27.03.2017

Mikä on minun elämässäni arvokkainta?

Olen virallisesti sairauslomalla, koko tämän viikon. Ainakin tämän viikon. Ensimmäistä kertaa koko yrittäjäurani aikana lääkäri ei edes kysynyt, tarvitsenko sairauslomaa, vaan hän määräsi niin. Tähän asti vuosien saatossa hänen kollegat ovat vain todenneet, että sinähän olet yrittäjä, et sinä kuitenkaan malta olla töitäsi tekemättä, joten et sinä tarvitse sairauslomaa. Puolitotuutta tuossa kyllä on.

Eilen en tehnyt, kuin vain pari tuntia töitä, hoidin meilitse sopimani tapaamiset ym., siirsin suurimman osan niistä ensi viikkoon. Tänään nukuin pitkään, nousin vasta kahdeksan jälkeen.

Noustuani ylös, kirjoitin ensimmäiseksi kymmenkunta sivua päiväkirjaani. Käsittelin siinä viikonlopun tapahtumat, mielikuvat ja muistikuvat. Edellisen kerran olin itseasiassa kirjoittanut Italiassa, Roomassa, hotellin aulassa. Olimme siellä viime viikon tiistaista perjantaihin talviloman vietossa tyttäreni ja naisystäväni kanssa. Upea reissu kokonaisuudessaan. Kiersimme kaikki tunnetuimmat turistirysät läpi ja nautimme keväisestä Roomasta kaikilla aisteillamme. Näimme ja koimme Forum Romanumin, Palatiumin kukkulat, Colosseumin, Vatikaanin museon, Pietarin kirkon kupolista käsin sekä tietenkin sisältä lattiatasolta, näimme jopa sattumalta paavin turvamiesten saattelemana. Lisäksi kiersimme keskustan monet muut nähtävyydet ja useat kirkot. Kävimme myös heittämässä kolikot oikealla kädellä vasemman olkapään yli Fontana di Trevin suihkulähteeseen, varmistimme sillä sen, että pääsemme vielä Roomaan uudelleen.

En malttanut tänäänkään olla töitä tekemättä. Kävin kaikki viimeviikkoiset meilini läpi ja vastasin suurimpaan osaan niistä, osan asioista delegoin eteenpäin. Luin myös monia työhakemuksia läpi, sillä palkkaamme useampia henkilöitä tänä keväänä meille töihin. Olin yhtiökumppanini, nykyisen toimitusjohtajamme, kanssa samoilla linjoilla parhaiden hakijoiden osalta. Hän kutsuu muutaman haastateltavaksi ja sovimme, että tällä kertaa minua ei hakijoille vielä esitellä. Ihan hyvä niin.

Mikä on minun elämässäni arvokkainta? Tyttäreni? Naisystäväni? Ystäväni? Vanhempani? Sukulaiseni? Terveyteni? Vapauteni? Yritykseni? Työni? Harrastukseni? Omaisuuteni? Olen viime vuosien aikana käynyt yksin ja yhdessä ystävieni sekä viimeisimpänä pari kuukautta sitten erään teologin avustuksella läpi omia arvojani. Niitä on neljä ja ne ovat: Vapaus, Rakkaus, Terveys sekä Ilo. En vieläkään vastannut omaan itselleni esittämääni kysymykseeni. Mikä on minun elämässäni arvokkainta?

Mikä on elämän tarkoitus? Tätä kysymystä meistä jokainen joutuu pohtimaan joskus omassa elämässään, eikö vain? Minä ainakin olen pohtinut ja tiedätkö mitä, minä olen saanut siihen jopa vastauksen! Vuosituhannen vaihteessa minulla oli oikea ja todellinen burnout ja silloin viimeksi kirjoitin yhtäjaksoisesti parisen vuotta päiväkirjoja. Ne ovat kaikki edelleen tallessa. Viimeksi luin ne reilu vuosi sitten läpi ja kun luin osaa kirjoittamiani tekstejä, niin kaikki ihokarvani olivat pystyssä. Olin jo ehtinyt unohtamaan, että kun kirjoitin päiväkirjaani kysymyksen, niin joku muu vastasi siihen. Kirjoitin saamani vastaukset sana kerrallaan päiväkirjaani muistiin. Tuo ääni, joka lausui ne minulle, ei ollut minun oma sisäinen ääneni. Se tai Hän, oli joku toinen, en tiedä vieläkään, että kuka tai mikä, mutta saamani vastaukset olivat järjellisen hyviä, minä en uskoisi itse pystyväni niin hyviin vastauksiin? Vai onko yliminäni sittenkin vain piilossa sisälläni ja hän tietää kaikesta kaiken? Joka tapauksessa reilu viikko sitten tämä sama kirjoitusilmiö toistui jälleen, kirjoitan sen tähän nyt seuraavaksi sanasta sanaan, niin kuin silloinkin.

Koin eilen sellaisen Jumalaisen näyn tai tunteen elämän tarkoituksesta. Me kaikki olemme Jumalan kuvia ja me kaikki voimme tehdä ihan mitä vain - ei ole olemassa mitään väärää tai oikeaa valintaa. Me kaikki yhdessä luomme elämillämme kokemuksia Jumalalle ja itsellemme. Elämä on toistuva kehä ja mitä paremmin pääsemme kosketuksiin oman voimamme ja sisimpämme kanssa, sitä harmonisemman ja itsemme näköisen elämän voimme ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme luoda. Kaikki löytyy ihmisestä itsestään - sisältä. Vain kuuntelemalla itseämme, löydämme harmonian tasapainoiseen elämään. Toisille tasapaino on jatkuva vauhti ja toisille lepo ja rauha. Ei ole olemassa mitään oikeaa, eikä väärää tapaa missään asiassa. Jokainen päättää itsessään omista valinnoistaan. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan. Eläkää sovussa itsenne kanssa.

Minulla on jo useamman vuoden ollut sellainen lempilausahdus näistä mystisistä kyvyistäni ja jos et ole sitä vielä kuullut, niin se menee näin. Saatan olla hullu, mutta siinä mielessä hyvä hullu, että en tarvitse jatkuvaa lääkitystä ja muutenkin olen yhteiskuntakelpoinen. Siksi toivon Sinulta, että jos jokin osa tekstistäni ei osu ja uppoa Sinuun, niin anna asian olla, pistä se, vaikka minun hulluuteni piikkiin, minä kyllä kannan vastuun teksteistäni ja hulluudestani.

Minun elämässäni arvokkainta on minun henkilökohtainen elämäni. Mitä minulla olisi, jos ei olisi elämää? Mikä on Sinun elämässäsi arvokkainta?

Jaa tämä:
Jyrki Hämäläinen

"Kuka Minä Olen"- blogin kirjoittaja Jyrki Hämäläinen avaa ovia suomalaisen miehen, insinöörin ja menestyneen yrittäjän sielunmaisemaan. Jykä käyttää blogitekstien inspiraationa Merja Takamäen Kuka minä olen -kirjaa. Jykä on seikkailija, innostuja ja onnistuja. Hänen positiivinen sekä elämää ja ihmisyyttä kunnioittava elämänasenne huokuu hänen teksteistään. Hän etsii, yllättää ja rikkoo rajoja. Myös blogiteksteissään! – Kirsi –

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net