi puoli Maa-elementtiä on halu auttaa ja antaa. Maa haluaa kaikkien olevan onnellisia ja on valmis tekemään kaikkensa sillä saralla. Se saattaa kuulostaa hienolta, mutta mikäli se ei pysy kohtuudessa, siitä tulee ajan mittaan rasittavaa. Usein käy nimittäin niin, että antaminen on yksipuolista, Maa antaa ja antaa, mutta saa vain vähän takaisin. Osittain syy on siinä, että Maa pitää tehtävänään auttaa muita eikä kerro omista tarpeistaan ja toiveistaan, koska hänen pitää omasta mielestään pärjätä itse.

Toinen selvästi hankala Maa-ominaisuus on huolehtiminen ja murehtiminen melkein mistä vain. Saatoin herätä yöllä, ja muistaa oman tai jonkun läheisen ongelman ja aloin murehtia sitä ahdistukseen asti. Lopulta havahduin siihen miten huolien tunkemaa elämäni oli. Jatkuva huolehtiminen vie energiaa.

Mutta onneksi raja tulee vastaan pahemmallekin huolehtijalle ja sureksijalle! Selvisi, että

Maan stressitunne on läheisriippuvainen myötätunto – ei voi olla kantamatta huolta läheisten onnellisuudesta. Se avasi silmäni. Taipumukseni oli tyyppipiirre, ja siitä saattoi päästä irti!

Apua sain nopeasti Donna Edenin harjoituksesta Maan stressitunteeseen. Se auttoi pääsemään eroon läheisten asioiden vatvaamisesta. Siinä suunnataan toisia kohtaan tunnettu liiallinen myötätunto itseen. Ymmärsin, etten ollut huono äiti ja ihminen, vaikken kantanut mielessäni toisten ongelmia. Se tuntui vapauttavalta.

Vaan loppuiko huolehtiminen? Ei loppunut. Jossain vaiheessa tajusin huolehdittavien asioiden muuttuneen toisiksi, vähemmän stressaaviksi, mutta huolehtimisesta ei tullut loppua. Ahkera mieleni oli löytänyt runsaasti uusia huolehtimisen aiheita. Pohdin esimerkiksi miten voisin auttaa paremmin niitä, jotka olivat kyselleet neuvoja energia-itsehoidoista tai lehtikirjoitusta mielipidesivulle vastineeksi johonkin artikkeliin. Entäs kun kävin kampaajalla ja innostuin puhumaan mieliaiheestani niin, etten ollut saanut kerrottua tarkemmin mitä halusin. Jälkeenpäin harmittelin lopputulosta moneen kertaan. Saatoin hairahtua pohtimaan mitä kaikkea lapsenlapsille haluaisin järjestää, mutta pitkän välimatkan vuoksi se olisi hankalaa. Huolehtijan ei tarvitse etsiskellä aiheita, niitä tulee hänen mieleensä kuin magneetin vetämänä.  

En ollut päässyt asian ytimeen. Mikä minussa piti kiinni turhista huolen aiheista?

Asiaan liittyi myös ulkonäöllisiä seikkoja. Jean Haner, joka on perehtynyt viiteen elementtiin kiinalaisen kasvojen tulkinnan lähtökohdista, kirjoittaa, että Maa-elementin jatkuva huolehtiminen näkyy hänen kasvoillaan ylähuulen yläpuolelle syntyvinä ryppyinä. Ryppyjä tulee kyllä usein toistuvasta suun suipistelustakin, mutta jos niitä ilmaantuu lyhyehkössä huolien täyttämässä ajassa, huolet piirtyvät ja uurtuvat kasvoihin. Minun kohdallani niin oli käynyt.

En ollut tullut ajatelleeksi sitä siltä kannalta, pidin niitä iän mukana tulleisiin ei toivottaviin piirteisiin. Jean lohduttaa kuitenkin, että jos Maa onnistuu muuttamaan asennettaan, rypyt voivat loiventua tai lähes hävitä kuten jollakin hänen opissaan käyneellä. Rypyt ovat hyvä kannustin naiselle muuttaa suhtautumistaan.

Toinen ulkonäöllinen seikka Maa-ihmisellä on pyöreys; sen ei tarvitse olla kokonaisvaltaista, se voi ilmetä kasvoilla tai kuten usein vatsan pyöreytenä. Maa-tyyppi on lisäksi elementeistä se, jonka on muita vaikeampi pudottaa painoaan. Pitää paikkansa. Aikaisemmin painonpudotus onnistui helpommin, mutta silloin Maa-ominaisuuteni eivät olleet näin voimakkaat. Eri elämänvaiheissa voivat persoonaamme kuuluvat elementtiominaisuudet painottua eri tavalla.

Siinäkin on se hyvä puoli, että painon kertymisen ei tarvitse olla ikääntymiseen liittyvää, kuten usein uskotaan. ”Et ole enää kolmikymppinen, ei sinun tarvitse olla yhtä hoikka kuin silloin, ikä sen tekee”, oli minullekin sanottu. Asiat, jotka vääjäämättä liittyvät iän karttumiseen, eivät ole muutettavissa. Optimistinen mieleni otti innolla vastaan mahdollisuuden, että voisin itse vaikuttaa niin vatsakumpuun kuin ryppyihinkin.

Miten huolehtiminen voisi liittyä vatsakumpuun? Sureksiminen on stressaavaa. Pienikin stressi aiheuttaa kortisolin erittymisen elimistöön. Stressi vaikuttaa ruuansulatukseen ja painonnousuun. Voisiko huolien kerääjä kerätä niitä vatsaansa jossain muodossa? Turvavyöhyke? Stressi panee vatsan sekaisin. Vatsa ja perna ovat Maa-ihmisen ongelma-alueita. Huolipitoinen energia ei ole raikasta, pikemminkin raskasta, tunkkaista ja tukkoista.

Vahvasti Maa-tyyppinä olen keskittynyt liikaa muihin oman itseni kustannuksella. Se on tietoisuuskysymys. Tohtori Phil kysyi aina: ”What’s your payoff?” eli mitä siitä saat, mitä hyödyt siitä.

Onko elämässäni sellaista, jota koetan välttää tällä huolehtimisella? Asiat, jotka ovat hankalia tai kipeitä piiloutuvat herkästi muiden asioiden taakse. Toisaalta Maan ylenpalttinen halu auttaa ja onnellistaa toisia sitoo häntä, koska syyllisyys siitä, ettei tee tarpeeksi toisten eteen on herkästi tarjolla. Kokemuksesta tiedän, että syyllisyys on melkoinen suo, johon Maa-parka uppoaa herkästi.

Jean Haner kertoo kirjassaan ”The Wisdom of Your Face” ääriesimerkin siitä, miten pitkälle Maa-tyyppi voi mennä auttamisessaan ja syyllisyydentunteissaan:

Kyseessä oli yksin pienessä asunnossa asuva yli kuusikymppinen nainen, jolla oli naimisissa oleva poika. Poika omisti miljoonayrityksen, hänen vaimonsa käytti aikansa etupäässä ostoksilla käyntiin ja heidän kotinsa uudelleen sisustamiseen. Nainen työskenteli poikansa yrityksessä johtajana, oli aina töissä aamulla seitsemästä seitsemään illalla, palkatta. Hän jopa teki päivittäin pojalleen lounaan ja maksoi tämän talon kiinnityslainaa yli $3000 kuussa. Sitä ei sanottu miten naisella oli siihen varaa. Hän oli tullut Jeanin luo kasvojen tulkintaan, koska tunsi syyllisyyttä siitä, ettei tehnyt tarpeeksi poikaansa auttaakseen!

Tärkeintä Maa-ihmiselle on päästä tasapainoon ja asettaa omat toiveensa ja tarpeensa etusijalle. Se ei ole itsekästä. Kyse on itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Tarkoitus on huolehtia itsestään ja löytää itselleen sopivin tapa.

Se voi olla vahvistuslauseet, kuten ”Olen arvokas ja tärkeä ihminen” tai ”Lupaan pitää hyvää huolta itsestäni” tai mikä muu hyvänsä, joka tuntuu sopivalta ja hyvältä.

Voit muistuttaa itseäsi siitä heti herättyäsi, kirjoittaa kauniin muistilapun jonnekin, missä näet sen usein tai pitää päiväkirjaa muistutukseksi.

Eräs kuulemani neuvo oli sanoa peilin edessä ääneen: ”Minä rakastan sinua.” Saattaa aluksi tuntua teennäiseltä sanoa niin, mutta jonkin ajan päästä se tulee luontevasti.

Lisäksi on hyvä muistaa, että turhalla huolehtimisella et auta ketään, sillä vain huononnat omaa oloasi. Toisekseen jokaiselle on annettava mahdollisuus oppia elämänsä läksyt itse.

Meidän Maa-elementin ihmisten ei tarvitse kantaa syyllisyydentuntoa siitä, että asetamme itsemme ja omat tarpeemme etusijalle. Mekin olemme tärkeitä.

Oikein ihanan antoisaa ja mukavaa kesää kaikille

jään parantelemaan hiirikättäni

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net